Suurperheen vilinää. Pari viikkoa sukulaisissa kadoksissa olleen tyttären lisäksi ilmapiiriä elähdyttää siskon miehineen aikaan saamat kaksi poikaviikaria.
Olivat saaneet Pohjanmaan lakeuksia ihailemaan pysähtyneen, itse asiassa huoltoliikkeen hajottaman autonsa sijaan vuokra-auton ja ehtivät nauttimaan etelän hetelmistä, ensimmäisenä Lindströmin pihveistä, joita oli tuhottu omatoimisesti vasta vajaa kilo.
Hätiin perjantaina kutsuttu jälkijuhannusorpo oli kadonnut aurinkolasit syvällä silmillään Larun hiekkarannoille jatkotoimia varten öljyhoitoon. Öljystä ei ollut pulaa meilläkään.
Kapriskastike (öljyä, suolaa, valkosipulia puristettuna, persiljaa ja kapriksia - ainekset sekaisin ja se on hetivalmis) oli nimittäin aivan erinomaista uusien perunoiden ja mainittujen pihvien yhteydessä. Suosittelen kaiken lihan kanssa, mutta erityisen hyvää se on vähän kuivemman lihan seuralaisena: esimerkiksi ylikypsytetyn, lehmältä riistetyn kielen yläpuolelle keottuna.
Siskon mies on ollut paikalla vasta vuorokauden ja nyt on vessan käsisuihku vaihdettu ja irronnut pöntön kansi korvattu uutuudella, jossa on kaksivärinen kuviointi.
Sanoin heti näiden puutteiden tultua ilmi ja julkiseen käsittelyyn, että vaatimattomassa asuinympäristössämme havaitut tekniset vajaavaisuudet voi puolestani korjata välittömästi, mikäli ne haittaavat silmää, mieltä tai käytäntöä.
Mainittu kansi oli ollut irti viimeiset kolme-neljä vuotta, ehkä viisikin. Ja vessan käsisuihkun tiiviste rikki sekin ainakin pari viikkoa: hana ruiskautti vettä säärille aina kun sen avasi vaikka täydellä paineella toimikin. Laittaisin kuvaakin, mutta kun jahkailen eli emmin yhä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti