maanantaina, heinäkuuta 26, 2004


Elämän teknistymisen vastapainoksi Veikkolassa ollut ruokailutoverini Kurre.

3 kommenttia:

Marleena kirjoitti...

Pääsitpäs lähemmäksi kurrea kuin minä omassa otoksessani. Kyllä näitä eläväisiä tarvittaisiin enemmänkin tässä teknistyvässä maailmassamme...Vaikka kieltämättä tuo digiboksikin kiinnostaa ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Oltuani uskomattoman kauan minusta riippumattomista syistä (toisaalta sukulaisvierailut ovat kaikin tavoin minusta riippuvaisia, sillä eihän niihin pakko ole mennä mutta hyvä kotikasvatus tai ainakin sinnikäs kärttäminen pakottavat) netin ulottumattomissa olen lukenut vasta jälkijätössä rakastamiani blogeja urakalla ja siksi myöhäissyntyisenä kommentoin tähän vanhoja kiittäen huomioiduksi tulemisesta sivupalkissa (olen siitä kovin otettu) ja samalla suren huonoa kielenkäyttöäni: maksalaatikon syöminen ei ole siis mitenkään erityisen miehekästä, se on vain helppoa. / -mea paussista

Sedis kirjoitti...

Eläinaktivisteille. Siis tämä Kurre af Veikkola pääsi lähemmäksi minua, sillä yritys oli kokonaan hänen puolellaan. Jos meillä olisi ollut lounaana käpyjä kossun sijaan, tämä Kurre oli sen luokan siipiveikko - vaikkei liito-orava tai lintu eikä kala olekaan - olisi varmasti tullut samalle lautasellekin aterioimaan. Seuraavalla kerralla annan sille liinan ja pyydän pyyhkimään kameran linssin. Se sylkäisee etuhampaan välistä tsirk ja katso, kohta linssintahrat ovat poissa.

Mea-kulta. On miehekästä syödä naisen tarjoamaa maksalaatikkoa ja sanoa pitävänsä siitä. Mutta kuten miehekkyys yleensäkin, minulla se on luontaista, sillä minä pidän maksalaatikosta. Ja mikä parasta, se ei estä minua vitsailemasta sen kustannuksella lempeästi. Tosin maksalooda-teesi on nyt jo käytetty niin usein, että luulen sen olleen yksi niistä, joita Luther niittasi naittajalla Wittenbergin kirkon oveen. Mutta tietysti on niinkin että, digiboksin sylkemien kauhuelokuvien jälkeen muuhun en kykenekään kuin valmiiksi pureskeltuun ruokaan. Eikä minulla sitä paitsi ole varaakaan enää muuhun. Teen siis kiintiövarauksen kolmeen maksalaatikkovitsiin kahden kuukauden aikana.