Amerikan Miamissa valmistetaan tällaisia veikeitä leluja karamellien kylkiäislahjaksi.
[Via Freds svenska blog]
tiistaina, elokuuta 31, 2004
Veikeitä leluja
Amerikan Miamissa valmistetaan tällaisia veikeitä leluja karamellien kylkiäislahjaksi.
[Via Freds svenska blog]
Mielenkiintoisia vieraita
Vientiä näyttää olevan, vaikkakin enimmäkseen harmaana eminenssinä:
Eilen soitti Time Magazine... Ja Historical Journal of Film, Radio and Television pyysi review-artikkelia suomalaisesta elokuvakirjallisuudesta. Ja nyt tracker kertoo uusista kyläilijöistä: 31 August 22:48 New York Times, New York, United States.
Viennin edistämiseksi hankin piletit torstaille: kymmenen minsan varoaika OK.
Eilen soitti Time Magazine... Ja Historical Journal of Film, Radio and Television pyysi review-artikkelia suomalaisesta elokuvakirjallisuudesta. Ja nyt tracker kertoo uusista kyläilijöistä: 31 August 22:48 New York Times, New York, United States.
Viennin edistämiseksi hankin piletit torstaille: kymmenen minsan varoaika OK.
Turvallisesti, tuomarit
The British Academy of Film and Television on varmistanut elokuvapalkintojen tuomariston rehellisyyden tilaamalla Cinealta turvallisuus-dvd:t. Näin estetään ehdokaselokuvien vuotaminen internetiin ja piraattimaakareiden känsäisiin käsiin.
Cinean turvadevarit ovat olleet aiemmin käytössä Oscar-kisojen aikana, kun Yhdysvaltain elokuvatuottajien MPAA halusi rajoittaa "screener disk":ien levittäytymistä maailman turuille. (Kuka suomentaisi "screener disk" -termin?)
Ymmärrän. Haluatte lukea tämän kaiken itse: Olkaa hyvä
Cinean turvadevarit ovat olleet aiemmin käytössä Oscar-kisojen aikana, kun Yhdysvaltain elokuvatuottajien MPAA halusi rajoittaa "screener disk":ien levittäytymistä maailman turuille. (Kuka suomentaisi "screener disk" -termin?)
Ymmärrän. Haluatte lukea tämän kaiken itse: Olkaa hyvä
Ruåtsalaisia blogeja
Kallion legendaarisessa blogimiitissä puhuttiin ainakin pienessä piirissä, mutta ei kuitenkaan kuiskaten, ruotsalaisista ja Pohjoismaisista blogeista. [Linkki: Svensk webblogindex]
Nordiska webbloggar on otsikkona toisella blogeja keräävällä listalla.
Palveluita Ruotsista näyttää löytyvän mm. Sweblogs.com -sivustosta, joka tarjoaa saataville viimeksi päivitettyjä blogeja.
Ping-O-Matic!, joka pingauttelee seuraavalla tavalla about-sivunsa mukaan: "There are a number of services designed specifically for tracking and connecting blogs. However it would be expensive for all the services to crawl all the blogs in the world all the time. By sending a small ping to each service you let them know you've updated so they can come check you out. They get the freshest data possible, you don't get a thousand robots spidering your site all the time. Everybody wins."
Maailman blogeja näitä blogivaihtoehtoja sitten on tarjolla valtaisat määrät ja sinne voi ilmoittaa myös omansa.
Muita eri tavoin bloggaamiseen liittyviä linkkejä - eivät ruotsalaisia -ovat esim.:
Weblogs.com
Blo.gs
BlogChatter,
BlogRolling,
BlogShares,
BlogStreet
GeoURL,
My Yahoo!,
PubSub.com,
Root Blog,
RubHub.
Technorati
Nordiska webbloggar on otsikkona toisella blogeja keräävällä listalla.
Palveluita Ruotsista näyttää löytyvän mm. Sweblogs.com -sivustosta, joka tarjoaa saataville viimeksi päivitettyjä blogeja.
Ping-O-Matic!, joka pingauttelee seuraavalla tavalla about-sivunsa mukaan: "There are a number of services designed specifically for tracking and connecting blogs. However it would be expensive for all the services to crawl all the blogs in the world all the time. By sending a small ping to each service you let them know you've updated so they can come check you out. They get the freshest data possible, you don't get a thousand robots spidering your site all the time. Everybody wins."
Maailman blogeja näitä blogivaihtoehtoja sitten on tarjolla valtaisat määrät ja sinne voi ilmoittaa myös omansa.
Muita eri tavoin bloggaamiseen liittyviä linkkejä - eivät ruotsalaisia -ovat esim.:
Weblogs.com
Blo.gs
BlogChatter,
BlogRolling,
BlogShares,
BlogStreet
GeoURL,
My Yahoo!,
PubSub.com,
Root Blog,
RubHub.
Technorati
Rauta-aika
Tiedän, että Sedis Blog alkaa muistuttaa jo spammikonetta. Mutta olen hyvällä asialla:
Televisiossa alkaa tänään yksi kaikkien aikojen kohutuimmista kotimaisista televisiosarjosita. Ettehän te sellaisesta halua jäädä paitsi. Katuisitte vain seuraavat kymmenen vuotta, jonka jälkeen se uusitaan seuraavan kerran.
En esittele Rauta-aikaa, sillä YLE on tehnyt sen niin perusteellisesti tuossa linkissään.
Televisiossa alkaa tänään yksi kaikkien aikojen kohutuimmista kotimaisista televisiosarjosita. Ettehän te sellaisesta halua jäädä paitsi. Katuisitte vain seuraavat kymmenen vuotta, jonka jälkeen se uusitaan seuraavan kerran.
En esittele Rauta-aikaa, sillä YLE on tehnyt sen niin perusteellisesti tuossa linkissään.
Missä sinä olet?
Var är du kysyy ruotsalainen sivusto, joka on keksinyt mielestäni näppärän idean. Se kerää Päivän Pamauksen tavoin päivitettyjen blogien listaa, mutta on kiinnostunut myös bloggareiden maantieteellisestä sijainnista. Sivustolla on Ruotsin kartta, johon bloggarit voivat merkitä sijaintinsa. Vastaava kartta olisi hauska nähdä Suomestakin. Ottaako joku vihjeestä vaarin?
Ruotsalaisetkin meemittelevät. Esimerkiksi Fredagsfyran tarjoaa bloginsamankaltaistamismeemistöä. Vastusta turhaa yksilöllistymistä. Osallistu! (Tämä oli hihhulointia, kun jotkut alkavat saada tarpeekseen samoista asioista kertovista blogeista. Joskus on vaan kiva jutella ihan samoista asioista saman "pöydän" ympärillä. Tai osalllistua seuraleikkiin: blogimeemi on itse asiassa moderni seuraleikki).
Ruotsalaisetkin meemittelevät. Esimerkiksi Fredagsfyran tarjoaa bloginsamankaltaistamismeemistöä. Vastusta turhaa yksilöllistymistä. Osallistu! (Tämä oli hihhulointia, kun jotkut alkavat saada tarpeekseen samoista asioista kertovista blogeista. Joskus on vaan kiva jutella ihan samoista asioista saman "pöydän" ympärillä. Tai osalllistua seuraleikkiin: blogimeemi on itse asiassa moderni seuraleikki).
Pennebaker by DocPoint
Juhlaviikoilla sarja D.A.Pennebakerin dokumenttielokuvia
Pennebaker by DocPoint, Bio REX, 3-5.9
DocPoint - Helsingin dokumenttielokuvafestivaali esittää amerikkalaisen ohjaajan D.A.Pennebakerin viisi keskeistä rockelokuvaa DocPointin viikonlopputapahtumassa Bio Rexissä.
D. A. Pennebaker on yli viidenkymmenen vuoden aikana tehnyt elokuvia musiikista, politiikasta, teatterista ja kulttuurista. Pennebaker oli ensimmäisiä direct cinema -ohjaajia, jotka kehittämänsä kevyen ja liikkuvan kuvauskaluston avulla kutsuivat katsojat mukaan havainnoimaansa maailmaan. Pennebaker by DocPoint -sarjassa nähtävät elokuvat ovat vuosilta 1966-2002.
Ohjelmisto
pe 3.9 klo 18.00, Don't Look Back (1966, 90 min, 35 mm)
24-vuotiaan Bob Dylanin musiikista tuli kokonaisen sukupolven yhteistä omaisuutta. Elokuvassa esiintyvät lisäksi silloinen tyttöystävä Joan Baez, Bob Neuwirth, Alan Price, Marianne Faithful, Donovan ja Albert Grossman. Elokuva on kuvattu keväällä 1965 Englantiin suuntautuneen konserttikiertueen aikana, ja sen kuuluisa avausjakso on luultavasti maailman varhaisin "rockvideo".
la 4.9 klo 19.00 Only the Strong Survive (2002, 35 mm)
Dokumentaarinen löytöretki Motown-soundin juurille vuonna 1999. Mukana ovat mm. Wilson Pickett, Sam Moore, Mary Wilson, Isaac Hayes, Jerry Butler sekä Chi Lites. Elokuva esitettiin ensi kerran Cannesin elokuvafestivaalin ohjelmistossa vuonna 2003.
la 4.9 klo 21.00 Ziggy Stardust and the Spiders from Mars, (1973, 100 min, 35 mm)
David Bowien viimeinen konsertti Ziggy Stardustin hahmossa Lontoon Odeon -teatterissa vuonna 1973. Kevyen musiikin historiaa peilaava elokuva vangitsee monikasvoisen taiteilijan sähköisen lavakarisman.
su 5.9 klo 19.00 Monterey Pop (1967, 82 min, 35 mm)
Monterey International Pop -festivaalille leiriytyi yli 10 000 kukkaiskansalaista. Esiintyjinä mm. Jimi Hendrix, Janis Joplin ja Big Brother and the Holding Company, Otis Redding, Jefferson Airplane, The Who, The Mamas and the Papas, Eric Burden and the Animals sekä legendaarisen Ravi Shankarin meditatiivinen iltapäivä. Elokuvalla oli 7 kuvaajaa, Pennebakerin itsensä ohella Richard Leacock sekä Albert Maysles.
su 5.9 klo 21.00, Keep On Rockin (1972, 95 min, 35 mm)
Elokuva Toronto Rock and Roll Revival -konsertista vuonna 1969. Mukana rockin varhaiset legendat Chuck Berry, Little Richard, Jerry Lee Lewis ja Bo Diddley.
Liput à 5 e Bio Rexistä, puh: 0201 555 800 (pvm).
Lisätietoja:
DocPoint, www.docpoint.info
Pennebaker by DocPoint, Bio REX, 3-5.9
DocPoint - Helsingin dokumenttielokuvafestivaali esittää amerikkalaisen ohjaajan D.A.Pennebakerin viisi keskeistä rockelokuvaa DocPointin viikonlopputapahtumassa Bio Rexissä.
D. A. Pennebaker on yli viidenkymmenen vuoden aikana tehnyt elokuvia musiikista, politiikasta, teatterista ja kulttuurista. Pennebaker oli ensimmäisiä direct cinema -ohjaajia, jotka kehittämänsä kevyen ja liikkuvan kuvauskaluston avulla kutsuivat katsojat mukaan havainnoimaansa maailmaan. Pennebaker by DocPoint -sarjassa nähtävät elokuvat ovat vuosilta 1966-2002.
Ohjelmisto
pe 3.9 klo 18.00, Don't Look Back (1966, 90 min, 35 mm)
24-vuotiaan Bob Dylanin musiikista tuli kokonaisen sukupolven yhteistä omaisuutta. Elokuvassa esiintyvät lisäksi silloinen tyttöystävä Joan Baez, Bob Neuwirth, Alan Price, Marianne Faithful, Donovan ja Albert Grossman. Elokuva on kuvattu keväällä 1965 Englantiin suuntautuneen konserttikiertueen aikana, ja sen kuuluisa avausjakso on luultavasti maailman varhaisin "rockvideo".
la 4.9 klo 19.00 Only the Strong Survive (2002, 35 mm)
Dokumentaarinen löytöretki Motown-soundin juurille vuonna 1999. Mukana ovat mm. Wilson Pickett, Sam Moore, Mary Wilson, Isaac Hayes, Jerry Butler sekä Chi Lites. Elokuva esitettiin ensi kerran Cannesin elokuvafestivaalin ohjelmistossa vuonna 2003.
la 4.9 klo 21.00 Ziggy Stardust and the Spiders from Mars, (1973, 100 min, 35 mm)
David Bowien viimeinen konsertti Ziggy Stardustin hahmossa Lontoon Odeon -teatterissa vuonna 1973. Kevyen musiikin historiaa peilaava elokuva vangitsee monikasvoisen taiteilijan sähköisen lavakarisman.
su 5.9 klo 19.00 Monterey Pop (1967, 82 min, 35 mm)
Monterey International Pop -festivaalille leiriytyi yli 10 000 kukkaiskansalaista. Esiintyjinä mm. Jimi Hendrix, Janis Joplin ja Big Brother and the Holding Company, Otis Redding, Jefferson Airplane, The Who, The Mamas and the Papas, Eric Burden and the Animals sekä legendaarisen Ravi Shankarin meditatiivinen iltapäivä. Elokuvalla oli 7 kuvaajaa, Pennebakerin itsensä ohella Richard Leacock sekä Albert Maysles.
su 5.9 klo 21.00, Keep On Rockin (1972, 95 min, 35 mm)
Elokuva Toronto Rock and Roll Revival -konsertista vuonna 1969. Mukana rockin varhaiset legendat Chuck Berry, Little Richard, Jerry Lee Lewis ja Bo Diddley.
Liput à 5 e Bio Rexistä, puh: 0201 555 800 (pvm).
Lisätietoja:
DocPoint, www.docpoint.info
Playtime
Jossakin elokuvan historian vaiheessa kokeiluja erilaisilla filmeillä tehtiin varsin runsaasti. 70 mm:n filmi vaatii valtaisan valkokankaan, eikä monilla elokuvateattereilla ollut siihen mahdollisuuksia. Niiden tekeminen hiipui. Arkistojen kätköistä näitä kuitenkin löytyy. Nyt on mahdollisuus käydä semmoista katsomassa erikoisnäytöksessä, joten merkatkaa kalentereihin. Tilaisuus ei välttämättä toistu aivan heti ainakaan tämän elokuvan suhteen:
BRISTOL 12.11.2004 klo 17.00
Jacques Tati: Playtime (Ranska 1967) - S - 126 min
Jacques Tati (1909–1982) on ranskalaisen komedian mestari, jonka elokuvat Lystikäs kirjeenkantaja, Riemuloma Rivieralla ja Enoni on toista maata olivat saavuttaneet suosiota kaikkialla. Niissä Tati loi kuolemattoman henkilöhahmonsa Monsieur Hulot, josta on sanottu, että hänellä on jalat maassa ja katse pilvissä.
Playtime oli Tatin kallein elokuva, ja hän sijoitti siihen koko omaisuutensa. Intiimi näkemys modernista maailmasta tuotettiin spektaakkelin koneistolla: 70 mm:n laajakankaalla, viisikanavaisella stereoäänellä ja jättilavasteissa. Monsieur Hulot'n kohtaamisesta futuristisen maailman kanssa kumpusi kaikkien aikojen erikoisin komedia.
Elokuvassa ei ole juuri lainkaan merkityksellistä puhetta, mutta ääniraita on toteutettu poikkeuksellisen huolellisesti.
Playtime esitetään ensi kertaa Suomessa 70 mm:n alkuperäisformaatissaan.
70 mm:n restauroitu laitos vuodelta 2002 (Mercure International). Kiinnostuneille linkki Playtimen restauroinnista.
Esitettävänä on ranskankielinen alkuperäisversio ilman tekstitystä, mutta tätä elokuvaa on silti helppo seurata.
Liput: Finnkino (9 E)
BRISTOL 12.11.2004 klo 17.00
Jacques Tati: Playtime (Ranska 1967) - S - 126 min
Jacques Tati (1909–1982) on ranskalaisen komedian mestari, jonka elokuvat Lystikäs kirjeenkantaja, Riemuloma Rivieralla ja Enoni on toista maata olivat saavuttaneet suosiota kaikkialla. Niissä Tati loi kuolemattoman henkilöhahmonsa Monsieur Hulot, josta on sanottu, että hänellä on jalat maassa ja katse pilvissä.
Playtime oli Tatin kallein elokuva, ja hän sijoitti siihen koko omaisuutensa. Intiimi näkemys modernista maailmasta tuotettiin spektaakkelin koneistolla: 70 mm:n laajakankaalla, viisikanavaisella stereoäänellä ja jättilavasteissa. Monsieur Hulot'n kohtaamisesta futuristisen maailman kanssa kumpusi kaikkien aikojen erikoisin komedia.
Elokuvassa ei ole juuri lainkaan merkityksellistä puhetta, mutta ääniraita on toteutettu poikkeuksellisen huolellisesti.
Playtime esitetään ensi kertaa Suomessa 70 mm:n alkuperäisformaatissaan.
70 mm:n restauroitu laitos vuodelta 2002 (Mercure International). Kiinnostuneille linkki Playtimen restauroinnista.
Esitettävänä on ranskankielinen alkuperäisversio ilman tekstitystä, mutta tätä elokuvaa on silti helppo seurata.
Liput: Finnkino (9 E)
Uutisbloggausta
Eilen klo 22 oli naapurustossa (taas) tulipalo. Katsojia parhaimmillaan viiden paloauton operaatio keräsi vajaat sata, parvekkeilta tosin paljon enemmän. Ambulansseja ei näkynyt, joten palo oli alun alkujaan hallinnassa. Savun haju kadulla oli selvä ja savuakin näkyi pöllähtelevän ulos asunnosta kun sammuttajat operoivat sisällä.
Kuvat ovat surkeita, sillä en älynnyt pistää night shot -nappia päälle, enkä muutenkaan pysähtynyt miettimään. Niillä on siis vain "dokumentaatioarvo" kotinurkilta, jos sitäkään. Etusormi näpsi suljinponnautinta kuin sotakuvaajalla, ja kun edes muistikorttia ei ollut tyhjennetty edellisreissusta, se täyttyi alta aikayksikön. Tein siis kaikki aloittelijan virheet ja keksin vielä omiakin!
Mutta ei haittaa savu, sade tai tulipalot. Tsekkaamme sitten viikolla Juoksuhaudantien. Mutta kumpi: Kinopalatsi 20.30 vai Tennari 20.15?
Kuvat ovat surkeita, sillä en älynnyt pistää night shot -nappia päälle, enkä muutenkaan pysähtynyt miettimään. Niillä on siis vain "dokumentaatioarvo" kotinurkilta, jos sitäkään. Etusormi näpsi suljinponnautinta kuin sotakuvaajalla, ja kun edes muistikorttia ei ollut tyhjennetty edellisreissusta, se täyttyi alta aikayksikön. Tein siis kaikki aloittelijan virheet ja keksin vielä omiakin!
Mutta ei haittaa savu, sade tai tulipalot. Tsekkaamme sitten viikolla Juoksuhaudantien. Mutta kumpi: Kinopalatsi 20.30 vai Tennari 20.15?
maanantaina, elokuuta 30, 2004
Maydell-juttu
Suomen Tukholman-lähetystössä työskentelevä lähetystösihteeri Sigurd von Numers myönsi maaliskuussa 1932 ns. Nansen-passin Saksassa oleskelevalle entiselle Venäjän kansalaiselle. Paroni Frederich Karl Viktor von Maydell-Felks (s. 10.10. 1899) oli suomalaisille elokuvasta kiinnostuneille tuttu nimi. Vuonna 1931 hän oli ohjannut Suomessa yhdessä Kalle Kaarnan ja Carl von Haartmanin kanssa taloudellisesti kehnosti menestyneen elokuvan Erämaan turvissa (Sarastus Oy, Suomi 1931), joka kuvasi suurimmalta osaltaan pakomatkaa Siperian vankileiriltä. Miljoona markkaa maksanut elokuva tuotti katsojatuloja noin 20 000 markkaa. Saksan ja Tsekkoslovakian teattereista kerätyt rahat von Maydell jätti tulouttamatta Suomeen. Sarastus Oy joutui konkurssin partaalle, ja lopetti toimintansa, vaikka ehtikin vielä saada esitetyksi elokuvansa Kuisma ja Helinä (Suomi 1931). Elokuvasta on tallella 58 minuuttia, joten noin 25 minuuttia elokuvasta on kadoksissa.
Taloudelliset vastoinkäymiset eivät von Maydellia pelottaneet, sillä hän halusi tehdä Suomessa uusia filmejä. Yhteydet Suomeen olivat hyvät. Von Maydell oli ollut kuvaajana mukana Gustav Ucickyn Ufa-yhtymälle tekemässä elokuvassa Aamunkoitto (Morgenrot, Saksa 1933), joka sai kyseenalaisen kunnian avata kansallissosialistisen elokuvan aikakauden Saksassa. Kun mikään muu maa ei suostunut antamaan tähän sukellusvene-elokuvaan tarvittavaa kalustoa, saatiin se Suomesta. Suomenlinnan edustalla kesällä 1932 kuvattiin elokuvan sukellusvenekohtaukset, mikä tarkoitti suurta osaa filmistä. Yhteyshenkilönä armeijan ja elokuvaryhmän välillä työskenteli Pentikäinen, joka sittemmin loikkasi Neuvostoliittoon mukanaan tiedot Suomi-konepistoolista. Aamunkoitto kiellettiin sensuurissa monissa maissa, myös Suomessa.
Tammikuussa 1933 von Numers ja von Maydell tapasivat useita kertoja Tukholmassa ja keskustelivat uudesta filmihankkeesta Suomessa. Maydell lupasi suurehkon välityspalkkion sille, joka hankkisi hänelle riittävän suuren pankkilainan. Samoihin aikoihin Tukholmaan saapui myös Neuvostoliiton kansalainen Alexander Alexandrovitsh Vanitskin (s. 18.12. 1906), joka oli aiemmin toiminut Moskovassa elokuvaohjaaja Pudovkinin apulaisena, mm. yhtenä käsikirjoittajana tämän kuuluisimmassa elokuvassa Myrsky yli Aasian (Neuvostoliitto 1927). Vanitskin oli laatinut Suomessa kuvattavaksi tarkoitetun kieltolakielokuvan käsikirjoituksen, jota sitten paroni Maydell tarjosi eri puolille etsien rahoittajia.
Von Numers oli aluksi vakuuttunut von Maydellin hankkeesta. Von Maydell oli kertonut, että elokuvan takana oli Suomessa jopa yleisesikunta, joka oli "hänen käytettäväkseen antanut sotalaivoja, lentokoneita, sotaväenosastoja". Monet ulkomaiset yritykset olivat ostaneet elokuvan etukäteen, mutta maksu saataisiin vasta kun filmi oli valmis. Kun kuitenkin Hitlerin valtaannousun jälkeen valtiolliset olot ja uudet "pakkomääräykset" Saksassa sitten olivat tehneet elokuvan loppurahoituksen mahdottomaksi ja koko hanke alkupääomineen uhkasi mennä myttyyn, etsi paroni rahoitusta Ruotsista ja Suomesta.
