Työnteko alkoi taas. Käsittämättömän vähän sähköpostia, heinäkuulla 58 viestiä, joista 10 spammia. Odotin ainakin kolmeasataa. Pääsin helpolla. Pari vuotta sitten lomalta palanneelta pomolta löytyi muistaakseni 300 000 lukematonta viestiä. Saimme taloon spammifiltterin.
Posteista kaksi oli graduntekijän kyselyä, yksi erään nettiartikkelin lukijan kysely vuoden 1918 tapahtymista, ilmoitus siitä, että minut on valittu vastaväittäjäksi erääseen syksyiseen väittelytilaisuuteen ja paljon talon sisäisiä pikaviestejä ohi menneistä asioista hiljaiselta heinäkuulta.
Vastailin toiseen kyselyyn, sovimme tapaamisesta huomiseksi. Tällaiseen kyselyyn vastaamiseen voi joskus mennä pitkäänkin. Nyt ei mennyt: löysin kysymykseen liittyvän käsikirjoituksen kollegani arkistosta ja kävin seitsenminuuttisen kässärin läpi kommentoiden ja pohdiskellen samalla kun kirjoitin vastausta. Tapaus oli kiintoisa. Se saattaa joskus herkistää kynäni parin sivun pohdiskeluun.
Sitten kävimme lomalle lähtevän kollegani kanssa palaverin. Mietimme työsuunnitelmaa syksyksi ja vaidoimme vielä vähän henkilökohtaisempiakin kuulumisia lounaalla eli juorusimme. Lounaan jälkeen kirjastoon uutuuksia katsomaan ja etsimään paria henkilöhistoriallista esittelyä. Uusia kiintoisia kirjoja löytyikin suoraan hyllystä.
Sen jälkeen olikin jo aika kirjoittaan keskiviikolta puuttuvan esitteen runko valmiiksi. Sitten betakasetti käteen ja katsomaan elokuva videokatseluhuoneeseen. Elokuva oli 106 minuuttia pitkä. Sain työn valmiiksi klo 18.30. Kotiin ehdin puoli kahdeksaksi. Olin lähtenyt töihin kahdeksalta, tullut työpaikalle 8.59. Päivä oli siis varsin tavallinen maanantai - yleensä tosin lähden töistä vasta pari minuuttia ennen seitsemää.
Iltapäivällä ehdin pohdiskellla itseksenikin tovin syksyn työtilannetta tutkimuspuolella, vaikka en pannut sitä paperille kuten tavallisesti. Työsuunnitelma on aina hyvä olla olemassa, vaikka sitä ei sitten toteuttaisikaan sellaisenaan.
Siispä. Ensi tilassa syksyn Orion-esitysten esitteiden puutelista, siihen liittyvät esitteiden kirjoittamiset (15-20 elokuvaa, veikkaisin), kaksi kirja-artikkelia (á 15-20 sivua), joista toinen myöhässä, yksi tieteellinen aikakauskirja-artikkeli (n. 15 sivua), joka viimeistelyä vailla, kirjan kirjoittaminen (dokkarihistorian ensimmäinen osa yhdessä kollegan kanssa, n. 300 sivua) niin, että käsis voitaisiin antaa ensi vuoden alkupuolella kustantajalle luettavaksi ja julkaistavaksi. Se tarkoittaa tietysti myös kuvituksen suunnittelua, mikä tässä tapauksessa ei ole aivan helppo nakki.
Itse asettamani summittainen peruskiintiö, 500 sivua julkaistua vuodessa on jo täytetty tänä vuonna - itse asiassa aika reilusti (filmografian 12 osa (oma osuus n. 160 sivua) + sensuurin historia (603 sivua)) -, joten voin kirjoitella laskennallisesti ensi vuoden kiintiötä, mikä minulle toivottavasti sallitaan huomioon otettavaksi tulevien kehityskeskustelujen yhteydessä. Mottitalkoita on siis tehty.
Päälle on tiedossa avustamista, palveluja, elokuvasarjojen suunnittelua, niiden valmistelua ja niiden esityksiä, julkisia esiintymisiä, kokoustamisia, seminaareja ja muita tilaisuuksia sekä muutama virkamatka.
Sitten onkin jo tammikuu ja alkaa kesän odottaminen, jollei nyt sitten jotakin puuhaa keväiseenkin vuodenaikaan keksi.
Saatte olla kateellisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti