keskiviikkona, heinäkuuta 19, 2006

Progressiivinen rock

Eiköhän näillä sadalla pääse alkuun progressiivisen rokin ihanuuteen. Täydennyksiä ja suoranaisia yllytyksiä otetaan vastaan. Yö meni näiden parissa paremmin kuin konsanaan tetriksen.

YES
Close to the Edge
Relayer
Fragile
The YES Album
Symphonic Live
Yessongs
Going for the One

JETHRO TULL
Thick As A Brick
Aqualung
Songs From The Wood

PINK FLOYD

Wish You Were Here
Dark Side of the Moon
Animals
Meddle
The Wall
Live at Pompeii

GENESIS
Selling England By The Pound
Foxtrot
The Lamb Lies Down On Broadway
Nursery Cryme
A Trick Of The Tail
Wind And Wuthering
Trespass
Seconds Out

KING CRIMSON
In The Court Of The Crimson King
Red
Larks' Tongues in Aspic
Lizard

RUSH
Moving Pictures
Hemispheres
A Farewell to Kings
Permanent Waves
2112

DREAM THEATER
Scenes From A Memory Metropolis Part II
Images And Words
Live at Budokan
Live Scenes From New York
Awake

GENTLE GIANT
In a Glass House
Octopus
Free Hand
Playing The Fool - The Official Live
Acquiring The Taste
The Power And The Glory

VAN DER GRAAF GENERATOR
Pawn Hearts
Godbluff
H to He, Who Am the Only One

MARILLION
Script For A Jester's Tear

CAMEL
The Snow Goose
Mirage
Moonmadness

TOOL
Lateralus
Ænima

CARAVAN
In The Land Of Grey And Pink
If I Could Do It All Over Again, I'd Do It All Over You

ANGLAGARD
Hybris

PORCUPINE TREE
In Absentia
Coma Divine Live
Deadwing
The Sky Moves Sideways

AYREON
The Human Equation

RIVERSIDE
Second Life Syndrome

EMERSON LAKE & PALMER (ELP)
Brain Salad Surgery
Emerson, Lake and Palmer
Trilogy

HARMONIUM
Si On Avait Besoin D'une 5ième Saison

FOCUS
Hamburger Concerto

PAIN OF SALVATION
The Perfect Element Part 1
Be Live
Live Scenes From New York
12:5
Remedy Lane

OPETH
Ghost Reveries
Free Hand
Blackwater Park
Still Life

PREMIATA FORNERIA MARCONI (PFM)
Per Un Amico
Storia Di Un Minuto

ZAPPA, FRANK
Hot Rats

MAHAVISHNU ORCHESTRA
Birds of Fire
Inner Mounting Flame

SUPERTRAMP
Crime of the Century

STEVE HACKETT
Voyage Of The Acolyte

MARILLION
Misplaced Childhood

WISHBONE ASH
Argus

BACAMARTE
Depois do Fim

THE MARS VOLTA
De-loused in the Comatorium

GRYPHON
Red Queen to Gryphon Three

LIQUID TENSION EXPERIMENT
Liquid Tension Experiment 2

MIKE OLDFIELD
Amarok
Tubular Bells

BEYOND TWILIGHT
For The Love Of Art And The Making

IQ
Dark Matter

LE ORME
Felona E Sorona

KANSAS
Leftoverture

ALAN PARSONS PROJECT
Tales of Mystery and Imagination - Edgar Allan Poe

QUEEN
A Night At The Opera
Queen II

RIVERSIDE
Out Of Myself

GROBSCHNITT
Solar Music - Live

ARENA
The Visitor

14 kommenttia:

LL kirjoitti...

Oi mikä postaus! Oli pakko laittaa heti Gentle Giantia soimaan. Progin kielletyn hedelmän maku jo vilvoittaa sieluani. Listaan voisi lisätä Camelin Rain Dancesin.

Anonyymi kirjoitti...

Enimmäkseen outoja käsitteitä, näin Olavi Virran ja Laila Kinnusen kuuntelijalle.

Sedis kirjoitti...

Tämä oli vähän toisen tyylisuunnan postaus. Mutta kyllä nuoruuden sävelkulut tuntuvat mukavilta meille nämä ajat eläneelle. Kokeilkaapa muutkin.

Tanja kirjoitti...

Onko tuossa luettelossa joku salainen kaava, jonka mukaan jotkut yhtyeet on listattu kahdesti (Tool, Opeth)? Ihan vain ihmetellessäni kyselen. Loistava lista, muuten!

Ja vielä loppuun ihan sellainen pikkukysymys, että miten sinä Sedis määrittelet progressiivisen rockin?

Sedis kirjoitti...

Tanja, juuri noin saa papukaijamerkkejä, joita kaikki kaihoavat.

Kyse on ns. davincikoodi -viehätyksestä. Täydellisimpäänkin blogissa esitettyyn listaan pitää tehdä pari mogaa, jotta nokkelimmat sen voisivat havaita ja heristää sormea. Silmänmustuaiseni ovat nyt nenän vieressä tarkastelemassa jalomuotoista etusormeasi.

Mutta, mutta. Jalokivessäkin poi piillä silmin näkymätön särö.

