tiistaina, heinäkuuta 27, 2004

Paljastusblogeja

Keskikesän tainnuttua hiljalleen loppupuolelleen auringon hetkittäisistä tyrmäyksistä ja ihmisten palattua kukin omaan kopperoonsa kääntelemään kellokorttia monien mieleen on palannut suhteista kaikkein läheisin, ihmisen luontosuhde.

Blogistanin ympäristöasianviraston puolesta minun on kommentoitava joitakin erityispiirteitä näiden suhteiden luonnosta ja luonteesta. Kohteena ovat kirjoitushetkellä 100-prosenttisesti päivittäneiden top-100 -listalaisten viime päivien luontokommentit.

Metodini oli siis yksinkertainen. Kysyin blogia lukiessani mitä tämä veikko miettii luonnosta ja suhteestaan siihen. Ja sitten vain kirjoitin. Jos teksti vaikuttaa aika ajoin käsittämättömältä, kyse on vain häiriöistä uuden digiboxini ja minun välillä. Tekstitys tuntuu aika ajoin pikselöityvän, ja välillemme Sedis Blogin päivitystä varten rakentamani yhteys nollamodeemipiuhalla tuottaa tällaisia tekstejä.

Menoiltaan paussia pitävä Mea yhtyi oravakuvameemiin, jota Marleena, minä ja Lorem Ipsum olimme aiemmassa postituksessani kerrotulla tavalla kehitelleet. Vaikka kuva on kieltämättä söpö, ihana, ihastuttava ja valloittava, nyt on kuitenkin niin, että Blogistanin eläinsuojeluvirasto luultavimmin lähettää Mealle vakavan luontosuhdevaroituksen, sillä hän kertoo laukoneensa otoksensa järjestämältään haaskalta. Näyttäisi siltä, että oravatkin ovat heikkoina maksalaatikkoon! (ks. alanoottini aiemmin, 2 jäljellä...)

Reporankana lomaileva Moroskooppi tsiigailee Oulun tienoilla pilviä ja näkee substantiiveja aasta ööhön, kunnes kahden pilven raosta hänen mieleensä tunkeutuu kosmonauttinen universalismi, jota hän tulkitsee uskontososiologisilla paljastuskirjoituksillaan. Samoilla kosmisilla taajuuksilla värähtelee Tampereen yliopiston kuppilaan kesätauon ajaksi suljettu Taantumuksen Torvi, joka on löytänyt kuppilan siivoojan kopista hipahtavan neljättä ulottuvaisuutta käsittelevän kirjan, jota sitten kiehtovasti referoi, kun ei pääse kalaan laittomalla pienisilmäisellä verkollaan. Näin luontosuhdetta representoivat mikromaailma ja makromaailma kohtaavat blogistanilaisten tajunnassa.

Fyysistä blogistanilaisuutta edustaa Töölönlahden luontoa hiellään lannoittava (luultavimmin molemmat kädet tekevät pyörittävää rullausliikettä varjopallonyrkkeilyn tapaan rinnan korkeudella) SchizoJanne, joka osoittaa kaikille konkreettisesti miten miehelle voi käydä, jos päivittäin pukeutuu naistenasusteisiin ja lähtee keskikaupungille. Laastareita riittää kuvattavaksi, joten luontoa miehellä riittää vaikka suhde näyttäisikin olevan enemmän hakusessa. Juuri siksi naisten lenkkitossuilla juoksevan on ehdottomasti ajeltava myös säärikarvat, mikä on luonnon laki, sillä kitkaa tuottavina vauhti hidastuu huomattavasti ajelemattomilla karvoilla varustetuilla urheilijanuorukaisilla. Tosin ne katkotut säärikarvat ne vasta pistelevätkin [Isojen Poikien kertomuksia, osa 20063].

Kaikkein syvimmälle erospsykheen pauloihin samanistisesti vajonnut Kysyn vaan oli nähnyt unia pitkänomaisista kappaleista koko lomansa ajan, ja meemistelee omaa sisäistä luontoaan tavalla, jonka vain Sigmund Freudin psyykkinen hengenheimolainen voi tehdä, mutta hänenkin on syytä muistaa, että kyse on myös kieliyhteydestä. Esimerkiksi unien huoneet tarkoittavat yleensä naista, Freud sanoo Unien tulkinta -teoksessaan, mutta viittaa erityisesti siihen, että saksan kielellä huone (Zimmer) on usein rouvainhuone (Frauenzimmer), ja tämän kautta tulkitaan huoneen eri sisään- ja ulospääsyteiden sekä auki tai kiinni olevien ovien symboliikka seksuaalisperäiseksi. Freud kutsuu näitä unia tyyppiuniksi. Lukekaa itse (esim. Loisto-pokkareissa C-hintaryhmässä).  

