Tyylisuuntana haircuttaava naturalismi

Vai haircuttia pitää olla nykyaikana. Saamanne pitää.

Sain aamulla ajan, kun soitin atomikellon tarkkuudella päivystykseen klo 8.00. Hammaslääkäriin taksilla, ja sitten odoteltiin odotushuoneessa vartti ylimääräistä. Bussillakin olisi siis ehtinyt, mutta onhan se komeampaa taksilla.

Kuvauksessa paljastui, että hammas oli halki juuren pohjaan asti. Vihjasivat, että se on muka saattanut olla kipeä. Sanoin, että mitä elämään tulee, Dante oli vain pikku poika. Hammas oli joskus aikapäiviä sitten "osittain juurihoidettu".

Ei muuta kuin pois pirulainen. Hentoinen hammaslääkäri sai ensimmäisen osan irti muutamassa minuutissa. Toinen käsi puristi ylähuulta hampaita vasten, pihti rusensi suupieltä ja huulia. Verinaarmuilla näyttää olevan nyt kun turvotus on laskenut. Kallossa kuului vain rusahduksia, kun juurikanava hannasi vastaan. Ulos tuli ja halki oli. Päivittelivät, että on varmaan tehnyt kipeää. En vastannut, kun teki kuudesta puudutuspistoksesta huolimatta vielä kipeämpää.

Kun välillä vähän äännähtelin jatkotoimissa, pyysi lääkäri kertomaan, jos sattuu. Minä mumisin, että näytän vain merkin, ja sanoin, että lyön sitten kolme kertaa kämmenellä tatamiin. Lääkäri ei ymmärtänyt, vaikka hänen etunimensä näyttää olevan Yukiko, sen sijaan avustaja hörähteli sivummalla huvittuneena.

Toista juurta irroteltiinkin sitten puolisen tuntia. En ole tiennytkään, kuinka monesta asennosta hammasta voi yrittää irrottaa. Suuret pihdit irtosivat otteesta kerran ja kitalakeen tuli pienehkö ruhjevamma. Sitä on mukava kielenkärjellä pyörittää: onpahan veren maku suussa blogatessakin. Tosin välissä pyysin lupaa, että saisinko itkaista ihan vähän. Niin tein kahdeksanvuotiaanakin, kun hammas sahattiin neljään osaan ja aikuinen raavas mies repi irti neljäsosia ihmetellen, kuinka voi olla tiukassa hammas. Hän oli ollut hommissa vasta kolmekymmentä vuotta ja tämä oli ennätys. Kahdella kädellä, jalka tuolia vasten pönkkänä se sitten irtosi neljässä osassa. Ensin oli yritetty yhdessä, sitten kahdessa osassa. Itkaisin vähän.

Kyyneleet lensivät kaaressa nytkin. Aurinkolasit olivat tippuneet lattialle, kun pää alaspäin olin kuin avaruustestiläinen. Kallossa kuului ensin ratinaa ja sitten isohko rusahdus.

Tiesin, että jokin meni poikki, rikki tai halki. Sanoin sen. Eivät uskoneet, vetoharjoitus jatkui kuin kuntosalilla ikään.

Viitisen minuuttia vetkuteltua ulos tuli jumalattoman pitkä hampaan juuri, jossa ei ollut sitä asioita monimutkaistavaa koukkua päässä. Niinpä oli syytä katsoa vielä lihamössööön. Tutkittaessa sitten löytyi "kolmas juuri", joka vielä piti vetää koukulla irti luusta ja lihasta.

Ei siellä kolmatta juurta ollut, se oli vain sen katkenneen juuren koukkukärki, joka oli haljennut: pari senttiä silläkin vielä pituutta. Niitä sitten ihasteltiin. Tämä oli minun aamupäiväni kohokohta.

Olen kävellyt hiljakseen olohuoneesta keittiöön ja käytävää pitkin makuuhuoneeseen ja takaisin nyt tunnin ajan... Puudutusaine on lakannut vaikuttamasta... Kehoitin perhettä olemaan minulle kilttejä... Syljettyäni verta altaaseen ja sanottuani, että ei olisi pitänyt syödä sokeria, lLapsikin kävi pesemässä vapaaehtoisesti hampaansa yhden ylimääräisen kerran.