Ainailona luonnehti ystävällismielisesti blogini tarkoin harkittua visuaalista ilmettä termillä "paskanruskeankukertava retro-härdelli-kuosi". Se selittyy osin silläkin, että hänellä oli viimeinen työpäivä ennen lomaa juuri alkamassa ja että hän on jo pitkään miettinyt oman siniharmaan kuosinsa muuttamista tra-la-laa -bilekuntoon. On tietysti mahdollista, että hän tekee sen bloginsa sijaan itse. Mainittakoon, että kuosi-leffat eivät kuitenkaan ole avain omaan maailmaani. "Retro-härdelli" oli minulle tuntematon ilmaus, mutta googletin ja sain vastauksen: Tampereella pelataan talvipakkasissa retrokyykkää. Jos jatkaisin googlettamista samaan tahtiin, päätyisin lopulta luultavimmin syömään tuhatvuotisia munia Kiinan muurin nakkikioskille, ja siinä kirjallisille hahmoille on tavannut käydä huonosti.
En pysty itse fiilaamaan sivustoani juurikaan, koska viilani syötiin muutama vuosi sitten syntymäpäiväjuhlilla. Muutenkin on periaatteenani ollut vanha viisaus: Jok' kolviin tarttuu, se kolviin hukkuu. Kuin korvan putsauksesta oppineena totean, että millään kirvestä pienemmällä en tietokoneeseeni koske. Höylääminenkin on vähentynyt huomattavasti, vaikka puuseppää aina tarvitaankin, ainakin meillä päin. Siksi on tyytyminen vain näennäisuudistuksiin ja leveään hymyyn siitä irtoavien kommenttien äärellä. Ainakin eritteen pohjaväri on vaihtunut. Näin valkoisesta kakkareista voi päätellä sappitiehyeeni tukkeutuneen, sillä ne kelpaisivat valkoisuudessaan amerikkalaisen aamiaispöydän vehnäleiväksi.
Räpyläpölkyn ohjeistuksen mukaisesti kuuliaisena listasin oikeaan sivustani baariin suuria vilpittömän ihailuni kohteita Blogistanissa. Kaikkea en jaksa listata, vaikka enemmän kuin satunnaisesti koodaavan oikean käden etusormi valitsee toki muitakin kuin tuohon sivubaariin pläntättyjä nimilöitä. Tämmöisiä cocktail-tarjouksia olisi riittänyt täyttämään lukuhetket vaikka ensi jouluun saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti