perjantaina, heinäkuuta 30, 2004

Käynti

- Huomenta, Sedis.
- Huomenta!
- Jos voit käydä odottamaan... Osamaksullahan se oli.
- Kyllä. Otin kesälomarahat lomana.
Piip.
- Nyt voit mennä sisään.
Menin.
- Hei taas, Sedis. Kuinka olet voinut?
- Onpas täällä pimeää, olet vaihtanut verhot tummemmaksi. Hyvin kai...
- Ehkä sinun kannattaisi ottaa nuo aurinkolasit päästä. Vai hyvin... Asettaudu siihen tavalliseen paikkaan, ota mukava asento ja ei kun kertomaan. Niinhän tämä on ennenkin lähtenyt liikkeelle. Et ole käynyt pitkään aikaan, maksoithan tiskille.
- Jep, sata euroa sisään tullessa. Tytölle ei kelvannut se, että sen olisi voinut maksaa kesälomana hänen kanssaan.
- No niin. Rauhoitutaanpas. Kuinka olet voinut, onko tuntemuksia.
- Olen ollut lomalla...
- Hyvä.
- Olen ollut lomalla ja innostuin kirjoittamaan.
- Mmmhhh...
- Siis kirjoitin nettiin omaa blogia.
- Blogia, mmhhhh... Ja se sujui...
- Oikein mukavasti. Olen ollut pari viikkoa kytkettynä piuhoihin. Juttua suoltaa...
- Mutta...
- No kun niitä listataan semmoisella top-listalle. Sitä kutsutaan Pinserin top-listaksi... Lukijat voivat ikään kuin tilata blogini... Ja sitten aktiivisten tilaajien - siis ne jotka käyttävät sitä tilausohjelmaa, Päivän pamausta - käyttöasteen mukaan lasketaan suhdeluku, jota puolestaan käytetään tämän top-listan muotoutumiseen...
- Aivan järkevältä kuulostava systeemi. Kirjoittajat tulevat ikään kuin ranking-listalle...
- Juuri...
- Mutta...
- Kun olen vähän huolissani...
- Kerro vain mistä....
- Lukijoistani. Saan näitä lainausmerkissä tilaajia aina silloin kun nukun.
- Niin...
- Minkälaisia ihmisiä ne semmoiset ovat, kun tilaavat silloin kun minä nukun...
- Mutta eikös se ole hyvä että nukut?
- No tietysti, mutta, ovatko ne nyt varmasti kunnon ihmisiä... Minäkin sentään menen aika myöhään nukkumaan... Jos aamuyöllä tilaa niin ne ovat varmaan sellaisia pitkätukkaisia, mustiinpukeutuneita, zombeista kirjoittavia yöihmisiä, jotka haluavat raadella ihmissydämiä kulmahampaissaan ja kasvattaa lepakoita... Eikä niitä ole vain yksi, vaan viime yönnäkin ainakin kolme...
- Mutta eivät ole uniin tulleet?
- Eivät ne. Eikös se ole pahempaa kun tämä tulee valveilla mieleen?
- No, onko se?
- On.
- Mutta eikös vastaan tule muutenkin semmoisia ei-keskivertoja ihmisiä.
- Tulee mutta ei niitä tarvitse ajatella. Paitsi jos niillä on kirves.
- Ja näitä lukijoitasi pitäisi sitten ajatella?
- Niin. Tai ei. Tai joo.
- Eikös se ole hyvä että on lukijoita.
- Onhan se... Kai...
- Eiköhän ajatella siten, että sinä olet ryhtynyt johonkin ja sitten sinulla on niitä lukijoita ja niitä voi olla ihan kaikenlaisia...
- Ei ne ole kaikenlaisia... Hirveesti naisia...
- No kai niitä on miehiäkin ihan noin tilastollisesti... Ja mitäs sitten, naiset lukee enemmän... Mutta kun noista unetkin mainittiin, no mites unet sitten?
- On nähty...
- Oliko jotain... erikoista?
- Yks jäi mieleen... Minä en usein muista uniani...
- Kerro.