Von Numers tunsi von Maydellin entuudestaan Berliinistä, ja lupasi yksityishenkilönä auttaa sopivan rahoittajan etsimisessä. Suomen Tukholman-lähetystössä ministeri Rafael Erich, Suomen konsuli Jacob Svensson ja paikalle saapunut pankinjohtaja Laurell olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, ettei von Maydell todennäköisesti saisi rahoitusta mistään. Tämän kuultuaan Maydell pyysi turhaan, kuten von Numers jälkeenpäin korosti, auttamaan yhteydenotossa vänrikki Lennart Bernadotteen, Ruotsin kuningashuoneen prinssiin.
Von Numersin nimeä käyttäen von Maydell tavalla tai toisella kuitenkin tutustui Bernadotteen. Elokuvaamisesta innostunut Bernadotte päätti osallistua puuhaan ja matkustaa itsekin Suomeen. Bernadotten asianajaja Jansson sai kuulla von Numersilta, että lähetystöä oli jo silloin varoitettu olemasta tekemisissä Maydellin kanssa. Mieliä olivat muuttaneet tiedot, jonka mukaan valmisteilla olevassa elokuvassa aiottiin esittää mm. "Suomen upseereita halventavia kohtia."
Tietoja filmihankkeesta von Numers sai taiteilija Fahle Basilieriltä, jonka äiti, suomalaissyntyinen Margit Millén (os. Montin), kuuli asiasta ruotsalaiselta luutnantilta Robert Wahlbergilta. Filmialalla toiminut Wahlberg, jonka luokse von Maydell pääsi ratsumestari Carl von Haartmanin kirjallisen suosituksen avulla, piti hanketta epäilyttävänä, sen vetäjiä huijareina ja Moskovan kätyreinä. Siksi suomalaisia piti varoittaa.
Snellman varoittaa
Sittemmin potkut Tukholman-lähetystöstä saanut lähetystösihteeri Teo Snellman ryhtyi ristiretkelle elokuvaa vastaan. Snellman varoitti ulkoministeriötä paroni von Maydellin puuhista. Sitä voi pitää normaalina käytäntönä. Mutta kun Snellman lähestyi myös ruotsalaisia viranomaisia, olisi siihen tarvittu esimiesten lupa. Erichiä tämän poissaollessa vs. asiainhoitajana tuuranneen Snellmanin sanoman ydin joka suuntaan oli, että Maydell ja Vanitskin olivat bolsevikkeja, jotka tulivat Suomeen valmistelemaan bolsevistista propagandaelokuvaa.
Filmistä saattaisi tulla Snellmanin mielestä suuri skandaali. "Vaikka filmin juoni olisi itsessään suhteellisen viaton, ei ole mitään takeita siitä, että Suomessa otettuja kuvia tullaan käyttämään sillä tavalla kuin filmiherrat ennakkoesityksissään vakuuttavat. Päinvastoin on luultavaa, että filmiä tullaan käyttämään Suomen skandalisoimiseksi lähinnä Ruotsissa", hän kirjoitti ulkoministeriölle Helsinkiin.
Snellman epäili, että filmiä saatettaisiin käyttää Suomen häpäisemiseen myös poliittisessa tarkoituksessa. "[M]itä takeita on siitä, ettei filmiä esim. Amerikassa tai Venäjällä esitetä täysin vääristellyssä ja tendenssimäisessä muodossa, esim. osoittamaan, että Suomen upseerikunta on täysin rappeutunut ja bolshevismille altis, että Suomen suhteet Ruotsiin ovat hyvin huonot...", Snellman pohdiskeli. Päättelyn kruunasi poliittinen logiikka: "Ottaen huomioon bolshevikien ulkomaanpropagandan kierouden saattaa siis filmistä olettaa tulevan minkälaisen tahansa. Filmi on kuitenkin 'Suomessa otettu', se kuvaa 'Suomen oloja', siinä esiintyy 'suomalaisia viranomaisia' ja 'suomalaisia upseereja'.
Snellmanin hälyttämä ulkoministeriö selvitteli Helsingissä yksityisiä kanavia pitkin Maydellin taustoja. Maydellin serkku, paronitar Stackelberg kertoi asiaa tutkimaan ryhtyneelle E. Järnefeltille, että paroni oli todella paroni (toisin kuin Snellman oli väittänyt), ja suositteli serkkuaan kaikin puolin.
Koska kyse oli mahdollisesta bolsevikkipropagandasta, ulkoministeriö otti yhteyttä myös Etsivään keskuspoliisiin. Sen tuloksena EK:n päällikkö Esko Riekki kertoi ulkoministeri Antti Hackzellille "melko rumia juttuja MAYDELLIN rouvasta." Hanna von Maydell oli elokuvaihmisiä hänkin, mainittu käsikirjoittajana elokuvassa Erämaan turvissa. UM pyysi lausuntoa filmaussuunnitelmasta myös yleisesikunnalta, joka piti hanketta sen verran epäilyttävänä, että sitä oli syytä valvoa. Tehtävä annettiin Etsivälle keskuspoliisille.
Filmiryhmä Suomessa
Snellman kuvasi myöhemmin Suomeen matkannutta filmiryhmää "juutalaisten ja bolsheviikkien" johtamaksi seurueeksi. Ruotsissa pohjustusta oli kuitenkin tehty ammatilliselta pohjalta, sillä mukana oli melko tunnettuja ruotsalaisia kuten Per Axel Branner, jonka piti ohjata filmi, ja näyttelijät Margit Manstad ja Uno Henning. Ruotsin ryhmän lisäksi Stettinistä saapui Helsinkiin toinen ryhmä, johon kuului mm. kaksi elokuvaajaa, mm. herra Hartnagel Saksasta.
Ryhmät majoittuivat Hotelli Torniin. Elkeet olivat kansainvälisen filmimaailman luokkaa. Ensi töikseen seurue vuokrasi ensiluokan auton, josta poistettiin vuokra-auton merkit. Autonkuljettaja puettiin livré-pukuun. Rahaa paloi. Viikkoa myöhemmin seurue matkasi Kolille. Heitä seurannut Etsivä keskuspoliisi sai selville oikeastaan vain sen, että filmiryhmä piti seutua varsin luonnonkauniina. Sekin kirjattiin ylös, ettei ryhmä elokuvannut Kolilla mitään.
Ulkoministeri Antti Hackzell huolestui Bernadotten asemasta. Hackzell varoitti Ruotsin kuningashuoneen jäsentä huonosta seurasta Ruotsin lähettilään von Heidelstamin välityksellä. Ulkoministeri pelkäsi Bernadotten joutuvan raha-asioista johtuvaan skandaaliin, "niinkuin häntä ympäröivien herrojen" kohdalla "muulloinkin oli sattunut".
Bernadottea ympäröivät suomalaiset herrat olivat Torniin ryhmän mukana majoittuneet vapaaherra Bertil von Alfthan ja ratsumestari, "filmiherra" Carl von Haartman, joka sattui olemaan ulkoministeri Antti Hackzellin vaimon pikkuserkku. Niinpä heidän "edesottamisensa ovat sukulaisille tuoreessa ja katkerassa muistissa", Hackzell kirjoitti erääseen kirjeeseen.
Herrat elokuvamiehet olivat useamman kerran kulutelleet vieraita rahoja, tehneet konkursseja, mutta säästyneet enemmiltä seurauksilta joko sukulaisten pelastamana tai kumppanien kärsittyä tappiot nahoissaan. Petkutuksesta ja ikävyyksien aiheuttamisesta esimerkiksi kävi se, että Erkki Melartin oli joutunut maksamaan 200 000 markkaa Maydellin hyväksi tuomioistuimen päätöksellä. Von Alfthanin pariskunta ansaitsi Hackzellin mukaan moraalisen tuomion täydestä syystä - muutenkin kuin vain raha-asioittensa tilan suhteen.
Mutta ulkoministeriö ei tietenkään ollut voimaton. Von Heidelstamin päivälliskutsuilla Bernadottelle antama varoitus tepsi, ja tämä palasi Ruotsiin ripeästi. Se oli mieleen Suomen ulkoministeriölle. "Minun puolestani saisi herra BERNADOTTE tietysti olla täällä, mutta katson minäkin", ulkoministeri Hackzell pohdiskeli, "että jos hänet sopivalla tavalla saadaan pysymään poissa tämän filmikonstellation aikana niin on tämä eduksi kaikille asianosaisille ja myöskin Tukholman kannalta mieluisinta."
Presidentin kutsuilla kohdatessaan Hackzell kertoi von Heidenstamille EK:n Riekin tiedoista ja kehotti ottamaan yhteyttä salaiseen poliisiin. Von Heidenstam antoi ymmärtää, että hän viime tilassa vetoaisi vaikka kuninkaan vaikutusvaltaan, jottei skandaalia tapahtuisi. Skandaalin välttämiseksi tarvittiin sopivaa julkisuutta. "[L]uulen, että MAYDELLia puuhia vastaan jo tällä viikolla sanomalehdistössä tähdätään rumputuli, ainakin oli ERKKO tällaisesta puhunut", Hackzell tiesi.
Bernadotte Ruotsiin
Sen jälkeen kun suomalaisten viranomaisten varoitukset olivat tulleet prinssi Bernadotten korviin, tämä palasi Ruotsiin. Koko elokuvayritys oli rauennut Suomessa viimeistään opetusministeriön viralliseen kielteiseen kantaan. OPM piti elokuvan juonta sopimattomana ja sotalaitokselle vahingollisena.
Mutta se ei riittänyt innostuneelle Snellmanille, joka jatkoi tutkimuksiaan Tukholmassa. Sopan valmistukseen löytyi uusia kokkeja. Snellman tiedotti ulkoministeriöön Helsinkiin, että "herra" Maydellin isä "oli ollut täydellinen seikkailija, joka maailmansodan aikana joutui ikävään välikäteen Englannin viranomaisten kanssa". "Nähtävästi Maydell junior on samaa maata", oli vakuuttanut myös Tukholman poliisimestari Eric Hallgrén. Hän kertoi Snellmanille, että Maydell ja hänen filmihankkeensa oli antanut aihetta keskustella useamman kerran Ruotsin Etsivän keskuspoliisin päällikön, intendentti Zetterqvistin kanssa.
Snellman oli vakuuttunut siitä, että Maydellia kuten hänen seuralaistansa herra Vanitskinia oli "pidettävä täydellisinä bolshevikeinä, jotka tottelivat Moskovan ja tässä tapauksessa lähinnä Moskovan lähettilään, madame Kollontain määräyksiä". Siihen tulokseen oli tullut myös Ruotsin yleisesikunta tutkimuksissaan, Snellman raportoi. Etsivä keskuspoliisi ajatteli asiasta ilmeisesti samoin, koska tiedusteli 20. helmikuuta ulkoministeriöltä, pitäisikö ryhtyä toimenpiteisiin Maydellin ja Vanitskinin karkoittamiseksi, vaikka EK:lla ei ollut "varsinaisia valtiollisesti epäedullisia tietoja mainituista henkilöistä".
Ruotsalainen filmiväki palasi sekin Ruotsiin. Stockholms Tidningenin haastattelun mukaan he eivät olleet murheissaan, vaikka työt eivät koskaan päässeet alkuun, sillä palkat ja päivärahat oli maksettu asiaankuuluvasti. Suomenruotsalaiset piirit olivat sitä paitsi ottaneet riikinruotsalaiset elokuvaihmiset hienosti vastaan. Lukuun ottamatta myttyynmennyttä elokuvaa, aika Helsingissä oli ollut oikein mukavaa.
