Ilta-Sanomista selvisi, että kotirannan taannoisen uimaonnettomuuden uhri oli kirjailija, teatterinohjaaja ja toimittaja Kari Kontio (8.8.1956-8.7.2006). Marko Junkkarin juttu Ylioppilaslehdestä kertonee olennaisen miehen tyylistä.
Vaikka naapuripitäjän poika Kontio oli melkein samanikäinen, pyöri vuosikaudet melkein samoissa ympyröissä ja asuikin lähistöllä, emme tunteneet muuten kuin ulkonäöltä, emmekä edes moikanneet vastaantullessa, mieluiten annoimme varovasti toiselle tilaa.
En muista koskaan edes istuneeni samassa porukassa. Yhteisiä tuttuja oli - arvaisin - kymmeniä. Jos olisin tavannut, olisin aloittanut puheen kala-allergiassa, sillä kukaan jolla on kala-allergia ei voi olla paha toiselle kala-allergikolle. Vaikka hänen ja Tuomas Nevanlinnan teoksessa Kirjava lehmä esiintyy saman sukunimen omaava hahmo kuin mikä sattuu olemaan minun nimeni, kyse ei ole minusta, enkä ollut tekijöiden mielessä edes nimeä valittaessa. Kysyin sitä joskus Tuomakselta, kun nimeni on kuitenkin aika harvinainen.
Ilta-Sanomien keräämät kommentaattorit ovat lähinnä tylyjä. "Karia pelättiin, kiitettiin ja kartettiin. Hän oli kulttuuripiirien sivistynyt häirikkö." Pelkääminen taisi olla joskus fyysistäkin, koska miehen nyrkkeilytaidot opittiin tuntemaan. Karttaminen lienee totta sekin. Kiitoksiahan saa - jos saa - vain työn kautta, ja mittaviahan ne ovat saavutuksetkin. Ilmeisesti häneltä odotettiin vain aina enemmän.
Helle jatkuu vielä viikon. Be careful out there.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti