Empiirinen markkina-arvoteoria I osa

Blogistanin talous-, elinkeino- ja poro-elämän (Tallinnan Globalisointikeskus) katseet ovat kuin näppärät sormet kääntyneet markkina-arvoteorian (MAT) tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Monet kirjoittajat ovat kuitenkin jo huomauttaneet, että MAT on nykyisellään kuin raaka timantti ja kaipaa hellyyttä, hiomista ja korillisen vuoden 1990 Château d'Yquemia, jonka muistamme helposti siitä, että se on yksi maailman kuuluisimmista viinitiloista ja ehkä slummialueita ja syrjäkyliä lukuunottamatta tunnetuin valkoviinimme. Koska (MAT) on nyt teoriana (IN), se tarvitsee tuekseen empirian (EM). Tuloksena on hegeliläinen synteesi, jota voimme kutsua empiiriseksi markkina-arvoteoriaksi, joka on aina in (EMATIN).

Vuosittain valkoviinien "kuningatarta" Château d'Yquemia tuotetaan keskimäärin 75.000 pulloa, joka riittänee vuosittaistunnelman pitoon, ellei siitä ala pitää niin, että se muodostaa myös alkuviikon aamiaisten kohokohdan. Menemättä sivuraiteille todettakoon viinin maun perustuvan siihen, että tummahkot poimijatyttöset hellästi keräävät sormenpäihinsä vain oikeassa kypsyysasteessa olevia botrytis cinerea -jalohomeen kuivattamia rypäleitä.

Tarhaomistajaperheen vakituisena ystävänä - heidän 12. vuosisadalta peräisin oleva linnansa on mitä mainioin "kesämökki" tällaiselle tavalliselle YTM-taatelintallaajalle - olen onnistunut olemaan tilaisuudessa tutustua tähän proseduuriin. Käyn siellä usein paitsi ketunmetsästyksessä myös "marjanpoiminta-aikaan" puristamassa mehut viinipuun juurella. Tiedän, että jotkut saattavat paheksua ketunmetsästystä. Mutta on muistettava että metsästys kuuluu perinteisesti harrastuksiin, joiden parissa upseeri ja herrasmies saattaa rentoutua, sillä harva meistä jaksaisi jatkuvasti harrastaa ammuntaa, miekkailua, ratsastusta ja ehkä siinä ja siinä myös purjehdusta.

Metsästys on ehdottomasti osa upseerien säädynmukaista sosiaalista kanssakäymistä. Meillä on tästä kotimaisiakin esimerkkejä. Puolassa opitulla tavalla ketunmetsästys perinteisessä punaisessa takissa antoi aikanaan ensin eversti ja sitten kenraali Carl Gustav Emil Mannerheimille luontevan tavan tutustua sikäläiseen yhteiskuntaan tai ainakin sen ylempiin edustajiin. Sen kaltaista esimerkkiä meidän ei tule laistaa kuten Puolustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala totesi taannoin Marskin Majan 60-vuotispäivillä.

Jo näistä esimerkeistä meidän on helppo huomata, että tyyli vaatii kärsivällisyyttä aivan kuten bloginkirjoituskin, vaikka osa siitä onkin ehdottomasti synnynnäistä. Niinpä Château d'Yquem -viinejä kypsytetään täsmälleen saman verran kuin kokeneet bloginkirjoittajat uutta julkaisuaan, 15 minuuttia vaille 42 kuukautta. Ja ehdottomasti vain uusissa tammitynnyreissä. Esimerkiksi Pinserin Top-listan kärkikolmikon tiedetään majailevan kesän blogitauollaan alppimajoihin sijoitetuissa tammitynnyreissä, joista heidät saadaan houkutelluksi vain eteen viskatulla kynityllä kanalla. On tietysti varottava asettumasta heidän aurinkonsa eteen ja kaatamasta heidän Sorbus-pulloaan.

Kun lasillinen on siemaistu on aika pukea punainen rusetti kaulaan. Hopeapäinen kävelykeppi heilahtelee hieman Sir Charlieta hillitymmin, nilkkaimet ovat siistit ja solmioneula on timantein koristettu. Jo viiksien vahasta huomaa, että kyseessä on selvä markkina-arvoteorian mukainen Kuningas.

Mutta miksi ihmeessä ihmiset tuijottavat bussipysäkillä ja metro-asemilla? Enkö ole muka sonnustautunut omaksi itsekseni? Jos joku erehtyisi pitämään minua Nössönä, hivauttaisin kepilläni nopeammin kuin kolibri laskee sataan.

Munapäätkin tai paremminkin ne munapäät, jotka ovat onnistuneet örveltämään itselleen litteän plasmatelevision, litteän tietokonenäytön ja litteän naisen, jättävät minut ja seurueeni kokemukseni mukaan rauhaan. He etenevät elämässään niin nopeasti, että minun rollsroycemainen arvokas kiirehtimiseni ei nouse esille muulloin kun silloin, kun he pujottelevat Lahden moottoritiellä helikopterini alla ehtiäkseen ennemmin punaisiin valoihin kun halvemman auton kuski. Teidän ei liene vaikea arvata, että todelliset luuserit kiertävät eläinpiirini kaukaa. Muutama ojaan viskattu rupia pitää heidät loitompana. Karl Marx oli proletariaatin ystävä, mutta varoitti aina ryysyköyhälistöstä, joka lähtee vaikka Anneli Jäättenmäen Rosebud-kelkkaan, jos rahat eivät kvestorista lopu.

Vaikka Elvis on hyvä YTM-jätkä, minun on huomautettava että hän on nimenomaan jätkä, eikä sellaisena enempiä nykyisin porskuta. Oikeastaan hänen suurin vikansa on se, ettei hän ole koskaan ollut oma itsensä, vaan elvistelee liikaa. Hänen eläessään hovimestarini huomautti hänelle tästä useasti, erityisesti laulaessamme hänen kanssaan karaokessa slummielämän vaikeudesta. Oi niitä aikoja!

Ne ajat, jolloin voitiin erektuslaisella pieteetillä sanoa, että Elvis =Kuningas, ovat ohi. "Ei aika entinen enää palaa", sanoi Juha "Watt" Vainio laulussaan. Markkina-arvoteoria (MAT) on ensimmäinen teoria, joka teoreettisista teoreettisimmilla tavoilla on luonnontieteellisfysiologisesti onnistunut kaivamaan tämänkin haudan jätteet pöydälle. Markkina-arvoteorian YTM-käsitejako, elviksiys ja kuninkuus on nyt pysyvästi voitu erottaa toisistaan, niin siamilaiset kaksoset kuin ne ovat vuosikymmeniä olleetkin.

Ehdoton valintani on siis tietysti Kuningas. Elvikset, Munapäät ja Nössöt voivat löytää kumppaninsa Pinserin deittipalveluista, joka onkin viime aikoina tuottanut Blogistanin nälkäisille hyvän riisisadon. Palaamme Empiirisen Markkina-arvoteorian (IN) empiriaan toisessa, myöhemmässä kirjoituksessa Kuningas lähtee naisiin.