Vihdoinkin suomalainen kesä. Kun aamulla on noin 17 astetta, pilvistä ja viileäncooleaa, on Madeleinen leivos valmis. Juuri tällaisia olivat lapsuuteni ja nuoruuteni kesät.
Sain puhelun. Nyt näyttää siltä, että olen ensi viikon keskiviikkona A-studion kesävieras (TV1, klo 21.10). [EDIT: Toimittaja perui jutun tiistai-iltapäivällä - kv. kriisit ajoivat ohi.] Täytynee vältellä suoraa auringonpaistetta, vaikka klyyvari on jo mennyttä. Sukuvika.
Tarkenin kahvikupin äärellä sen verran, että luin lehdet kannesta kanteen, kuten teen muutenkin päivästä päivään. Onneksi minun historianopettajani eivät ole opettaneet välttelemään sanomalehtiä. Oulussa historian emeritusprofessori Kyösti Julku kuulemma sanoi, että sanomalehtiä pitää lukea seisaallaan. Jää aikaa parempaan levottomuuteen. Ehkäpä siksi ei minunkaan urastani ollut tuhkimotarinaksi, jos ei tätä blogia lasketa.
Nyt-liitteestä (28/2006) näen sitten ensi kertaa Anne Mattilan. Karaokesta olen oppinut, että hän on suosittu populaarimusiikin esittäjä. Hänellä on niin "tavallinen" nimi, että en varmasti enää huomenna sitä muista, vaikka kuvan muistaisinkin. Minä olisin tuottajana antanut nimeksi vaikkapa Annex.
Hänellä oli myös hauska vastaus, kun kysyttiin, mikä on sopiva määrä siskoja. Hän sanoi, että kolme, ja luetteli omansa, Anittan, Anniinan ja Annelin: "Mutta kyllä niitä enemmänkin voi olla". Vastauksen loppu pani hörpiskelemään kahvia niin kuin se olisi kuumaa. Liekö naisasianaisia, eikä konditionaalin isi-pääte kiinnosta? [Poistettu häiritsevä linkki.]
Nyt'in Matti Rämö on huitaissut viinipullon korkkeihin pureutuvan kokosivun jutun yhdeksi alaotsikoksi "Korkin haistaminen on yhdentekevää snobbailua." [Kyllä: väliotsikossa on piste.] Se on omituista, sillä jos haistaa korkin olevan pilaantunut, niin kuin ne usein ovat, ei viinilasia tarvitse sotkea juomakelvottomalla. Se on järkevää, ei snobbailua. Kukaan ei tietääkseni ole tähän mennessä purskutellut korkkia suussaan "aromien" tunnistamiseksi.
Rämö esitteli samassa lehdessä myös "joka puolella" vastaan tulevan huumorilaulujasoitinyhtyeen, "haparoivan teatterin" kantaesittäjän Sydän, sydän, joka soittaa metallimusiikkia.
Mutta kuten Mika Roth tuossa jälkimmäisessä jutussa toteaa: "Musiikillisesti Sydän, sydän orkesteria on melkoisen vaikeaa – ellei peräti mahdotonta – lokeroida." Niin, kukapa haluaisi ryhtyä rokin lokeroijaksi. Ammatti sekin.
Toimittaja Sanna Hongisto halusi monikulttuurista avioliittoartikkelia esitellessään ilmoittaa, että toimittajalle kontakteja järjestänyt dosentti Matti Myllykoski "halusi lausua aiheesta oman mielipiteensä". En voi sille mitään, mutta kyllä tuo minusta taitamattomalta kirjoittelulta vaikuttaa. NYT-liitteen tyylilaji rehvakkuus johtaa varsin usein tuommoiseen tilanteeseen. Ei tiedä, onko toimittaja taitamaton vai taitava. Nyt veikkaisin taitamatonta vivahteiden tajun puutetta.
Samaa korniutta oli mys NytTen-listalla. Nousussa-listan "Matin rakkausrunosta" voisi hyvin antaa palkkioksi toimittajalle potkut. Sen sijaan Laskussa-listan Matti-pläjäys oli mainio: "Paskaduuni. Valtio maksaa perustulona noin 14000 euroa kuukaudessa pääministeri Matti Vanhaselle, joka muistuttaa (HS 11.7.), että rahaa ei riitä muille bilettäjille."
Lukekaa myös Hesarin mielipidepalstalta viisas ex-siviilipalvelusmiehen eli ylisivarin kirjoitus. Se oli lehden paras journalistinen osuus. Yksi suomalaisen sensuurin muoto on se, että koskaan ei kirjoiteta siitä, mitkä tahot (ministeriöt, virkamiehet) vastustavat sitä, että siviilipalvelusasiat Suomessa saataisiin sopusointuun muuten linjaksi omaksutun, useimmiten kansainvälisen vertailun ja tarkastelun kestävän ihmisoikeuspolitiikan kanssa. Tässä asiassa oman maan asiat on pantava kuntoon. Kaikki tukeni yleisönosastokirjoittajalle!