- No mä olin joutunut maalla mielisairaalaan, jonka katolla liehui joku lippu jota mä en tuntenut, siinä oli semmoinen iso B-kirjain, ja mua vietiin risusavottaan. Siellä oli sitten lintunainen puussa josta mun lapsi kysyi onko tuo nainen vai mies ja sitten se raakku aivan valtavasti mut ympärillä lapset poltti vaan sikaria ja nauroi sotamaalauksissaan mun lapsi mukana. Mua kyllä vähän pelotti se raakunta tai ei niinku mua suoraan vaan muita joita oli siellä mielisairaalassa ja yhtäkkiä mä olin taas koiranäyttelyssä - ne tuli jatkuvasti ne välähdykset koiranäyttelystä ja sä tiedät et mä pelkään koiria kun ne aina puree mua, sadasta koirasta kuuskyt puree mua ja kaikki haistelee, mulla on kai niin voimakas ominaishaju - ja siellä oli joku joka varoitteli mua koko ajan, seinän vierellä oli joku ahdistunut joka korjasi polkupyörän kettinkejä mut se oli ollu siinä jo pitkään ja sitten oli nää pari blondii naista sakset kädessään, ja niillä oli koko ajan kivaa keskenään vaikka toinen oksensikin aina kun se näki lentokoneen. Mä tapasin sitten jonkun tyypin siellä mielisairaalan pihalla mut ei se muuta kuin kysyi vaan et onko veltot junat parempia kuin lentokoneet jotka rikkoo äänivallin ja mä sanoin et kummasta lähtee enemmän ääntä sillä sitä pitää aina olla matkassa, mut em mä pääse koskaan matkaan, kun mun hallitus aina kieltää sen ja evää iltalomatkin, miten siitä pääsis mihinkään ja jotenkin mä sotkin sen vanhasen ja hallituksen ja iltalomat ja sit se lintu aina rääkäs mun korvaan eikä antanut mun olla poikien kanssa kaljalla tai laulaa karaokea ku mun piti olla vaan kunnolla ja tehdä kaikki hommat ku on nääs ollu vaimo töissä ja minä kotona vahtimassa lasta koko viikon eikä ole ehtiny tekee luentoja tai edes lukea kunnolla mitää mut mä tapasin toisen jolla oli sama ongelma ja kolmannekin, yhellä oli lapsi ja pari muuta heilutti quebeckin ja irlannin ja singaporen ja nyyjoorkin lippuja.
- Ja tätä pitäs sitten vähän katsella tätä unta?
- Joo, tai voisin mä tietysti vähän selittää...
- Mut se menee kyllä ensi kertaan. Kiva kun kävit, alkaa aika loppua. Ja maksathan sitten lähtiessäsi sen osamaksun toisen erän. Sillähän se on sujut.
- Okei. Kiitti. Kiitti kovasti.

2 kommenttia:

T.K. Makinen kirjoitti...

Kuule Sedis, kirjoitas nyt välillä jotakin tylsää, kun minulta menee muutoin kaikki aika sinun päivitystesi vahtaamiseen ja pitäisi välillä vähän töitäkin tehdä.

Sedis kirjoitti...

Sain juuri ex-psykiatriltani sähköpostia, ja hän erotti minut tuntemani vihamielisyyden vuoksi. Hän kertoi nauhoittaneensa jutusteluni ja aikoneensa julkaista ne kostoksi (tyypillistä tälle psykiatrille, eräs Tohtori S teki sen jo aiemmin serkulleni Zenolle), mutta löysikin - sen tumpelon tuntien sihteerinsä avulla - kaikki jutut blogistani. Erityisesti häntä pisteli se että sai kuulla sihteerinsä rakastaa minua ja vain minua. Millä välillä hän siitä sai kuulla, en tiedä, koska sihteeri lähti poistuessani matkaani ja löyhyttelee nyt cowboy-hatullaan et-arvaa-mitä. Jihaa!