Ilmastonmuuton myötä synkät ja myrskyiset yöt loppuivat. Kotikaupunkini tähtitarhaiset hetket ovat nyt kuulaita ja vaaleita. Vain silloin tällöin merestä nouseva sumu valtaa parhaan hyppypaikan.
Laiffi ei tuolloin ollut mitään verrattuna näiden aikojen siirtolaisvirtoihin. Muistan hyvin, kuinka ulkomaalaisista miehistä tapeltiin vimmaisesti kaupungin ravintoloissa. Nyt monet tappelevat heidän kanssaan. Enonikin on jo toista maata, varmaan muukalaislegioonassa. Eikä nakkikioskeja enää ole. Niiden liepeiltä sai katulapsia bongata turhaan. Oli mentävä kauemmaksi, sivukaduille. Sisäelimiä sai mummonmarkoilla ilmaiseksi, kun vain viitsi kotiin kantaa.
Muutos virtaa aina. Ensin kaikki halusivat olla kemikalioliikkeen myyjiä. Sitten koitti toimittajien etsikkoaika. Otti ja tuota hottia diiliä tehdään nykyisin mainostoimistoissa. En minä ollut muita kummempi Rovaniemen markkinoilla. Etsiydyin tositv:hen putoamaan kärryiltä, seikkailemaan saareen ja duuddailemaan.
***
Kirjallisuuden valtavirtaa tuottamassa isänpäiväksi. Tavoitteena valkoinen flyygeli, Les Paul Gibson ja mersu.
3 kommenttia:
he hee, onko sedis käynynnä jonesissa?
Kohta pari viikkoa jo edellisestä.
Siinähän sitä tuli ja varsinkin ensimmäisen kappaleen lyyrisyys meitä kovasti sävähdyttää...
Tyylilaji just' sopivasti!
Lähetä kommentti