Lehden tutkiva journalismi oli saanut Helsingistä toisenlaisia tietoja. Muun muassa Fennia Filmi oli jäänyt ilman vuokrasuoritusta studiostaan saksalaiselta Feks-yhtiöltä, jonka toimitusjohtaja oli tri Attavi. Yhtiön teknisenä johtajana toimi tri Altfhan, jonka kertomuksen mukaan Bernadotte oli luvannut rahoittaa elokuvaa 42000 markalla, mutta olikin suorittanut siitä vain puolet. Loppusumma piti saada tukholmalaisen asianajotoimiston välityksellä, mutta kun Bernadotte äkkiä matkusti Ruotsiin eikä lupauksistaan huolimatta palannut, joutui hanke vastatuuleen. Asianajotoimisto ei koskaan vastannut kyselyihin rahoista. Jo saadut rahat olivat menneet pukuihin ja esimerkiksi palkkoihin, ja kun rahoitus tyrehtyi, jouduttiin koko filmaus peruuttamaan.
Etsivä keskuspoliisi näki asian toisin. Pankkisalaisuus ei estänyt salaista poliisia tietämästä, että Bernadotte oli maahan tultuaan tallettanut filmiyhtiön tilille
100 000 markkaa. Sen elokuvaseurue "tuhlasi vähemmässä kuin kahdessa viikossa." EK arvioi, että Maydell käytti osan rahoista omiin tarpeisiinsa, maksoi mm. entisiä velkojaan.
Epilogi
Vaikka epäonnistunut elokuvahanke oli menneen talven lumia, asia jatkoi eloaan ruotsalaisissa kansallissosialistisissa lehdissä ilmestyneissä kirjoituksissa. Ne kirjoittivat Suomen lähettilään R. Erichin ja lähetystösihteeri S. von Numersin sekaantuneen jupakkaan, joka vei heiltä maineen. Göteborgilaislehden argumenttina oli se, että Rafael Erichin "rotu- ja sukulaisuussuhteet" aiheuttivat myötätunnon "muukalainen Maydellia kohtaan". Lehti nosti esiin myös Rafael Erichin veljen, joka oli "huonomaineinen juutalainen Mikko Erich - häikäilemättömimpiä marxilaisia agitaattoreita Suomessa". Mikko Erich oli tullut tunnetuksi Mäntsälän työväentalon luennoitsijana, kun kapina alkoi.
Snellman raportoi kirjoittelusta Suomeen. Siitä seurasi konflikti, sillä Erich piti lehtikirjoituksia Snellmanin laatimina. Tukholmaan palattuaan Erich yritti jopa Ruotsin yleisesikunnan tiedustelun avulla päästä selville kirjoituksen tekijästä. Jupakkaan liitettyjä ihmisiä valvottiin. Snellman puolestaan vaati virallisesti maineensa puhdistusta.
Selvitettyään tapahtumien kulkua ulkoministeriö päätti haudata koko jupakan kesäkuussa 1934. Ulkoministeri Hackzell vapautti Snellmanin tehtävistään, "koska yhteistyö Sinun ja Erichin välillä ei näy sujuvan". Myöhemmät eduskuntakäsittelytkään eivät päätöksiä muuttaneet. Se katkeroitti lopullisesti Teo Snellmanin, juutalais- ja bolsevikkivihaa uhkuvan kansallissosialistin.
Taloudelliset vastoinkäymiset eivät von Maydellia pelottaneet, sillä hän halusi tehdä Suomessa uusia filmejä. Yhteydet Suomeen olivat hyvät. Von Maydell oli ollut kuvaajana mukana Gustav Ucickyn Ufa-yhtymälle tekemässä elokuvassa Aamunkoitto (Morgenrot, Saksa 1933), joka sai kyseenalaisen kunnian avata kansallissosialistisen elokuvan aikakauden Saksassa. Kun mikään muu maa ei suostunut antamaan tähän sukellusvene-elokuvaan tarvittavaa kalustoa, saatiin se Suomesta. Suomenlinnan edustalla kesällä 1932 kuvattiin elokuvan sukellusvenekohtaukset, mikä tarkoitti suurta osaa filmistä. Yhteyshenkilönä armeijan ja elokuvaryhmän välillä työskenteli Pentikäinen, joka sittemmin loikkasi Neuvostoliittoon mukanaan tiedot Suomi-konepistoolista. Aamunkoitto kiellettiin sensuurissa monissa maissa, myös Suomessa.
Tammikuussa 1933 von Numers ja von Maydell tapasivat useita kertoja Tukholmassa ja keskustelivat uudesta filmihankkeesta Suomessa. Maydell lupasi suurehkon välityspalkkion sille, joka hankkisi hänelle riittävän suuren pankkilainan. Samoihin aikoihin Tukholmaan saapui myös Neuvostoliiton kansalainen Alexander Alexandrovitsh Vanitskin (s. 18.12. 1906), joka oli aiemmin toiminut Moskovassa elokuvaohjaaja Pudovkinin apulaisena, mm. yhtenä käsikirjoittajana tämän kuuluisimmassa elokuvassa Myrsky yli Aasian (Neuvostoliitto 1927). Vanitskin oli laatinut Suomessa kuvattavaksi tarkoitetun kieltolakielokuvan käsikirjoituksen, jota sitten paroni Maydell tarjosi eri puolille etsien rahoittajia.
Von Numers oli aluksi vakuuttunut von Maydellin hankkeesta. Von Maydell oli kertonut, että elokuvan takana oli Suomessa jopa yleisesikunta, joka oli "hänen käytettäväkseen antanut sotalaivoja, lentokoneita, sotaväenosastoja". Monet ulkomaiset yritykset olivat ostaneet elokuvan etukäteen, mutta maksu saataisiin vasta kun filmi oli valmis. Kun kuitenkin Hitlerin valtaannousun jälkeen valtiolliset olot ja uudet "pakkomääräykset" Saksassa sitten olivat tehneet elokuvan loppurahoituksen mahdottomaksi ja koko hanke alkupääomineen uhkasi mennä myttyyn, etsi paroni rahoitusta Ruotsista ja Suomesta.
Von Numers tunsi von Maydellin entuudestaan Berliinistä, ja lupasi yksityishenkilönä auttaa sopivan rahoittajan etsimisessä. Suomen Tukholman-lähetystössä ministeri Rafael Erich, Suomen konsuli Jacob Svensson ja paikalle saapunut pankinjohtaja Laurell olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, ettei von Maydell todennäköisesti saisi rahoitusta mistään. Tämän kuultuaan Maydell pyysi turhaan, kuten von Numers jälkeenpäin korosti, auttamaan yhteydenotossa vänrikki Lennart Bernadotteen, Ruotsin kuningashuoneen prinssiin.
Von Numersin nimeä käyttäen von Maydell tavalla tai toisella kuitenkin tutustui Bernadotteen. Elokuvaamisesta innostunut Bernadotte päätti osallistua puuhaan ja matkustaa itsekin Suomeen. Bernadotten asianajaja Jansson sai kuulla von Numersilta, että lähetystöä oli jo silloin varoitettu olemasta tekemisissä Maydellin kanssa. Mieliä olivat muuttaneet tiedot, jonka mukaan valmisteilla olevassa elokuvassa aiottiin esittää mm. "Suomen upseereita halventavia kohtia."
Tietoja filmihankkeesta von Numers sai taiteilija Fahle Basilieriltä, jonka äiti, suomalaissyntyinen Margit Millén (os. Montin), kuuli asiasta ruotsalaiselta luutnantilta Robert Wahlbergilta. Filmialalla toiminut Wahlberg, jonka luokse von Maydell pääsi ratsumestari Carl von Haartmanin kirjallisen suosituksen avulla, piti hanketta epäilyttävänä, sen vetäjiä huijareina ja Moskovan kätyreinä. Siksi suomalaisia piti varoittaa.
Snellman varoittaa
Sittemmin potkut Tukholman-lähetystöstä saanut lähetystösihteeri Teo Snellman ryhtyi ristiretkelle elokuvaa vastaan. Snellman varoitti ulkoministeriötä paroni von Maydellin puuhista. Sitä voi pitää normaalina käytäntönä. Mutta kun Snellman lähestyi myös ruotsalaisia viranomaisia, olisi siihen tarvittu esimiesten lupa. Erichiä tämän poissaollessa vs. asiainhoitajana tuuranneen Snellmanin sanoman ydin joka suuntaan oli, että Maydell ja Vanitskin olivat bolsevikkeja, jotka tulivat Suomeen valmistelemaan bolsevistista propagandaelokuvaa.
Filmistä saattaisi tulla Snellmanin mielestä suuri skandaali. "Vaikka filmin juoni olisi itsessään suhteellisen viaton, ei ole mitään takeita siitä, että Suomessa otettuja kuvia tullaan käyttämään sillä tavalla kuin filmiherrat ennakkoesityksissään vakuuttavat. Päinvastoin on luultavaa, että filmiä tullaan käyttämään Suomen skandalisoimiseksi lähinnä Ruotsissa", hän kirjoitti ulkoministeriölle Helsinkiin.
Snellman epäili, että filmiä saatettaisiin käyttää Suomen häpäisemiseen myös poliittisessa tarkoituksessa. "[M]itä takeita on siitä, ettei filmiä esim. Amerikassa tai Venäjällä esitetä täysin vääristellyssä ja tendenssimäisessä muodossa, esim. osoittamaan, että Suomen upseerikunta on täysin rappeutunut ja bolshevismille altis, että Suomen suhteet Ruotsiin ovat hyvin huonot...", Snellman pohdiskeli. Päättelyn kruunasi poliittinen logiikka: "Ottaen huomioon bolshevikien ulkomaanpropagandan kierouden saattaa siis filmistä olettaa tulevan minkälaisen tahansa. Filmi on kuitenkin 'Suomessa otettu', se kuvaa 'Suomen oloja', siinä esiintyy 'suomalaisia viranomaisia' ja 'suomalaisia upseereja'.
Snellmanin hälyttämä ulkoministeriö selvitteli Helsingissä yksityisiä kanavia pitkin Maydellin taustoja. Maydellin serkku, paronitar Stackelberg kertoi asiaa tutkimaan ryhtyneelle E. Järnefeltille, että paroni oli todella paroni (toisin kuin Snellman oli väittänyt), ja suositteli serkkuaan kaikin puolin.
Koska kyse oli mahdollisesta bolsevikkipropagandasta, ulkoministeriö otti yhteyttä myös Etsivään keskuspoliisiin. Sen tuloksena EK:n päällikkö Esko Riekki kertoi ulkoministeri Antti Hackzellille "melko rumia juttuja MAYDELLIN rouvasta." Hanna von Maydell oli elokuvaihmisiä hänkin, mainittu käsikirjoittajana elokuvassa Erämaan turvissa. UM pyysi lausuntoa filmaussuunnitelmasta myös yleisesikunnalta, joka piti hanketta sen verran epäilyttävänä, että sitä oli syytä valvoa. Tehtävä annettiin Etsivälle keskuspoliisille.
Filmiryhmä Suomessa
Snellman kuvasi myöhemmin Suomeen matkannutta filmiryhmää "juutalaisten ja bolsheviikkien" johtamaksi seurueeksi. Ruotsissa pohjustusta oli kuitenkin tehty ammatilliselta pohjalta, sillä mukana oli melko tunnettuja ruotsalaisia kuten Per Axel Branner, jonka piti ohjata filmi, ja näyttelijät Margit Manstad ja Uno Henning. Ruotsin ryhmän lisäksi Stettinistä saapui Helsinkiin toinen ryhmä, johon kuului mm. kaksi elokuvaajaa, mm. herra Hartnagel Saksasta.
Ryhmät majoittuivat Hotelli Torniin. Elkeet olivat kansainvälisen filmimaailman luokkaa. Ensi töikseen seurue vuokrasi ensiluokan auton, josta poistettiin vuokra-auton merkit. Autonkuljettaja puettiin livré-pukuun. Rahaa paloi. Viikkoa myöhemmin seurue matkasi Kolille. Heitä seurannut Etsivä keskuspoliisi sai selville oikeastaan vain sen, että filmiryhmä piti seutua varsin luonnonkauniina. Sekin kirjattiin ylös, ettei ryhmä elokuvannut Kolilla mitään.
Ulkoministeri Antti Hackzell huolestui Bernadotten asemasta. Hackzell varoitti Ruotsin kuningashuoneen jäsentä huonosta seurasta Ruotsin lähettilään von Heidelstamin välityksellä. Ulkoministeri pelkäsi Bernadotten joutuvan raha-asioista johtuvaan skandaaliin, "niinkuin häntä ympäröivien herrojen" kohdalla "muulloinkin oli sattunut".
Bernadottea ympäröivät suomalaiset herrat olivat Torniin ryhmän mukana majoittuneet vapaaherra Bertil von Alfthan ja ratsumestari, "filmiherra" Carl von Haartman, joka sattui olemaan ulkoministeri Antti Hackzellin vaimon pikkuserkku. Niinpä heidän "edesottamisensa ovat sukulaisille tuoreessa ja katkerassa muistissa", Hackzell kirjoitti erääseen kirjeeseen.
Herrat elokuvamiehet olivat useamman kerran kulutelleet vieraita rahoja, tehneet konkursseja, mutta säästyneet enemmiltä seurauksilta joko sukulaisten pelastamana tai kumppanien kärsittyä tappiot nahoissaan. Petkutuksesta ja ikävyyksien aiheuttamisesta esimerkiksi kävi se, että Erkki Melartin oli joutunut maksamaan 200 000 markkaa Maydellin hyväksi tuomioistuimen päätöksellä. Von Alfthanin pariskunta ansaitsi Hackzellin mukaan moraalisen tuomion täydestä syystä - muutenkin kuin vain raha-asioittensa tilan suhteen.
Mutta ulkoministeriö ei tietenkään ollut voimaton. Von Heidelstamin päivälliskutsuilla Bernadottelle antama varoitus tepsi, ja tämä palasi Ruotsiin ripeästi. Se oli mieleen Suomen ulkoministeriölle. "Minun puolestani saisi herra BERNADOTTE tietysti olla täällä, mutta katson minäkin", ulkoministeri Hackzell pohdiskeli, "että jos hänet sopivalla tavalla saadaan pysymään poissa tämän filmikonstellation aikana niin on tämä eduksi kaikille asianosaisille ja myöskin Tukholman kannalta mieluisinta."
Presidentin kutsuilla kohdatessaan Hackzell kertoi von Heidenstamille EK:n Riekin tiedoista ja kehotti ottamaan yhteyttä salaiseen poliisiin. Von Heidenstam antoi ymmärtää, että hän viime tilassa vetoaisi vaikka kuninkaan vaikutusvaltaan, jottei skandaalia tapahtuisi. Skandaalin välttämiseksi tarvittiin sopivaa julkisuutta. "[L]uulen, että MAYDELLia puuhia vastaan jo tällä viikolla sanomalehdistössä tähdätään rumputuli, ainakin oli ERKKO tällaisesta puhunut", Hackzell tiesi.
Bernadotte Ruotsiin
Sen jälkeen kun suomalaisten viranomaisten varoitukset olivat tulleet prinssi Bernadotten korviin, tämä palasi Ruotsiin. Koko elokuvayritys oli rauennut Suomessa viimeistään opetusministeriön viralliseen kielteiseen kantaan. OPM piti elokuvan juonta sopimattomana ja sotalaitokselle vahingollisena.
Mutta se ei riittänyt innostuneelle Snellmanille, joka jatkoi tutkimuksiaan Tukholmassa. Sopan valmistukseen löytyi uusia kokkeja. Snellman tiedotti ulkoministeriöön Helsinkiin, että "herra" Maydellin isä "oli ollut täydellinen seikkailija, joka maailmansodan aikana joutui ikävään välikäteen Englannin viranomaisten kanssa". "Nähtävästi Maydell junior on samaa maata", oli vakuuttanut myös Tukholman poliisimestari Eric Hallgrén. Hän kertoi Snellmanille, että Maydell ja hänen filmihankkeensa oli antanut aihetta keskustella useamman kerran Ruotsin Etsivän keskuspoliisin päällikön, intendentti Zetterqvistin kanssa.
Snellman oli vakuuttunut siitä, että Maydellia kuten hänen seuralaistansa herra Vanitskinia oli "pidettävä täydellisinä bolshevikeinä, jotka tottelivat Moskovan ja tässä tapauksessa lähinnä Moskovan lähettilään, madame Kollontain määräyksiä". Siihen tulokseen oli tullut myös Ruotsin yleisesikunta tutkimuksissaan, Snellman raportoi. Etsivä keskuspoliisi ajatteli asiasta ilmeisesti samoin, koska tiedusteli 20. helmikuuta ulkoministeriöltä, pitäisikö ryhtyä toimenpiteisiin Maydellin ja Vanitskinin karkoittamiseksi, vaikka EK:lla ei ollut "varsinaisia valtiollisesti epäedullisia tietoja mainituista henkilöistä".
Ruotsalainen filmiväki palasi sekin Ruotsiin. Stockholms Tidningenin haastattelun mukaan he eivät olleet murheissaan, vaikka työt eivät koskaan päässeet alkuun, sillä palkat ja päivärahat oli maksettu asiaankuuluvasti. Suomenruotsalaiset piirit olivat sitä paitsi ottaneet riikinruotsalaiset elokuvaihmiset hienosti vastaan. Lukuun ottamatta myttyynmennyttä elokuvaa, aika Helsingissä oli ollut oikein mukavaa.
Lehden tutkiva journalismi oli saanut Helsingistä toisenlaisia tietoja. Muun muassa Fennia Filmi oli jäänyt ilman vuokrasuoritusta studiostaan saksalaiselta Feks-yhtiöltä, jonka toimitusjohtaja oli tri Attavi. Yhtiön teknisenä johtajana toimi tri Altfhan, jonka kertomuksen mukaan Bernadotte oli luvannut rahoittaa elokuvaa 42000 markalla, mutta olikin suorittanut siitä vain puolet. Loppusumma piti saada tukholmalaisen asianajotoimiston välityksellä, mutta kun Bernadotte äkkiä matkusti Ruotsiin eikä lupauksistaan huolimatta palannut, joutui hanke vastatuuleen. Asianajotoimisto ei koskaan vastannut kyselyihin rahoista. Jo saadut rahat olivat menneet pukuihin ja esimerkiksi palkkoihin, ja kun rahoitus tyrehtyi, jouduttiin koko filmaus peruuttamaan.
Etsivä keskuspoliisi näki asian toisin. Pankkisalaisuus ei estänyt salaista poliisia tietämästä, että Bernadotte oli maahan tultuaan tallettanut filmiyhtiön tilille
100 000 markkaa. Sen elokuvaseurue "tuhlasi vähemmässä kuin kahdessa viikossa." EK arvioi, että Maydell käytti osan rahoista omiin tarpeisiinsa, maksoi mm. entisiä velkojaan.
Epilogi
Vaikka epäonnistunut elokuvahanke oli menneen talven lumia, asia jatkoi eloaan ruotsalaisissa kansallissosialistisissa lehdissä ilmestyneissä kirjoituksissa. Ne kirjoittivat Suomen lähettilään R. Erichin ja lähetystösihteeri S. von Numersin sekaantuneen jupakkaan, joka vei heiltä maineen. Göteborgilaislehden argumenttina oli se, että Rafael Erichin "rotu- ja sukulaisuussuhteet" aiheuttivat myötätunnon "muukalainen Maydellia kohtaan". Lehti nosti esiin myös Rafael Erichin veljen, joka oli "huonomaineinen juutalainen Mikko Erich - häikäilemättömimpiä marxilaisia agitaattoreita Suomessa". Mikko Erich oli tullut tunnetuksi Mäntsälän työväentalon luennoitsijana, kun kapina alkoi.
Snellman raportoi kirjoittelusta Suomeen. Siitä seurasi konflikti, sillä Erich piti lehtikirjoituksia Snellmanin laatimina. Tukholmaan palattuaan Erich yritti jopa Ruotsin yleisesikunnan tiedustelun avulla päästä selville kirjoituksen tekijästä. Jupakkaan liitettyjä ihmisiä valvottiin. Snellman puolestaan vaati virallisesti maineensa puhdistusta.
Selvitettyään tapahtumien kulkua ulkoministeriö päätti haudata koko jupakan kesäkuussa 1934. Ulkoministeri Hackzell vapautti Snellmanin tehtävistään, "koska yhteistyö Sinun ja Erichin välillä ei näy sujuvan". Myöhemmät eduskuntakäsittelytkään eivät päätöksiä muuttaneet. Se katkeroitti lopullisesti Teo Snellmanin, juutalais- ja bolsevikkivihaa uhkuvan kansallissosialistin.
Siinä se on
Tässä se sitten on. Viime viikkojen uurastus, jossa päävastuun, se myönnettäköön heti ja painokkaasti, kantoi kokeneempi kollegani Ilkka, tuotti konkreettisen tuloksen sillä kollegamme Jamppa väänteli editointinappuloita oikeaan suuntaan niin kuin vain hän osaa.
Dokumentin ytimessä -sarjamme 12. esityskerran kokonaisuus on kasassa ja pitelen sitä VHS-kasettina kädessäni juuri nyt. Yötä myöten sitä ehtii itse katsella.
Ensiesitys on yksityistilaisuudessa Kekkosen synttärinä 3.9., mutta olette tervetulleita sitten 13.10. elokuvateatteri Orioniin katsomaan Suurta Kekkos-iltaa. Luvassa hauskaa ja hyödyllistä ex-päämiehestämme. Näytäntö alkaa klo 17. Elokuva-arkiston kantakortti (6 kk) maksaa peräti neljä euroa. Sen lisäksi on pulitettava kustakin näytöksestä 3,5 euroa. Helsingin halvimpia huveja siis.
Muitakin hankkeita on käynnissä, mutta palaan niihin sitten, kun kulloinenkin käytäntö on valjennut.
Tässä syksyn näytöksien päivämäärät kalenteri-ihmisille. Lisätietoa voi hakea edellisessä linkissä:
DOKUMENTIN YTIMESSÄ 11: XV OLYMPIAKISAT HELSINGISSÄ 6.10.
DOKUMENTIN YTIMESSÄ 12: SUURI KEKKOSILTA 13.10.
DOKUMENTIN YTIMESSÄ 13: DOKUMENTIN ONLINE - OFFLINE 20.10.
DOKUMENTIN YTIMESSÄ 14: KOLMANNEN VALTAKUNNAN UUTISET 27.10.
DOKUMENTIN YTIMESSÄ 15: GLOBAALI KATSE 3.11.
Dokumentin ytimessä -sarjamme 12. esityskerran kokonaisuus on kasassa ja pitelen sitä VHS-kasettina kädessäni juuri nyt. Yötä myöten sitä ehtii itse katsella.
Ensiesitys on yksityistilaisuudessa Kekkosen synttärinä 3.9., mutta olette tervetulleita sitten 13.10. elokuvateatteri Orioniin katsomaan Suurta Kekkos-iltaa. Luvassa hauskaa ja hyödyllistä ex-päämiehestämme. Näytäntö alkaa klo 17. Elokuva-arkiston kantakortti (6 kk) maksaa peräti neljä euroa. Sen lisäksi on pulitettava kustakin näytöksestä 3,5 euroa. Helsingin halvimpia huveja siis.
Muitakin hankkeita on käynnissä, mutta palaan niihin sitten, kun kulloinenkin käytäntö on valjennut.
Tässä syksyn näytöksien päivämäärät kalenteri-ihmisille. Lisätietoa voi hakea edellisessä linkissä:
DOKUMENTIN YTIMESSÄ 11: XV OLYMPIAKISAT HELSINGISSÄ 6.10.
DOKUMENTIN YTIMESSÄ 12: SUURI KEKKOSILTA 13.10.
DOKUMENTIN YTIMESSÄ 13: DOKUMENTIN ONLINE - OFFLINE 20.10.
DOKUMENTIN YTIMESSÄ 14: KOLMANNEN VALTAKUNNAN UUTISET 27.10.
DOKUMENTIN YTIMESSÄ 15: GLOBAALI KATSE 3.11.
sunnuntai, elokuuta 29, 2004
Filmi poikki...
Filmi poikki... Poliittinen elokuvasensuuri Suomessa 1939-1947 on 1999 julkaistu kirjani, joka on saatavissa myös pdf-muodossa Elektra-tietokannassa.
Kun kerran mainostamaan ryhdyttiin, niin tässä vielä osoite nettilehteen, jonka päätoimittaja olen muutaman vuoden ollut, mutta en välttämättä ole enää pitkää. Vallankumous on jo käynnissä! Kyse on historiallisesta tiedelehdestä Ennen ja Nyt - Historian tietosanomat. Että kansoittakaa sitä nyt myös!
Blogi ilman seksiä on teeskentelyä
Tournedos. Punaviiniä. Maraton.
Kymmenen seksikkäintä jalkaparia elokuvissa gallupin mukaan:
1. Sharon Stone ristii jalkojaan elokuvassa Basic Instinct
2. Ursula Andressin viettelevä nousu merestä elokuvassa Dr No
3. Cameron Diaz käveleskelee rantatöyräällä elokuvasssa The Mask
4. Brad Pitt hameessa elokuvassa Troy.
5. Venäläinen voimistelija Svetlana Horkina voimisteluharjoituksissa Olympialaisissa.
6. Halle Berry elokuvassa Catwoman
7. Julia Roberts tiukoissa korkeakorkoisissa bootseissaan elokuvassa Pretty Woman
8. Marilyn Monroen hame nousee elokuvassa The Seven Year Itch
9. Anne Bancroft rva Robinsonina elokuvassa The Graduate
10. Robert Palmerin Addicted to Love -videon taustakuoron tytöt mustissaan...
LÄHDE: News Scotsman
Kymmenen seksikkäintä jalkaparia elokuvissa gallupin mukaan:
1. Sharon Stone ristii jalkojaan elokuvassa Basic Instinct
2. Ursula Andressin viettelevä nousu merestä elokuvassa Dr No
3. Cameron Diaz käveleskelee rantatöyräällä elokuvasssa The Mask
4. Brad Pitt hameessa elokuvassa Troy.
5. Venäläinen voimistelija Svetlana Horkina voimisteluharjoituksissa Olympialaisissa.
6. Halle Berry elokuvassa Catwoman
7. Julia Roberts tiukoissa korkeakorkoisissa bootseissaan elokuvassa Pretty Woman
8. Marilyn Monroen hame nousee elokuvassa The Seven Year Itch
9. Anne Bancroft rva Robinsonina elokuvassa The Graduate
10. Robert Palmerin Addicted to Love -videon taustakuoron tytöt mustissaan...
LÄHDE: News Scotsman
Kallio, Järvenpää, oma peti
"Kallion" blogimiitissä, elämäni ensimmäisessä, oli vauhdikkaasti hauskaa. Eloisaa. Yksi kiitos lisää risteilemään blogosfääriin teille: Minya, ButtUgly, Turisti, Aika ja minä, Skrubu, Kobaïa, Pala maailmaani, Raparperi-Raisa, mitvit, Haltian vaaliyö, Visukinttu, Katja W, Soopa, Elokuvia ja valokuvia ja ilmeisen virtuaalisesti (?) Kysyn vaan, jonka yleisesti epäiltiin olevan läsnä oluttuoppina. Todellisuudessa hän lienee vain etsinyt Töölönlahden pusikoihin hukkaamaansa Y-kirjainta.
Toveri-ravintolasta riittäisi raportoitavaa, mutta joitakin mielikuvia kerrattakoon tässä. Ne ovat tietysti satunnaisessa järjestyksessä, eivätkä vastaa täydellisesti illan tapahtumia, eikä kaikkia ole edes mainittu, mutta se johtuu vain siitä, että unohdin ottaa kopion Stasille lähettämästä raportistani. Mutta sieltä arkistosta se vielä joskus löytyy!
Poistuessani puolen yön jälkeen kesken syvämietteisten analyysien Aika ja minän Timon kanssa, jengi näytti vielä hyvinvoivalta. Edes duracellaktivisti Turisti ei ollut silloin vielä kastellut stringejään, vaikka kotiinlähtöaikaa hän oli rukannut jo pari kertaa.
Minya, jonka rauhallisen ihaniin silmiin hypnotisoiduin niin, että sallin paitsi kuvien ottamisen myös niiden julkaisemisen, näyttää sijoittaneen muutamia digikuvia tapahtumasta sivuilleen. Täydelliset tyttöystävät ovat vaarallisia, kuten hänelle illan aikana tokaisin, vaikka one linerit olivat muuten kohdallani harvinaisen paljon jäässä. Keskustelimme myös Juoksuhaudantie-elokuvasta, mistä häntä muistutettakoon.
Koska esiinnyn kolmessa kuvassa kuudesta, voinen pitää tätä saavutusta paitsi liioitteluna myös Mr. Blogiuniversum -tittelinä. Näkisittepä minut luonnossa! Schizo-Janne on kahden kuvan päähenkilö: hän saa Mr. Euroopan Blogunioni -tittelin ja luvan siitä huolimatta pitää sivustonsa yläreunassa New York -merkintää. Kuvasta huomaa kuinka Kobaian perushymy virittäytyi päälle juuri niin nopeasti kuin laukaisinsormeni, mutta Minyan täydellisen selvä katse terästäytyi silmäluomien noustessa ääriasentoonsa vasta muutamia sadasosamillisekunteja myöhemmin lähettäen salamavaloa voimaakkaampaa säteilyä. Salamavalojen ja tähtisilmien loiste herättivät Turistinkin poseeraamaan turvallisessa kainalossani ja lopulta ottamaan tuon kuvan Schizo-Jannesta käsi valokuvauksellisesti ojossa!
Katja W:n viattomaan hymyyn voin tietysti yhtyä. Hän oli prikulleen sellainen kuin kuvittelinkin. Niinpä tunnistin hänet jo 10 metrin päästä hänen tullessaan ravintolaan, niin kuin pari muutakin. Varmuus tuli tavasta, jolla hän istuutui pöytään. Onneksi hän onnistui muuttamaan minusta saamaansa etukäteismielikuvaansa, joka lienee muistuttanut keskiaikaisten goottilaiskirkkojen koristuksia, jotka eivät todellakaan ole ilman sarvia ja hampaita. Leveä hymy. Hampaiden kera. [En voi kehua kuin Sammy Davis että on järkevää hymyillä koska on maksanut hampaistaan 50000 dollaria.]
Hymyilevän miehensä (NB eli Non-Blogger) kanssa liikkeellä ollut Raparperi-Raisa osoittautui Raisaksi, jonka yllätyksekseni tunsinkin, koska olen liikuskellut hänen isänsä kanssa samoissa ympyröissä yhden jos toisenkin kerran, joskus silloinkin kun Raisa on ollut läsnä.
Schizo-Jannen kanssa ehdimme alkukeskusteluissa pohtia blogien tulevaisuutta. Jengiä virtasi sisään kuitenkin niin, ettemme ehtineet kirjoittaa Blogistanin Wittenbergin Teesejä, jotka naulaisimme blogiuniversumin kattoon. Mutta blogien läpilyöntiin todelliseksi mediamuodoksi uskomme vakaasti.
Skrubu ei ehtinyt opettaa minulle ruotsia, vaikka Jannen kanssa kehaisimmekin kahden kielen käyttöä ja korostimme Pohjoismaisten blogikokemusten piirin lisäämistä. Meidän on mahdollista kansainvälistyä, vaikka suomen kielestä emme tietystikään luovu, päinvastoin.
Visukinttu on jo raportoinut alkuillan keskusteluista kuten myös siitä, että pöytärivistön yltäessä seinästä seinään, kommentoinnin ja keskustelujen kokonaisvaltainen seuraaminen ei enää onnistunut. Niinpä esimerkiksi kohtaaminen Elokuvia ja valokuvia -blogin Henryn kanssa jäi kättelyksi lähtiessä ja Veeran kanssa jutustelimme oikeastaan vain ihan alussa. Luultavasti aivan kaikkien kanssa ei sanaakaan vaihdettu, katseet sentään lienevät risteilleet joka suuntaan.
Mutta paikalta oli poistuttava, sillä aamulla herätys oli jo kuudelta. Yhdeksältä olinkin Järvenpäässä opettajien koulutuspäivillä luennoimassa dokumenttielokuvasta ja elokuvan opetuskäytöstä. Olivat nakittaneet minulle yllättäen kaksi kahden tunnin satsia - välissä tietenkin kahden tunnin tauko, joten arvaatte, ettei kunto kestänyt enää lauantai-illan juhlimiseen. Mutta kyllä tämä tästä. Varsinkin jos sitä vertaa Juttutupaan ja muualle jatkaneisiin blogihenkilöihin, joiden aamukommentit muistuttavat jostakin minulle käsittämättömästä syystä ibuburanamainosten alkutilannetta.
Seuraavaa blogimiittiä odotellen. Kuka se ehdottikaan viikottaista Toveri-iltaa?
Toveri-ravintolasta riittäisi raportoitavaa, mutta joitakin mielikuvia kerrattakoon tässä. Ne ovat tietysti satunnaisessa järjestyksessä, eivätkä vastaa täydellisesti illan tapahtumia, eikä kaikkia ole edes mainittu, mutta se johtuu vain siitä, että unohdin ottaa kopion Stasille lähettämästä raportistani. Mutta sieltä arkistosta se vielä joskus löytyy!
Poistuessani puolen yön jälkeen kesken syvämietteisten analyysien Aika ja minän Timon kanssa, jengi näytti vielä hyvinvoivalta. Edes duracellaktivisti Turisti ei ollut silloin vielä kastellut stringejään, vaikka kotiinlähtöaikaa hän oli rukannut jo pari kertaa.
Minya, jonka rauhallisen ihaniin silmiin hypnotisoiduin niin, että sallin paitsi kuvien ottamisen myös niiden julkaisemisen, näyttää sijoittaneen muutamia digikuvia tapahtumasta sivuilleen. Täydelliset tyttöystävät ovat vaarallisia, kuten hänelle illan aikana tokaisin, vaikka one linerit olivat muuten kohdallani harvinaisen paljon jäässä. Keskustelimme myös Juoksuhaudantie-elokuvasta, mistä häntä muistutettakoon.
Koska esiinnyn kolmessa kuvassa kuudesta, voinen pitää tätä saavutusta paitsi liioitteluna myös Mr. Blogiuniversum -tittelinä. Näkisittepä minut luonnossa! Schizo-Janne on kahden kuvan päähenkilö: hän saa Mr. Euroopan Blogunioni -tittelin ja luvan siitä huolimatta pitää sivustonsa yläreunassa New York -merkintää. Kuvasta huomaa kuinka Kobaian perushymy virittäytyi päälle juuri niin nopeasti kuin laukaisinsormeni, mutta Minyan täydellisen selvä katse terästäytyi silmäluomien noustessa ääriasentoonsa vasta muutamia sadasosamillisekunteja myöhemmin lähettäen salamavaloa voimaakkaampaa säteilyä. Salamavalojen ja tähtisilmien loiste herättivät Turistinkin poseeraamaan turvallisessa kainalossani ja lopulta ottamaan tuon kuvan Schizo-Jannesta käsi valokuvauksellisesti ojossa!
Katja W:n viattomaan hymyyn voin tietysti yhtyä. Hän oli prikulleen sellainen kuin kuvittelinkin. Niinpä tunnistin hänet jo 10 metrin päästä hänen tullessaan ravintolaan, niin kuin pari muutakin. Varmuus tuli tavasta, jolla hän istuutui pöytään. Onneksi hän onnistui muuttamaan minusta saamaansa etukäteismielikuvaansa, joka lienee muistuttanut keskiaikaisten goottilaiskirkkojen koristuksia, jotka eivät todellakaan ole ilman sarvia ja hampaita. Leveä hymy. Hampaiden kera. [En voi kehua kuin Sammy Davis että on järkevää hymyillä koska on maksanut hampaistaan 50000 dollaria.]
Hymyilevän miehensä (NB eli Non-Blogger) kanssa liikkeellä ollut Raparperi-Raisa osoittautui Raisaksi, jonka yllätyksekseni tunsinkin, koska olen liikuskellut hänen isänsä kanssa samoissa ympyröissä yhden jos toisenkin kerran, joskus silloinkin kun Raisa on ollut läsnä.
Schizo-Jannen kanssa ehdimme alkukeskusteluissa pohtia blogien tulevaisuutta. Jengiä virtasi sisään kuitenkin niin, ettemme ehtineet kirjoittaa Blogistanin Wittenbergin Teesejä, jotka naulaisimme blogiuniversumin kattoon. Mutta blogien läpilyöntiin todelliseksi mediamuodoksi uskomme vakaasti.
Skrubu ei ehtinyt opettaa minulle ruotsia, vaikka Jannen kanssa kehaisimmekin kahden kielen käyttöä ja korostimme Pohjoismaisten blogikokemusten piirin lisäämistä. Meidän on mahdollista kansainvälistyä, vaikka suomen kielestä emme tietystikään luovu, päinvastoin.
Visukinttu on jo raportoinut alkuillan keskusteluista kuten myös siitä, että pöytärivistön yltäessä seinästä seinään, kommentoinnin ja keskustelujen kokonaisvaltainen seuraaminen ei enää onnistunut. Niinpä esimerkiksi kohtaaminen Elokuvia ja valokuvia -blogin Henryn kanssa jäi kättelyksi lähtiessä ja Veeran kanssa jutustelimme oikeastaan vain ihan alussa. Luultavasti aivan kaikkien kanssa ei sanaakaan vaihdettu, katseet sentään lienevät risteilleet joka suuntaan.
Mutta paikalta oli poistuttava, sillä aamulla herätys oli jo kuudelta. Yhdeksältä olinkin Järvenpäässä opettajien koulutuspäivillä luennoimassa dokumenttielokuvasta ja elokuvan opetuskäytöstä. Olivat nakittaneet minulle yllättäen kaksi kahden tunnin satsia - välissä tietenkin kahden tunnin tauko, joten arvaatte, ettei kunto kestänyt enää lauantai-illan juhlimiseen. Mutta kyllä tämä tästä. Varsinkin jos sitä vertaa Juttutupaan ja muualle jatkaneisiin blogihenkilöihin, joiden aamukommentit muistuttavat jostakin minulle käsittämättömästä syystä ibuburanamainosten alkutilannetta.
Seuraavaa blogimiittiä odotellen. Kuka se ehdottikaan viikottaista Toveri-iltaa?
perjantaina, elokuuta 27, 2004
Blogien ja journalismin suhteesta
Maalainen on viime aikaisissa kirjoituksissaan pari kertaa nostanut esiin blogien ja journalismin välisen suhteen. Keskustelua on virinnyt lähinnä hänen kommenttipalstoillaan, mutta sen joutaa nostaa esillekin.
Maalaisen provosoivaksi tulkittu väite on se, että valtamedia piilottaa blogit. Nimimerkki OM:n vastaväite kuuluu seuraavasti: "Tuskin on sellaista netin käyttäjää, joka ei jo tietäisi, että eräät ihmiset pitävät julkista päiväkirjaa. Niitä kyllä löytää heti googlettamalla enemmän kuin jaksaa ikinä lukea." OM ei usko, että toimittajat puuhaisivat peloissaan salaliittoja blogeja vastaan. Jos tulkitsin oikein, hän ajattelee, etteivät blogit ole niin suuri juttu, että niistä edes kannattaisi kirjoittaa, sillä hän kirjoitti aiemmassa kommentissaan: "Jos itse olisin toimittaja, niin tuskin näkisin erityistä syytä tehdä mitään syväanalyysiä blogeista sen enempää kuin kaikenkarvaisista forumeista ja keskustelupalstoistakaan." Nimim. taantumusmatti oli kirjoittanut samaten Maalaisen kommenteissa: "Eräs teemoistasi, joita en opi tajuamaan: miksi ihmeessä valtamedian pitäisi kirjoittaa meidän kirjoittelustamme?"
Vastaväitteet ontuvat, sillä tosiasia on, että mediaa arkisissa toimissaan kuluttavat ihmiset eivät juurikaan tiedä, mistä blogeissa on kysymys. Vastaväite ontuu vieläkin enemmän siksi, että OM viittaa OMIIN uutiskriteereihinsä. Hänen mielestään blogit eivät ole iso juttu. [Linkki = Korean politiikkaa muuttaneelle bloggareihin pohjaavalle sivustolle OhMy News]. Sama mielipide, jota tosin ei argumentiksi esitetä, löytyy nimim. taantumusmatilta: hänen mielestään valtamedian pitäisi pysyä erossa meidän kirjoittelustamme. Miksi, sitä hän ei kerro. Oletan, että hän ei varjele yksityisyyttään, ovathan blogit jo nyt kovin julkisia, vaan että hän on OM:n kanssa samaa mieltä blogien vähäarvoisuudesta ja mitättömyydestä.
Jos OM ja taantumusmatti itse uskoisivat väitteisiinsä, he eivät vaivautuisi opastamaan Maalaista paremmalle tielle. OM kehittää itse Maalaiselle tämän muka edustaman salaliitto-teorian ja suhtautuu siihen samaan hengenvetoon pilkallisesti. Se on jo mielestäni etiikkarike ja blogisodan julistus. Taktiikkanahan tämä muistuttaa tuulimyllyjä vastaan sotivan aatelismiehen taktiikkaa.
Olen taipuvainen kääntymään Maalaisen kannalle. Taantumusmatti ei voi olla oikeassa, koska valtamedia on jo aloittanut kirjoittelunsa "meidän kirjoittelustamme". [Linkki = tärkeän "We, the Media" -teoksen sivustolle.]
Perustelu sille on mitä luontevin. Se mitä valtamedian lukijat, katsojat ja kuluttajat tekevät on sattumoisin aika tärkeää mille tahansa valtamedialle. He ovat kiinnostuneet kuluttajiensa tekemisistä. He uhraavat valtavat rahasummat markkinatutkimuksiin, joilla näitä tekemisiä tiedustellaan. Tiedustelut ulottuvat harvoin mielipiteisiin ja asenteisiin, sillä ne vaativat järkevän tutkijan vähän laadullistamaankin tutkimustuloksia. Se on kallista, sillä järkeviä tutkijoita ei ole paljon. Siksi mediat rakentavat erilaisia palautejärjestelmiä.
Mutta mikä on hyvä palautejärjestelmä? Yleisradio lakkautti kansalaiskeskusteluforuminsa, koska siitä ei ollut ohjelmanteossa sille tarpeeksi hyötyä. Pääsyy sille oli, että toimittajat eivät vaivautuneet keskusteluja seuraamaan, puhumattakaan siitä että olisivat osallistuneet keskusteluihin. Sen sijaan loppua kohden tiukentuneelle sensuurille löytyi resursseja ja lopulta tämä demokraattisen ja avoimen keskustelun väylä suljettiin ylimalkaisin sanakääntein.
Tilalle YLE rakensi hajautetun keskustelupalstaverkosto, joka rajaa yleisönsä yhden ohjelman seuraajiin. Jos sitä tarkastelee makroperspektiivistä, kyse on hajota ja hallitse -metodista. Ja epäilemättä ohjelmanvalmistus saa siitä virtaa.
Jos minä olisin YLE:ssä töissä, kannustaisin bloggareita tv-kommentaarin ja jopa tv-journalismin tielle, tarjoaisin tilaa ja mainosta kovillekin kriitikoille. Mutta jos Maalainen on oikeassa, he eivät sitä tee. Antaa kolumnistien vain olla jo olemassa olevien painettujen medioiden - siis niiden jotka jo ovat suurten kaupallisten yritysten hallussa - suosituinta ainesta. Asiantunteville ja kärkeville kolumnisteille löytyy sijaa mediassa. Kysymys kuuluu, miksei blogisti voisi muka täyttää vastaavan paikan journalismissa.
Mutta näen täysin mahdolliseksi äärimmäisen suositun tv-kolumnisti-blogin. Tällä hetkellä kai kukaan ei bloggaa televisiosta, siihen keskittyen. Viestinnän opiskelijoiden olisi syytä ryhdistäytyä. Semmoisella blogilla kun voisi suoritella yhtä sun toista opinnoistaankin ainakin yliopistossa. Ainejärjestöt asialle, kun muutkin jo osaavat, kuten edellisestä linkistä näkyy.
Se mitä me kirjoitamme, on - päinvastoin kuin Maalaisen kriitikot väittävät - kiinnostavaa. Esimerkkejäkö? Katsotaanpa Turun Sanomien, ehdottomasti suomalaiseen valtamediaan kuuluvan mediainstituution, kirjoitus 17.3. 2004 Nettilintu palkitsee, jossa mainostetaan tulevaa Kuukkeli-kisaa ja haastatellaan Janne Jalkasta, tunnettua blogistia. Tämä siis jo lähes puoli vuotta sitten. Turun Sanomat palasi blogeihin ainakin 22.8. otsikolla Irakilaisten kotisivuilta uusia näkökulmia sotaan. Siinä haastateltiin uusmediajournalismin professori Ari Heinosta ja Pinserillä listatuista blogeistakin tuttua valtsikan verkko-opetuksen asiantuntijaa Jere Majavaa.
