Lapsinerojen lisäksi olen tuntenut aina vetoa susilapsiin.
Susilapsi on vanhempiensa tai hoitajiensa jostakin syystä hylkäämä, elämäänsä eristyksessä toisista ihmisistä kasvanut lapsi. Lasta on voitu pitää vangittuna esimerkiksi ullakolla tai kellarissa tai sitten hänet on hylätty metsään, jossa hän on enemmän tai vähemmän sattumalta selvinnyt hengissä. Carl Linné kutsui (1758) näitä lapsia nimityksellä homo ferus, villi lapsi, joille oli yhteistä puhekyvyn puuttuminen, runsas karvoitus ja nelinkontin kulkeminen. (Kontin kulkeminen viittaa suomen kielessä varmaankin kontioon, karhuun, en ole varma onko sillä yhteyttä samaanien harjoittamaan muodonmuutosriitteihin).
Susilapsi-nimitys juontuu niistä lapsista, jotka onnistuivat selviämään susiemon avulla susilauman jäseninä. Löydettäessä ovat kaksijalkaisesta geeniperimästään huolimatta liikkuneet nelinkontin ja oppineet ääntelynsä ja ruokailutavat susilta. Se viittaa mielestäni suoraan tunnettuun Rooman perustamismyyttiin (jossa taas on yhtymäkohtia Raamatun Mooses-tarinaan): Alba Longan kuningas pelkäsi, että sodanjumala Marsin prinsessa Rea Silvian kanssa tekemät pojat Romulus ja Remus veisivät häneltä ennen pitkää vallan, ja määräsi vauvan heitettäväksi Tiber-jokeen hukkumaan. Vauvat asetettiin kuitenkin koriin, joka ajautui rantaruohikkoon. Sieltä heidät löytänyt naarassusi, Marsille pyhitetty eläin, imetti lapsia omalla maidollaan. Pojat kasvoivat ja perustivat muinaisen Rooman.
Kun tuossa aiemmin viitattiin kontinkulkemiseen, suden lisäksi myös karhu voi elättää ihmislasta, kuten liettualainen tapaus vuodelta 1661 osoittaa (viimeisin tapaus Yhdysvalloista 1997, tosin vain muutaman päivän ajan). Siterataanpa vuoden 1661 tapauksesta suomeksi kirjoittanutta Sappista:
"Poika vastusti kiinniottoa raivokkaasti käyttäen teräviä hampaitaan ja kynsiään. Vankeudessa hän ei suostunut pitämään vaatteita eikä syömään muuta kuin lihaa ja ruohoa. Hän livahti usein holhoajiltaan karkuun metsään, mistä hänet kerran löydettiin syleilemästä villiä karhua. Poika otettiin uudelleen kiinni ja suljettiin erään kuvauksen mukaan luostariin."
Tästä olisi helppo kehitellä laajennus niihin tapoihin, joilla kulttuuriset artefaktit ovat välittäneet ihmisen ja suden samankaltaisuuden, mm. romaanien ja elokuvien ihmissudet ja muut muodonmuutokset ihmisestä sudeksi. Susilapset ovat tavallisia hahmoja myös sarjakuvien ja elokuvien hahmoina: tunnetuimpina Viidakkokirjan susilapsi Mowgli, intiaanityttö Pocahontas ja "apinoiden kuningas" Tarzan.
Historiallisesti susilapsia tunnetaan reilun puolensataa. Tunnetuin ihmisistä tahallisesti eristetty lapsi on Kaspar Hauser (saksaksi), ja tässäenglanninkielinen linkki sekä Wikipedian tiivistelmä saksaksi. Tapauksesta on tehty musikaaleja, elokuvia (Kaspar Hauser - Jeder für sich und Gott gegen alle, Werner Herzog, ja Kaspar Hausen, ohj. Peter Sehr, Saksa 1993). Myös François Truffautin elokuva L'enfant savage (1970) kertoo villilapsesta, ei tosin Kaspar Hauserista.
Jos lapsi on eronnut inhimillisestä sosiaalisesta ympäristöstä hyvin varhain ja pitkään, kehitys häiriintyy ja esimerkiksi puhumaan oppiminen on hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta. Kielen puuttuessa monet muutkin asiat joutuvat häiriötilaan. Päätelmä on, että ihmisen äly, persoonallisuus ja tunne-elämä voivat kehittyä parhaalla mahdollisella tavalla vain ihmisten parissa. Villilasten tutkimus on edistänyt vaikeavammaisten kuntoutusta.
1 kommentti:
Nyt on manipuloivilla kiire selitellä, ettei suunta vaan rupea muuttumaan (ovat satsanneet niin hemmetisti rahaa ja siksi Klein sai kirjoittaa Friedmanista; piti siis uhrata oma lehmä, jotta saisi jatkaa suuntaansa - ja se tulee olemaan valssimme).
Näin puhuu zarathustra (=minä):
Hei Vaiheinen
Luin tekstisi. Olen samaa mieltä. Minä puhuin jo kaksi-kolme vuotta sitten näistä samoista asioista ja joskus olen sitä mieltä, että tietotekniikka myös nappaa meidän tavallisten ihmisten tekstit ja havainnot ja sehän onnistuu todella nopeasti juuri tietotekniikan avulla. On siis hierarkia jo rakenteilla missä tieto on Higher Order -teorian mukaan (ei ainoastaan vahvistettu-vahvistamaton akselilla vaan näkökulma-akselilla jossa näkökulma ei viittaa tarkastelijaan ja hänen subjektiiviseen mieltämiseen vaan abstraktisuuden näkökulmasta katsottuna (= tämä tarkoittaa, että pidämme jokaista aktia hierarkisesti kolmen tason tapahtumana 1. metateoriaa ajattelun tasona, 2. objektiteoriat pohdintatasona ja 3. interaktio sekä pre- ja post-tietoa toimintatasona). Näistä tulee siis Higher Order analyysi. Voi myös tulkita sama pedagogisesti käyttäen kuvateoriaa, symboliikkaa ja konkretiaa mutta tuo edellä mainittu on ehkä yksiselitteisempi kategoria.
Higher Order tason kautta katsottuna voi siis tulevaisuudessa imeä tietoa jokaisesta markkina-alueesta, rankata ja kategorisoida alta yksikön, vahvistaa ja hylätä entisiä ajattelun ratoja ja näin ollen voittaa ajassa. Kollaboraatio toimii ajassa: kuka ensin se voittaa (xenon paradoksi) sillä kaikki tieto mikä maapallolla on löydetty on ikäänkuin kertonut senkin tietokulun tai kiertokulun. He siis determinsoivat lähes kaiken kun kuvittelevat, että löytävät jotain ihan uutta tuon avulla. Mutta kun ultimaattinen ajattelu ei voi olla tekninen tai teko-älyn sillä äärimmäinen hypoteesi on aina jonkun ihmisen; ei siis ryhmän vaan yksilön.
Tästä tieteellisestä vallankumouksesta tulee hirviö, joka latistaa pienemmät alueet tyhmiöön, pimiöön - sillä kilpailu pitää aina nopeat edellä. Näin entistä sadistisemmat saavat etumatkaa ja jos he siitä massasta sitten uskovat löytävänsä totuutta ja Jumalaa ja elämän tarkoitusta ovat todella hakoteilla: hypoteesit kapenevat saman verran kuin tietotekninen nopeus kasvaa. Tulkitsija siis tyhmenee samalla kun kone nopeutuu sillä massa, jotka osallistuvat maapallon kollaboraatioon tapetaan informaation vääristyneisyyden ja indoktrinoinnin takia. Se on nimittäin sivuseikka tässä kokonaisuudessa mitä eivät taida tajuta.
Ensin ostamme omat tietojyvämme mm Kaliforniasta (minne Lontoo syytää ongelmansa medioinnin) ja sen jälkeen kun kuvittelemme, että jotain ymmärrämme meitä on manipuloitu taas piirun verran sen nopeamman (ja niistä epäeettisten terroristien) mukaan.
Kun ottaa ajan mukaan pohdintaan näkee, että tämä ei tule onnistumaan. On siis bluffeista suurin bluffi jos joku sitä uskoo.
Pitää tajuta jotain tiedosta ja sen luonteesta ennenkuin rupeaa tekemään tuollaisia skenarioita. On pahempi kuin Milton Friedmanin tuhokapitalismi sillä tässä ei ole enää vaihtoehtoja. Aggressiivisuus tulee ensin nousemaan sillä tietämättömyys miten helvetissä meitä oikein viedään aiheuttaa kaaosta.
Tämä on ollut mm Afrikan historia mielestäni: kun valkoinen lähti manipuloimaan mustasta tuli viidakon eläin. Meistä suomalaisista tulee sitä myös, ennen muita maita koska meidän tapa sitoa tietotekniikkaa jokaiseen prosessiin on muita innokkaampi.
Anteeksi pessimismini.
Saat huomata, että pian tulee jokin teksti (joka on tätä jo nyt kopioinut sillä google elää sillä, että kahmii tietoa ja alustoissa on jo lähtökohtaisesti mukana miten tietoa kategorisoidaan ja se on juuri paha ongelma koska kategoriat ovat jossain tapauksessa ne, jotka lukkivat tietoa aivan sairaan väärin ja tulkinta jää deterministiseksi loukuksi loppuajan sillä luovuuskin tapetaan). Luovuus ei ole sama kuin innovatiivisuus joka on kollaboraatiota.
Luovuus lähtee sisäsyntyisesti yksilön sisältä ja se on defekti kenties mutta aina odottamaton eikä sitä voi määritellä edes.
Lampaiden (=pässien etenkin)mielestä erottuva ihminen on aina susi.
Lähetä kommentti