torstaina, heinäkuuta 27, 2006

Pehmeä pää

Kesäkuumat ovat pehmittäneet oman pääni niin, että alistuin kaksi vuotta kestäneeseen ruikutukseen ja ostin tyttärelle mp3-soittimen. Sen verran valutin kylmää vettä ja jäitä hattuun, että vonguin siihen rahat tyttären äidiltä. Ravasimme Itäkeskuksen päästä päähän ja reunasta reunaan pariin otteeseen, sillä metodimme oli vertailu.

Semmoista vekotinta en ollut ennen kädessäni pitänyt. Vaikeinta oli laittaa se päälle ja keksiä mikä on niin hieno asia kuin vierityspainike. Ajattelin jo hetken, että sen referentti on Sisyfos.

Patterikin meni aluksi väärin päin: toiset eivät millään ymmärrä, mikä on oikea ja mikä väärä tai vasen. Minulle näyttää olevan vaikeaa plussan ja miinuksen erottaminen. Pitäisi varmaan pyöriä enemmän napojen ympärillä että oppisi. Manuaaliinhan en ryhdy ennen kuin on pakko. Nyt oli. Taas.

Biisien siirrotkin sujuivat kätsästi - tekniikka on tuttu valokuvista. Sitten opettelin näitä elektroniikkaan sisällytettyjä hieroglyfejä, jotka väliin aukenevat, väliin eivät. Sain kuitenkin radioasemat viritetyksi, taisi löytyä noin 15. Korvanapitkin olivat yllättävän siedettävät, minulla kun on vähän herkät korvat, sillä niistä minua ei nuorempana useinkaan talutettu pestalozzinhattua pukemaan.

Taidanpa ostaa huomenna itselleni oman lomanloppulahjaksi.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kun niihin mikroskooppisen pieniin hallintanäppäimiin ja ankaraa opettelua vaativaan navigointilogiikkaan tottuu, pikkuämpäri on aika verraton vehje vaikkapa kunnon vanhanaikaisten äänikirjeiden tallentamiseen, käyttäen laitteeseen sisäänrakennettua mikkiä, musiikin ja radion kuuntelun lisäksi siis. Onnea oman vimpaimen hankinnalle - luulenpa, ettet jälkikäteen ymmärrä, miten tähän asti selvisit ilman.

Jari Sedergren kirjoitti...

Taas yksi tavara kannettavaksi. Milloin miehet saavat käsilaukun?

Anonyymi kirjoitti...

Ainahan on olemassa lanteilla veikeästi keikkuva ns. hinttipussi. Ei siihen kyllä juuri mitään mahdu.

Anonyymi kirjoitti...

Hommaa niin kevyt että voit ripustaa narusta kaulaan. Sikstoisekeen käsilaukku ei ole ainoa vaihtoehto - on myös vyölaukkuoptio, varioituna: muistanettem, kuinka aikanaan näkyi paljonkin sellaisia kainalorevolverikännykkäkoteloita puhelimen kuljetukseen. Mitä jos lanseerattaisi digitaalisten medialaitteiden käyttöön vastaava kainalokotelo?

Itse olen puolitosissani miettinyt että seuraavalle lomareissulle täytyy vissiin pukeutua johonkin himputin valokuvaajan liiviin, sen verran irtainta sälää joutuu pitämän käsillä.

Eero Leppänen kirjoitti...

Näikkös jo tän:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Elokuvasensuurin+historia+on+vapautumisen+historiaa/1135220846730

Sun äitis kirjoitti...

Mä mitään musiikista ymmärrä, mutta lahjaksi saadun iPodin myötä minusta on tullut podcast- ja äänikirjafriikki. Hanki ihmeessä vempain, pysyy kämppä siistimpänä ja kävely sujuuu kuin ohimennen!

Jari Sedergren kirjoitti...

Mediaope: Näyttäähän tuossa lauantain lehdessä pari riviä olevan. Ja kriittisimmät kohdat ovat omastakin mielestä ihan oikein arvioitu. Juuri tuolla parantamisen varaa olisi ollut, eikä ihan vähäkään. Ja jälleen kerran minusta on tehty filosofian tohtori, kyllä valtiotieteiden tohtori olisi riittänyt.