Pyhä perjantai

Perjantai on päivistä paras. Nimitys pyhä perjantai ei ole perheessämme harvinainen. Se on vapaapäiväni, eikä sitä voi minulta viedä muuten paitsi jos samalle päivälle sattuu ylitsepääsemätön este kuten vaimon kirjallisuuspiiri, vaimon työpaikkaillanistujaiset, vaimon ulkomaanmatkat ja vaimon naisasiahartauksiin liittyvä tapaaminen, seminaari, illanistujaiset, konferenssi sekä matkat, muutamia viimeaikaisia mainitakseni.

Olemme siis alunperin yksipuolisen ohjelmajulistuksen johdattelemana ja sitä seuranneen pitkäkestoisen praksiksen ohjaamana konkludenttisesti sopineet, että perjantaina saan tehdä mitä lystään, kunhan vain paperit ovat järjestyksessä, astiat tiskattu, ruoka laitettu, astiat tiskattu, pyykki pesty, jätepussit viety ja kahvinkeitin sekä parvekkeen tupakka hyvin sammutettu. Perjantaina hoidetaan asialliset hommat. Mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat. 

Huomasin juuri, että joululahjaksi saamani kirja on lukematta (suomeksi, englanniksi olen sen joskus jopa tenttinyt). Kyse on kansantaloustieteen klassikosta, Thorstein Veblenin kirjoittamasta teoksesta Joutilas luokka. Alkup. The Theory of the Leisure Class (1899). Se oli yhtä vekkuli lahja kuin edellisenä syntymäpäivänä saatu Søren Kierkegaardin menestysteos.

Mikäpä sen makoisampaa lukemista Pyhänä Perjantaina.

Pyhä-linkkejä

Jari Aron arvostelu Tiina Arppen pyhää käsittelevästä väitöskirjasta.

Mukkulan kirjailijakokous pohti pyhää

Uusnoituus ja pyhän käsite

Uskontotiede pähkinänkuoressa, jossa myös pyhää käsittelevää ainesta.