lauantaina, heinäkuuta 08, 2006

+30 astetta

Vetää vähän voimattomaksi. Onneksi ehdin käydä ostamassa viiden kilon laatikon mansikoita. Olut viilenee jääkaapissa. Jos sitä pystyisi illalla pronssiottelua katsoessa nostamaan kättänsä sen verran, että voisi torjua susista pelottavimman eli nestehukan.

Vierailut jatkuvat. Eilen oli käymässä E. tyttärineen, tänään J. poikineen. Parveke, uimaranta, mansikkainen ruokapöytä muodostaa aivan riittävän ohjelman tämmöiselle päivälle.

Hellepäivän keskustelusta sivistynein oli pitkähkö pohdiskelu siitä, että miksi ihmeessä me emme ole miljonäärejä. Emme osanneet ratkaista dilemmaa.

2 kommenttia:

Hurina kirjoitti...

Tuo on oikeasti hyvä kysymys, sillä luulisi, että jos ihmiset keskittäisivät energiansa nimenomaan tämän asian ympärille jollakin luovalla tavalla, ei sen nyt niin vaikeaa pitäisi olla. Kenties meiltä vain puuttuu tarvittava energia tai on vain yksinkertaisesti parempaa tekemistä? ;)

Sedis kirjoitti...

Näin minäkin ajattelen.

Ensimmäinen sääntö on, ettei onnelle pidä kääntää selkää. Siksi minulla on yleensä aina yksi lottorivi vetämässä. Vuoden voittosaldo alle todennäköisyyden, 9,85 euroa.

Toinen perussääntö: pitää käyttää kohtuullinen määrä aikaa siihen, miten rahaa saadaan. Jos sanon, että rahaa tehdään, alatte tietenkin ajatella ties mitä. Tunti viikossa riittänee?

Kolmas perussääntö: kasaantumisessa on vaiheita. Pitää tietää missä vaiheessa on. Jossakin vaiheessa raha alkaa tulla rahan luokse.

Neljäs perussääntö: innovaatio pitää konkretisoida. Kiinalaiset tarvitsevat haarukoita, sillä haarukka on parempi kuin puikko.