17 kommenttia:
Sen verran metka bändi se Sydän, Sydän, että sopiikin tulla vastaan vähän joka puolella.
Sun olisi kannattanut siirtyä tiistaina tyhjästä karaokebaarista kadun toiselle puolelle. Olisit hyvin todennäköisesti nauttinut näkemästäsi.
Olisi varmaan pitänyt. Mitä siellä kadun toisella puolen on?
Ja sitten. Se on enemmän näkemistä? Rumba-lehden artikkelin kuvassa pojat söivät jäätelöä - kahdella jätski oli osunut suuhun, kahdella suupieleen. Pohdiskelimme keskiviikkona kyrmyseurassa tuon (hienon) valokuvan paljastamia luonteenpiirteitä innoissamme.
Kukaan ei koskaan sano yhtyeen musiikista yhtään mitään.
Minä sanon: Asiaa. Mutta vaikeaa määritellä.
Pitäisikö PA-hengessä pohtia, että kyllä niitä tilaajia voiäiti enemmänkin olla.
Sinulla on jotenkin kieroutunut PA-kuva, kun en koskaan täysin ymmärrä, mitä ajat näillä linkkauksillasi takaa.
Mikä tuo rakkausruno sitten oli?
PA! Minä sain jotenkin sitä kirjoittaessani hetkittäisen kirkastuksen, että hetkittäin alan muistuttaa tyyliäsi. Siis omasta mielestäni.
Täysin viatonta siis. Mutta jos ne vaivaavat, voin ne lopettaakin. Pahoittelen aiheuttamaani vaivaa.
Tilatkaa silti PA. Blogilistalta.
PS PA. Mitä vaivaa ihmisille koituukaan siitä, että he yrittävät ymmärtää melkein mitä tahansa täysin.
Vähempikin yleensä riittää.
Omista opinnoistani on sen verran kauan, että kielikorvani on päässyt hieman kuuroutumaan. Siksi on pakko kysyä, mikä lainauksessa siis mättää?
'dosentti Matti Myllykoski "halusi lausua aiheesta oman mielipiteensä".'
'lausua mielipiteensä' vai 'oman mielipiteensä' ?
'En voi sille mitään, mutta kyllä tuo minusta taitamattomalta kirjoittelulta vaikuttaa.'
Ehkä niin, minä kuitenkin ainakin puhekielessä 'lausun oman mielipiteeni', ja myös kirjoittaisin noin (mutta kielikorvani onkin kuuroutunut, tai ainakin tulehtunut).
No, nyt jouduit äidinkielen opettajan asemaan, mutta itsehän provosoit ;=)
Sen verran minäkin nyt provosoiduin tuosta "Kukaan ei koskaan sano yhtyeen musiikista yhtään mitään" -kommentista, että vastaan siihen lapsellisesti tavalla, jota kadun pian.
On nimittäin kaikin puolin helpompi kuvailla jotain tapahtumia, mitä nyt keikoilla sattuu näkemään kuin musiikkia. Meillä se tapahtumien kuvailu taitaa olla vielä tavallistakin helpompaa, kun siellä keikoilla tapahtuukin jotain muuta kuin pelkkää soittelua. Musiikin ehdoilla tässä kuitenkin mennään ja vahvasti.
Ja siinä itse musiikissa ei ole kyllä ainakaan omasta mielestäni ole huumori mitenkään olennaisessa osassa, mutta sallittakoon toki myös sellainen näkemys. Itse kuulen vain kiihkeää ja hieman mutkikasta hardrockia.
Okei, väännämme suprajohteesta.
Toimittaja kertoo kuinka hän etsi ja sai ikään kuin sattumoisin, puhelinkeskuksen avulla kontakteja juttuaan varten kirjaston informaatikolta (joka sattuu olemaan dosentti ja kirjojensakin puolesta aika tunnettu alallaan).
Kun toimittaja sitten sanoo, että tämä (jutun kannalta olennaisen) informaation antaja kontakteja (niitä aiemmin tuntemattomalle) toimittajalle luovuttaessaan HALUSI sanoa itsekin jotain, hän antaa tarkalle lukijalle ymmärtää, että toimittaja itse ei sitä oikeastaan halunnut, joutuipahan vähänniinku ottamaan vastaan jotakin, mitä ei itse asiassa pyytänyt.
Kun sitten esittelyjutun loppu oli rakennettu niin, että toimittaja itse asiassa viisauksista ilahtui, menee tämä vaikutelma selvästi taitamatattomuuden piikkiin. Ttuo taitamattomuus johtaa tarkan lukijan siihen, että toimittaja asettui vähän ylemmäksi kuin mitä lienee ollut tarkoitus. Tahallisuus tekisi tästä tietenkin lievää törkeämmän.
Mainitussa lehdessä tämä on kuitenkin niin tavallista, että lukija ei voi olla varma kummasta oli kyse.
Eli se vivahteen ymmärtäminen on ilmaisussa "halusi sanoa jotakin". Ilmaisulla toimittaja sanoutuu irti siitä, että hän itse olisi halunnut. Miksi, sitä jää kummastelemaan.
Satunnaisesta blogista bullettina matkalla maineeseen nousevaan bändiin on näemmä nykyään lyhyt matka. Kiitos tarkennuksesta, Tomi.
Täytynee käydä keikalla, jos on tyrkyllä semmoisia, johon vanhempikin herrasmies voi tulla.
Kuten varmasti kävi ilmi, bändiänne en ole nähnyt enkä kuullut, mutta jos yhtäkkiä törmää sellaiseen ilmiöön usealta eri taholta, tekee mieli ohi mennen kommentoida vähäisemmilläkin pohjilla.
Näkemieni lehtijuttujen ympärillä tämä huumoripuoli on korostunut - arvaukseni perustui tähän kirjallisella perusteella tehtyyn kokonaistaiteelliseen vaikutelmaan.
Musiikkiahan en pysty kommentoimaan ennen kuin sitä kuulen. Siihen asti tyydyn ainakin itse tähän nyt viralliseksi tulleeseen ilmaisuun "kiihkeää ja vähän mutkikasta hardrockia".
Onnea matkalla pysyvään ja kestävään maineeseen. NYT:ssä puhuttiin Hertsigasta - oletteko täältä päin kotoisin.
Kappas, täysin on tuossa yhteydessä petollinen täytesana. Se on kuin sanottaisiin tietty epämääräisyys, vaikka varta vasten tarkoitetaan epämääräistä epämääräisyyttä.
Sen verran on pakko pyöritellä veistä vielä tässä omassa haavassani, että minun henkilökohtaisesti on hirveän vaikea sanoa mitään oikein minkään bändin musiikista, kun en nimittäin musiikista mitään ymmärrä.
Diggailen kyllä kybällä. Monenlaista.
Hyvä on. Me olemme kaikki huonoja - paitsi tietysti loistava Sydän, sydän (vai sittenkin Sydän, Sydän) -ja minä pyydän anteeksi vuolaasti kaikkea aiheuttamaani interaktiivisuutta.
Mutta huomenna ehkä jo uusi blogikirjoitus. Taas ovat taivaan kannet auki. Täysin. Ja kuten Veera muisti huomauttaa: täysillä.
"Kukaan ei tietääkseni ole tähän mennessä purskutellut korkkia suussaan "aromien" tunnistamiseksi."
Kiitos visiosta, jouduin repeämään :)
"koskaan ei kirjoiteta siitä, mitkä tahot (ministeriöt, virkamiehet) vastustavat sitä, että siviilipalvelusasiat Suomessa saataisiin sopusointuun muuten linjaksi omaksutun, useimmiten kansainvälisen vertailun ja tarkastelun kestävän ihmisoikeuspolitiikan kanssa."
Hyvä. Olisi mielenkiintoista tietää kuka vastustaa, jos siitä lohkaistaisiin esim. 1.5 kk pois, jolloin se olisi yhä keskimääräistä armejapalvelusta pidempi, niinkuin muissa EU:n asevelvollisuusmaissakin, mutta ehkä ei enää selkeän rangaistuksen omainen.
Asiasta on kuitenkin ollut jonkin verran puhetta. Vielä mielenkiintoisempaa on oikeastaan kuinka totaalikuolleeksi on vaiettu saman asian toinen YK:n moitekohta: Jehovan todistajien erityisasema.
Missä laissa tai asetuksessa määritellään ko. etuoikeus? Miksi vapautus koskee vain Jehovia? Voinko perustaa oman rauhankirkon ja vaatia samaa kohtelua?
Suprajohteesta! Minä käytän vääntämiseen vielä vanhanaikaisesti rautalankaa, ilmankos en vieläkään ymmärtänyt paljon mitään...
Tai ymmärsin, ettei kyse ollutkaan kieliopista, ei siitä kyllä näin kesällä kannatakaan puhua.
Kiitos selityksestä, selveni ainakin se, etten ymmärrä mitään journalistiikan metodeista!
best regards, nice info » » »
Lähetä kommentti