Raikas, kuiva, vilpoisa, vaikka helleraja lienee yli. Olin juuri asettautumassa parvekkeelle. Vieressä mehua (heh!) ja edessä puistoinen rauha.
Nostin Georges Bernanosin Maalaispapin päiväkirjan esille, ojentauduin mukavaan asentoon korituolissa, asetin jalat pitkäksi toisen tuolin päälle.
"Seurakuntani nääntyy ikävään, kas siinä oikea sana. Kuten niin monet muut seurakunnat. Ikävä kalvaa niitä silmiemme edessä, emmekä voi sille mitään. Jonakin päivänä se ehkä tarttuu - syöpä on meissä. Siitä huolimatta voi elää kauan."
Ja samalla saatanallinen moottorinääni, teräslaikka ja kaupunkisinfonia.
Alkoi menojalkaa vipattamaan. Hain oluen. Mietin, kuinka voisi tehdä oikean heavybiisin, jonka tehosteäänet olisivat kaikki oikeita metalliääniä pajoista, romuttamoista, tehtaista.
Ja samalla ovikello soi vaativasti. Mutta uimarannalta palanneet kehräsivät tyytyväisyyttään. Kukaan ei kitissyt. "Sade tihuutti sen joka puolelle, se näytti nukkuvan läpimärässä ruohikossa kuin nääntynyt eläin. Miten pieni se olikaan, kyläpahanen! Ja se oli minun seurakuntani."
Tänään voisi mennä veisaamaan karaokeen.
8 kommenttia:
"Mietin, kuinka voisi tehdä oikean heavybiisin, jonka tehosteäänet olisivat kaikki oikeita metalliääniä pajoista, romuttamoista, tehtaista."
Eikös tätä varten ole kokonainen populaarimusiikin tyylisuunta? Tämä industrial?
Yes. Industrial music.
Lamppua tässä vain keksitään... Näyttäisi olevan muuta kuin heavyä.
Onhan se tietysti tämä Industrial metal. Neue Deutsche Härte on tietysti monelle tuttua (Rammstein, Oomph!).
Oomph! on muuten hieno sana. Ette varmaan tiedä mitä se tarkoittaa?
Onko sillä jotain tekemistä oom-pahin eli tuubahumpan kanssa? Oyegjoj!
Enpä usko.
Vihje: Sen amerikkalaisen vastineen kaikki tuntevat. Saksalaista ei juuri kukaan.
Luet hienoa kirjaa. Eikä Bressonin elokuvaakaan kai haukuttu.
Ei. Paitsi kirjan esipuheessa (suomennos vuodelta 1953), jossa vannotaan, että kirja on parempi.
Ja onhan se huima.
Lähetä kommentti