Velton leikkijunan unessa saaneelle Kysyn vaanille voi tietysti tässä ohimennen lacanilaisena hissianalyysina kertoa, että 19-vuotiaan persikkaposken (luontometafora!) aiheuttamasta traumasta pääsee helpoimmin irti kun ajattelee persikkaa, joka on 19-vuotias. Ihmissuhteet kertoi tutkimuksiin viitaten oivan vinkin Blogistanin peräkammarinpojille. Silmälasipäiselle naiselle ei tehdä todistetusti niin paljon lähentely-yrityksiä kuin silmälasittomalle. Luontosuhteessaan epäonnistuneet (eivät tunne edes tikanpoikia!) Peräkammarin pojat pääsevät nyt Tampereen baareissa helposti lähietäisyydelle, sillä heidän ensityönään ennen ensiyötä on tarkastaa vetämällä peukalollaan tyttösen vasenta alaluonta alas, onko gimmalla piilarit. 

Selfdestruct keskittyy rauhoittavan mökkielämän jälkeen ruskettuneena hoivaamaan kissoja, joita hän kantaa Helsingin Jäähalliin kuvattavaksi kuin Jari Kurrin ikään. [Apropos! Minulle oli yllätys muuten, että Henrik Gabriel Porthanin mukaan "kurri" tarkoittaa viron kielen kautta "pahaa" - muita siellä pahaa tarkoittavia olioita "Kurrat" tai "Kuratti" -, ja on samaa sukua kuin "paha kurki", "paara", "painaja", "kapeet", "menningäiset", "Pendele", "Peijakas", "Peijainen". Onko Lemmingäinen sukua menningäiselle, kysyy Porthan.]

Ja mitä vielä. Sarudoshi on noussut tatamilta kuvaamaan ukkosmyrskyä ja saanut salamasta harvinaisen onnistuneen kuvan. Dragon/kolibrin  kolibri on selvinnyt luontoaan vaivanneesta kolmenkympinkriisistä, ilmeisesti kuuntelemalla Frederikin "Olen 30-kymppinen" viisikymmentä kertaa peräkkäin.

Nämäkin satunnaiset metodinmukaiset esimerkit osoittavat, että blogistanilaisilla on harvinaisen selkeä, herkkä ja urbaanisti vaivautunut luontosuhde, jota kelpaa esitellä kaikille niille, jotka eivät suomea ymmärrä. Suomalaisen luontosuhteen kuvaus on täysin kelvollinen liikelahja ulkomaalaiselle siinä missä Lapin leukukin. Erityisesti jos siihen liittyy voimakas selkäsauna koivuvihdalla yli 100 asteen lämmössä, juoksu avantokylmään järveen ja puoli pulloa koskenkorvaa päälle.

Hups, vain neljä lomapäivää jäljellä. Luonto kutsuu.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kun maksalaatikko vähenee, on syytä jatkaa sitä rusinoilla. Makeutettuun maksalaatikkoonkin uskaltanee miehinen mies lusikkansa upottaa, vaikka me kaikki kesäisessä luonnossa kylmissä vesissä uineet tiedämme, miten luontoäiti kurittaa ja toisaalla palkitsee riippuen siitä, mihin suuntaan kolmion kärki osoittaa (viittaan kintaalla virolaisten ravitsemusliikkeiden vessan oviin). Tämän mehukkaan vinkin arvoa kiittelet vielä, kunhan kahden viimeisenkin maksalaatikkoheiton käyttökerta on muisto vain. /menoissaan paussia hyvin harvoin pitelevä mea

Sedis kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Sedis kirjoitti...

Nythän on niin, enkä sano tätä mielistelläkseni, että rusinat ovat aina olleet minulle kammotus. Maksalaatikosta nypin ne pois yksitellen kauniiksi keoksi lautasen reunalle ja kovetan korvani moitteille. Itsestään selvää on että nappaan aina rusinat pullasta, mutta suuhuni en niitä laita. Jopa rusina-metaforat ovat aina hirvittäneet minua. Sitten on vielä niinkin, että simasuuni ei siedä lainkaan rusinoita; sitä paitsi juuri rusinat tukkivat pillin. Siksi en pane niitä piimäänkään, jugurttiin tai muihin sekoitusnesteisiin. Muuten rusinat ovat ihan kivoja.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, menen kissoja kuvaamaan, mutta en kanna niitä jäähalliin :)

- toni

Sedis kirjoitti...

Mikään ei ole mieluisampaa kuin saada asiavirheensä korjatuksi näissä blogeissa. Kiitos, Selfdestruct! Mutta kuinka ihmeessä se Kissa jaksaa kantaa sinut?