keskiviikkona, heinäkuuta 26, 2006

Grand Prix

Grand Prix -kisat Helsingissä ovat ohitse. Hyvässä säässä katsomossa oli ihan mukavaa. Kisan dramaturgia petti hieman loppua kohden. Huipennusta ei tullut, loppu oli haalea kuin syömäni hot dog.

Viimeinen laji 800 metrin juoksu oli kovatasoinen, mutta Kukkamon tuloa maaliin jäykin jaloin puoli suoranmittaa perässä oli tietenkin jo vaikeampaa katsella. Tuli ihan Ari-Pekka Lattu mieleen. Mieluummin keräili 35 euron lipun hintaan kuuluneita peflettejä laukun kätköihin. Otin mukaani neljä, kun amerikkalaisturistit vierestä eivät niitä halunneet.

Kuulantyönnössä amerikkalaiset rulettivat. Mika Vasaran hieno uusi ennätys (20,18) vähän kohensi penkkiurheilijan mieltä sen lisäksi, että amerikkalaiset työnsivät komeita yli 21 metrin kaaria. Moukarissakin nähtiin yli 80 metrin heittoja. Vahinko ettei Söderberg päässyt Göteborgin karsintarajaa yli. Yritystä hänellä oli liikaakin, sillä viimeinen heitto rävähti suojaverkkoihin noin 90 astetta sivuun portista. Moukarinheiton tuloksia ei pääkatsomon keskeltä juuri nähnyt. Tuloskoneenkäyttäjä laittoi seuraavan heittäjän nimen tuloksen päälle ennen kuin pääkatsomo ne näki. Vielä suurempia ongelmia oli ajanottolaitteissa. Ne näyttivät mitä sattuu, milloin näyttivät. Järjestelyt siis ontuivat tässä mielessä.

Naisten keihäässä Kirsi Ahosen ilo uudesta ennätyksestä, ensimmäisestä yli 60-metrisestä oli tietysti koko stadionin jakama. Göteborgiin sillä taitaa päästä. Paula Tarvaisella oli tehoja vain yhdessä heitossa. Sen tarkoituksella oli ilmeisesti pudottaa fasaani pilven päältä, mutta silti keppi lensi vajaan kuusikymppisen. Taina Kolkkala ja M. Ingberg olivat pettymyksiä varmasti muillekin kuin itselleen. Seipäässä parhaat yrittivät yli kuuden metrin korkeudella keikkuvasta rimasta, Mononen jäi puolisen metriä alemmaksi. Evilä ontui viimeisen läpijuoksunsa jälkeen, mutta Gansah näyttää pitävän Helsingin hyppypaikasta. 830 rikki jälleen kerran. Naisten kolmella loikalla ylitettiin 15 metriä. Pääkatsomosta hyppyjä oli vaikea seurata, sillä hyppypaikan reunoilla olevat mitat peittävät näkyvyyden.

Ainakin stadionin kamera plokkasi minut katsomosta. Yllättävän ällikälle ihminen joutuu, kun kasvot näkyvät stadionin suurelta taululta. Ehdin kuitenkin muutamssa millisekunnissa toivuttuani heiluttelemaan teille kaikille terveisiä. Liekö tullut televisiosta eetteriin?

2 kommenttia:

christer sundqvist kirjoitti...

Jep, bongasin sinut TV:stä! Kiitos kun ilakoit Kirsi Ahosesta, nätistä seurakaverista (Turun Weikot). Hän on nyt hilkulla päästä mukaan Göteborgin koneeseen, tosin valinnat suorittaa ennenkin yllätyksellisiin ratkaisuihin päätynyt raati tuolla urheiluliitossa. Tällä kertaa näyttö taitaa kuitenkin olla niin vakuuttava että Kolkkala jätetään kotiin.
Minulla on ollut kaksi aivan huikaisevaa lukuelämystä tänä aamuyönä ja aamupäivänä. Ensin erään psykologin ratkiriemukas ja yllättäväkin väitöskirja ja sitten loistava professori Jaakko Perheentupan katsaus harvinaisesta APECED-taudista. Ajattele, hän on nähnyt lähes kaikki sitä sairautta sairastavat! Lisää näistä vaatimattomassa blogissani.
http://veteraaniurheilija.blogspot.com/

t. christer

Sedis kirjoitti...

Hyvä ettei mennyt tervehdys hukkaan.