Elämää ja estetiikkaa

Näinä aikoina, kun elämä on hammastenkiristystä ja siitä seuraavaa itkua ja vaikerrusta, on syytä kiinnittää huomio hetkeksi muualle. Helpommin sanottu kuin tehty, muuten.

Käsittämätön rauha. Lintu kirskuu lähimailla, piha on tyhjä ja omakin pesue on siirtynyt hetkeksi Tampereelle kyläilemään. Niinpä aamupäivä on sujunut toimittajan taustakyselyihin vastatessa ja valmiiksi purtua ruokaa laittaessa. Keittokirjojen (Unkari, Italia) lisäksi olen lueskellut Arja Elovirran ja Ville Lukkarisen toimittamaa teosta Katseen rajat. Taidehistorian metodologiaa sekä Aarne Kinnusen kirjaa Estetiikka.

Tämä on minulle tyypillistä kesäluettavaa. Yleisistä kirjastoistahan en juuri saa oman alan teoksia; historiahyllyt ovat vaatimattomia tasoltaan ja jos jotakin uutta on raaskittu hankkia, ne ovat varsin usein lainassa. Vanhat on toki luettu, parhaimmat useampaan kertaan.

Estetiikka on jäänyt vieraaksi oppiaineeksi, vaikka yhtä ja toista lukulistalle on vuosien mittaan tietysti kertynyt: koti- ja ulkomaisia väitös- ja oppikirjoja ja monia alan klassikoita, esimerkiksi Theodor Adornon Aesthetic Theory ja mahtuu mukaan Immanuel Kantia ja Hegeliäkin. Pintapuolisesti tietenkin, mutta yleissivistyksellä itselleen perustellen. Vaikka on minua kuulemma kerran pohdittu luennoijaksi Suomen estetiikan seuran kuukausikokoukseen.

Tämä onkin estetiikan juju, me olemme sen piirissä halusimmepa tai emme. Kaikilla joten kuten maailmassa keplottelevalla eli meillä on omat esteettiset arvostuksemme. Ja esitämme niistä mieluusti mielipiteemme, usein kokemuksen saattelemana. Näistä on muodostettavissa sitten kulloinkin tilanteeseen pätevä esteettinen käsite. Ja siinä ne Kinnusen mukaan välttämättömät esteetin tarvitseman infrastruktuurin palaset ovatkin: esteettinen arvo, arvostus, esteettinen arvoasvostelma, esteettinen käsite ja esteettinen kokemus. Muutakin toki on tarjolla, jos esteetin ura kiinnostaa.

Keskeistä on sensus communis. Asioista on keskusteltava. Ja Kant lisäsi tähän, että oletus on ymmärretyksi tuleminen. "Ellei kukaan ymmärrä, lopetan puhumisen." Näinhän blogeissakin käy aika ajoin. "Muutaman epäonnistumisen jälkeen oppii edelleen, että keskustelukumppani on valittava yllättävän huolellisesti", Kinnunen kirjoittaa. Interaktiivisuudella on siis rajoituksensa.

Aika yllättäväksi Kinnunen menee, kun hän puhuu sosiaalistumisesta. "Sosiaalistuminen on estetisoitumista, esteettisten normien ja arvojen omaksumista, kykyä osata lausua esteettisiä arvoarvostelmia oikein ja sattuvasti." Kyse ei ole pelkästään siitä, vaan myös kyvystä osata käyttäytyä, "omata tuo vaikea Einfuhlungsfähigkeit, eli kyky nähdä, mitä toinen ihminen tuntee".

Esteettisen arvoarvostelman esittäminen joissakin sosiaalisissa tilanteissa on sopimatonta, hyvän maun vastaista. Toisin sanoen osuva esteettinen arvostelu edellyttää koko tilanteen seuraamista, mikä ei ole helppoa Sensus communiksesta johtuen esteettinen arvostelu on teko, jonka seuraukset on osattava punnita etukäteen. Estetiikka säätelee itseään tällä tavalla.

Estetiikan sosiaalisuus tarkoittaa Kinnusen mukaan viittä seikkaa. Niillä on mielestäni merkitystä myös bloggareille:
1) Ongelmat alkavat arvoarvostelman esittämisestä ääneen toisille ryhmän jäsenille, mikä arvioinnin säännöttömyyden vuoksi vaatii onnistuakseen kielen hallinnan;
2) Esteettisiä arvoarvostelmia ei sovi lausua missä tilanteessa tahansa. Tämä on arkipäivän metaestetiikkaa, jonka rikkominen, mauttomuus, on sosiaalista osaamattomuutta ja tahdittomuutta;
3) Ryhmä painostaa omaksumaan esteettiset norminsa, jotka yksilö voi joko hyväksyä tai käydä kapinaan niitä vastaan;
4) Ihmisyhteisössä on erilaisia esteettisiä arvostusryhmiä: niistä mainittakoon vaikkapa nuorisokultuuri, aikuisten kulttuuri, ensi-iltayleisö, alakulttuuri, yläkulttuuri, viihdekulttuuri, jazz-kulttuuri, rock-kulttuuri. Joukko on kirjava ja yhteiskunta tässä suhteessa pirsoutunut;
5) On tärkeää huolehtia siitä, miltä näyttää muiden silmissä.

"Yhteisö punnitsee jokaisen ihmisen suhteet esteettisiin arvoihin, sillä ne ilmaisevat tärkeitä sosiaalisia ominaisuuksia."

Estetiikan sosiaalisuudessa on siis yllättäviä piirteitä: mielestäni erityisesti tuo viitoskohta.

Siitähän me bloggarit kaikkein vähiten välitämme?