Sinultakin jäi huomaamatta, että sijoitin Still Life -albumin varmuuden vuoksi van der Graafille!

Tämän vuoksi menetit kahden viikon matkan sheikkaavalla risteilijällä.

Progressiivinen rock on helppo määritellä: se on täydellistä musiikkia intellektuaalisesti valveutuneille ihmisille.

Siksi esimerkiksi The Queen -yhtye soitti aikoinaan pari kertaa konsertissa tahallaan väärin.

Tajusin tätä listaa koostaessani, että sekin on progressiivista rockia.

Eläköön edistys!

Tanja kirjoitti...

Voihan Pysähtynyt Elämä! Nyt kyllä intellektuaalisen valveutuneisuuteni aste notkahti. Jalo sormeni laskeutuu.

Niin, mikähän siinä on, että minullakin jyskytti päässä koko ajan davinci-davinci-davinci listaa lukiessani? Tämä voisi olla tulkittavissa joksikin jälkijättöisen DV-hysterian oireeksi. Olen kuitenkin nyt asiaa vakavasti harkittuani entistä vakuuttuneempi siitä, että tämän luettelon takana on salaliitto. Kaikkienhan niiden on. Kaikki sen tietävät.

Sediksen kytköset ovat ehkä paljastettavissa, kunhan asiaa tarpeeksi vatvotaan. Neiti Etsivä valmiina tositoimiin!

kervå kirjoitti...

Dream Theater kuulostaa jostain syystä aivan pelleilyltä.

http://www.youtube.com/watch?v=fVFn5wpu4Tc&mode=related&search=

("What Is James Saying?", jos linkki ei futaa)

Ja mikä on progelista, jossa on alle kymmenen levyä Zappaa?

Lyhyt.

-t- kirjoitti...

Vaikuttava ja samalla hämmentävä lista! Sitä lukiessa tulvi mieleen muistoja ja ääniä menneistä ja (lähes)jo unohdetuista sävelistä. Pitääkin heti aamulla mennä kaivautumaan vinyylilevystön perukoille.

Kun kerran pyysit täydennyksiä, niin Rick Wakemanin soolouralta löytyisi pari ehdokasta, esim. King Arthur, joka on legendasta tehtyyn jääbalettiin (!) sävellettyä musiikkia, tai Journey To The Centre of The World. Lisäksi ainakin Tangerine Dreamin Stratosfear kai kuuluisi progelistalle. Vai sopivatko nämä koodiin...?

Sedis kirjoitti...

Wakeman ja Tangerine Dream kuuluvat tietenkin asiaan.
Tangerine Dream, jota en ole koskaan kuunnellut päätoimisesti:
1970 Electronic Meditation
1971 Alpha Centuari
1972 Zeit
1973 Atem
1974 Phaedra
1975 Rubycon
1975 Ricochet
1976 Stratosfear
1977 Sorcerer
1977 Encore Live
1978 Cyclone
1979 Force Majeure
1980 Tangram Studio
1986 Pergamon
1986 Green Desert

Rick Wakeman, jolta minulla oli aikanaan neljä ensimmäistä levyä. Miksihän se sitten jäi?
1973 The Six Wives Of Henry VIII
1974 Journey To The Centre Of The Earth
1975 The Myths And Legends Of King Arthur And The Knights Of The Round Table
1975 Lisztomania
1976 No Earthly Connection
1977 White Rock Soundtrack
1977 Criminal Record
1979 Rhapsodies Studio
1981 1984

Juri kirjoitti...

Eihän proge ole mitään kiellettyä hedelmää enää, vaan ihan peruskauraa kaikille alle kaksvitosille rokkijätkille (jotka eivät kuuntele hevanderia). Mogwai, Mars Volta, Hertzenin veljekset, mitä näitä on. Koko turkulais-ulvilalainen improvisoidun musiikin aaltokin on hyvin progevoittoista. Itse olen koettanut pysyä lajityypistä kaukana, joskin joitain krautrock-bändejä, kuten Can ja Amon Düül, olen pystynyt kuuntelemaan.

Sedis kirjoitti...

Vaikka kitarasoolot eivät liene vielä palanneet kehiin - nehän alkoivat hippikautena 1960-luvulla ja kehittyivät heviin ja progeen hieman eri suuntiin hävitäkseen siihen, että yksintanssiminen sai muita muotoja, olen ollut parina kolmena viime vuonna kuulevani ennusmerkkejä "progen paluusta". En siis ihmettele, että nykyisin monia uusiakin bändejä voidaan tähän ilmiöön liittää.

Anonyymi kirjoitti...

täs on vähän liikaa levyjä ehkä, ja muutenki... noh...

T: fastro

ProgeClub kirjoitti...

Sedergren:
"Progressiivinen rock on helppo määritellä: se on täydellistä musiikkia intellektuaalisesti valveutuneille ihmisille. "

Oikeastaanhan tuo on vasta kohde- ja kuluttajaryhmän, eli segmentin määrittely.

Anonyymi kirjoitti...

Etteikö Uriah Heepia lainkaan? Etkö katso sen kuuluvan progressiivisen rockin genreen, vai etkö arvosta bändin musiikkia?

Kysyy musiikista mitään tietämätön Heepin herättämä.