Lisättäköön tähän, että järkevämmät mielipiteet löytyivät Jereltä; Arin tehtävänä oli toimittajan käsittelyn jäljiltä tuoda esiin konservatiiviset näkökulmat lähdekritiikistä ja siitä, kuten hän sanoo, että "kehittyneissä maissa ihmiset ovat tottuneet käyttämään internetiä hyväkseen etsiessään tietoa kiistanalaisista kysymyksistä. Ihmisten alttius löytää muutakin kuin valtamedian välittämiä tietoja on siis kasvanut." Ari Heinonen toivoi blogeilta selkeyttä, sillä ne voivat olla vaikeaselkoisia, eikä niistä saa selville, mistä on kysymys. Tietysti on paha juttu, jos ei professori saa blogista selvää. Mutta niin tiedeihmiset tapaavat puhua ideaalimallit mielessään.
Minun ei tarvinne nostaa esille kansainvälistä esimerkkiä bloggauksen läpimurrosta niin yritysten palautekanavana kuin poliittisen kommentaarin saralla. "Poliittiset blogit ovat yksi merkittävimpiä uusia asioita amerikkalaisessa poliittisessa journalismissa, tiivistää washingtonilainen poliittinen aktivisti Ellen Miller tuossa linkkaamassani Journalisti-lehden artikkelissa.
Niitä on pilvin pimein eikä määrä ole vähentymässä. Lukijat lasketaan miljoonissa. Esimerkiksi The Washington Post on jo palkannut bloggarin riveihinsä.
Helsingin Sanomat on tunnetusti hidas. Mutta kun se saa ilmaa siipiensä alle, alkaa tapahtua. Verkkomediasiiven rakentaminen oli tästä esimerkki. Tosin se hautautui pian epärealistisen maksullisuuden alle. Ehkä se keksii vielä bloggaritkin.
Suomessa puuttuu tiukasti erikoistuneita blogeja. Itse olen ajatellut rustata pystyyn historiablogin. Bloggarin suurin ongelma on tiedonsaanti. Suomessa monet tiedot ovat todella vaikeasti yksityishenkilön saatavissa. Mutta ehkä rimaa ei tarvitse heti asettaa niin ylös. Säännöllisyys, keskittyneisyys ja asiantuntevuus ovat avaintermejä menestymiselle.
Huumori ja muu viihde, oivallukset, tuoreus ja arkipäivä ovat bloggareiden valtteja jo nyt. Valtamedia tarvitsee sellaisia koko ajan.
Tällä hetkellä valtamedia tyytyy hyväksikäyttöön: blogien kirjoitukset vuotavat kaupalliseen julkisuuteen ilmaiseksi ja tunnustuksetta jatkuvasti. Se ei ole journalistisessa käytännössä uutta. Myös sensaatiokäyttö on tutun oloista: taannoinen 7-päivää lehden kurkistus sensaatio mielessään blogistien arkipäivän salojen paljastamiseen ja poliitikkojen blogi-innostuksen hyväksikäyttö iltapäivälehdistössä ovat tästä perinteisestä keltaisen lehdistön tyylistä varmoja näyttöjä. Ei ihme, että Maalainen ja minäkin toivoisimme jotakin muuta.
Mutta vain Maalaisen peräänkuuluttama itsekunnioitus tuo kunnioitusta.
Voipi olla että palaan kansainvälisin esimerkein teemaan tuonnempana. Ehkä kirjoitan myös blogeista demokratian välikappaleina ja blogeista mediakritiikkinä. Blogien mediakriittinen sisältö voi olla ongelmallista myös valtamedioille. Jos mietimme Irakin sodan päivittäisten propagandateemojen alas ampumista, juuri blogit mediana välittivät ne parhaiten ja nopeimmin. Valtamedia jäi päivittäisten propagandateemojen valtaan, ja joutuivat niitä sitten perumaan myöhemmin. Semmoinen vähentää niiden uskottavuutta. Blogien mediakriittinen aktiviteetti voi olla valtamedialle kauhistus.
Nyt tämä menee liian pitkäksi, vaikka OM ja taantumusmatti eivät varmasti ole vielä käännytettyjä. Pitäisi varmaan journalistisesti tiivistää. [Linkki: Journalismnet.com, joka on viiden arvostetuimman journalismi-saitin joukossa ja tarjoaa loistavan välineistön kenelle tahansa netin avulla journalismia harjoittavalle.]
Maalaisen provosoivaksi tulkittu väite on se, että valtamedia piilottaa blogit. Nimimerkki OM:n vastaväite kuuluu seuraavasti: "Tuskin on sellaista netin käyttäjää, joka ei jo tietäisi, että eräät ihmiset pitävät julkista päiväkirjaa. Niitä kyllä löytää heti googlettamalla enemmän kuin jaksaa ikinä lukea." OM ei usko, että toimittajat puuhaisivat peloissaan salaliittoja blogeja vastaan. Jos tulkitsin oikein, hän ajattelee, etteivät blogit ole niin suuri juttu, että niistä edes kannattaisi kirjoittaa, sillä hän kirjoitti aiemmassa kommentissaan: "Jos itse olisin toimittaja, niin tuskin näkisin erityistä syytä tehdä mitään syväanalyysiä blogeista sen enempää kuin kaikenkarvaisista forumeista ja keskustelupalstoistakaan." Nimim. taantumusmatti oli kirjoittanut samaten Maalaisen kommenteissa: "Eräs teemoistasi, joita en opi tajuamaan: miksi ihmeessä valtamedian pitäisi kirjoittaa meidän kirjoittelustamme?"
Vastaväitteet ontuvat, sillä tosiasia on, että mediaa arkisissa toimissaan kuluttavat ihmiset eivät juurikaan tiedä, mistä blogeissa on kysymys. Vastaväite ontuu vieläkin enemmän siksi, että OM viittaa OMIIN uutiskriteereihinsä. Hänen mielestään blogit eivät ole iso juttu. [Linkki = Korean politiikkaa muuttaneelle bloggareihin pohjaavalle sivustolle OhMy News]. Sama mielipide, jota tosin ei argumentiksi esitetä, löytyy nimim. taantumusmatilta: hänen mielestään valtamedian pitäisi pysyä erossa meidän kirjoittelustamme. Miksi, sitä hän ei kerro. Oletan, että hän ei varjele yksityisyyttään, ovathan blogit jo nyt kovin julkisia, vaan että hän on OM:n kanssa samaa mieltä blogien vähäarvoisuudesta ja mitättömyydestä.
Jos OM ja taantumusmatti itse uskoisivat väitteisiinsä, he eivät vaivautuisi opastamaan Maalaista paremmalle tielle. OM kehittää itse Maalaiselle tämän muka edustaman salaliitto-teorian ja suhtautuu siihen samaan hengenvetoon pilkallisesti. Se on jo mielestäni etiikkarike ja blogisodan julistus. Taktiikkanahan tämä muistuttaa tuulimyllyjä vastaan sotivan aatelismiehen taktiikkaa.
Olen taipuvainen kääntymään Maalaisen kannalle. Taantumusmatti ei voi olla oikeassa, koska valtamedia on jo aloittanut kirjoittelunsa "meidän kirjoittelustamme". [Linkki = tärkeän "We, the Media" -teoksen sivustolle.]
Perustelu sille on mitä luontevin. Se mitä valtamedian lukijat, katsojat ja kuluttajat tekevät on sattumoisin aika tärkeää mille tahansa valtamedialle. He ovat kiinnostuneet kuluttajiensa tekemisistä. He uhraavat valtavat rahasummat markkinatutkimuksiin, joilla näitä tekemisiä tiedustellaan. Tiedustelut ulottuvat harvoin mielipiteisiin ja asenteisiin, sillä ne vaativat järkevän tutkijan vähän laadullistamaankin tutkimustuloksia. Se on kallista, sillä järkeviä tutkijoita ei ole paljon. Siksi mediat rakentavat erilaisia palautejärjestelmiä.
Mutta mikä on hyvä palautejärjestelmä? Yleisradio lakkautti kansalaiskeskusteluforuminsa, koska siitä ei ollut ohjelmanteossa sille tarpeeksi hyötyä. Pääsyy sille oli, että toimittajat eivät vaivautuneet keskusteluja seuraamaan, puhumattakaan siitä että olisivat osallistuneet keskusteluihin. Sen sijaan loppua kohden tiukentuneelle sensuurille löytyi resursseja ja lopulta tämä demokraattisen ja avoimen keskustelun väylä suljettiin ylimalkaisin sanakääntein.
Tilalle YLE rakensi hajautetun keskustelupalstaverkosto, joka rajaa yleisönsä yhden ohjelman seuraajiin. Jos sitä tarkastelee makroperspektiivistä, kyse on hajota ja hallitse -metodista. Ja epäilemättä ohjelmanvalmistus saa siitä virtaa.
Jos minä olisin YLE:ssä töissä, kannustaisin bloggareita tv-kommentaarin ja jopa tv-journalismin tielle, tarjoaisin tilaa ja mainosta kovillekin kriitikoille. Mutta jos Maalainen on oikeassa, he eivät sitä tee. Antaa kolumnistien vain olla jo olemassa olevien painettujen medioiden - siis niiden jotka jo ovat suurten kaupallisten yritysten hallussa - suosituinta ainesta. Asiantunteville ja kärkeville kolumnisteille löytyy sijaa mediassa. Kysymys kuuluu, miksei blogisti voisi muka täyttää vastaavan paikan journalismissa.
Mutta näen täysin mahdolliseksi äärimmäisen suositun tv-kolumnisti-blogin. Tällä hetkellä kai kukaan ei bloggaa televisiosta, siihen keskittyen. Viestinnän opiskelijoiden olisi syytä ryhdistäytyä. Semmoisella blogilla kun voisi suoritella yhtä sun toista opinnoistaankin ainakin yliopistossa. Ainejärjestöt asialle, kun muutkin jo osaavat, kuten edellisestä linkistä näkyy.
Se mitä me kirjoitamme, on - päinvastoin kuin Maalaisen kriitikot väittävät - kiinnostavaa. Esimerkkejäkö? Katsotaanpa Turun Sanomien, ehdottomasti suomalaiseen valtamediaan kuuluvan mediainstituution, kirjoitus 17.3. 2004 Nettilintu palkitsee, jossa mainostetaan tulevaa Kuukkeli-kisaa ja haastatellaan Janne Jalkasta, tunnettua blogistia. Tämä siis jo lähes puoli vuotta sitten. Turun Sanomat palasi blogeihin ainakin 22.8. otsikolla Irakilaisten kotisivuilta uusia näkökulmia sotaan. Siinä haastateltiin uusmediajournalismin professori Ari Heinosta ja Pinserillä listatuista blogeistakin tuttua valtsikan verkko-opetuksen asiantuntijaa Jere Majavaa.
Lisättäköön tähän, että järkevämmät mielipiteet löytyivät Jereltä; Arin tehtävänä oli toimittajan käsittelyn jäljiltä tuoda esiin konservatiiviset näkökulmat lähdekritiikistä ja siitä, kuten hän sanoo, että "kehittyneissä maissa ihmiset ovat tottuneet käyttämään internetiä hyväkseen etsiessään tietoa kiistanalaisista kysymyksistä. Ihmisten alttius löytää muutakin kuin valtamedian välittämiä tietoja on siis kasvanut." Ari Heinonen toivoi blogeilta selkeyttä, sillä ne voivat olla vaikeaselkoisia, eikä niistä saa selville, mistä on kysymys. Tietysti on paha juttu, jos ei professori saa blogista selvää. Mutta niin tiedeihmiset tapaavat puhua ideaalimallit mielessään.
Minun ei tarvinne nostaa esille kansainvälistä esimerkkiä bloggauksen läpimurrosta niin yritysten palautekanavana kuin poliittisen kommentaarin saralla. "Poliittiset blogit ovat yksi merkittävimpiä uusia asioita amerikkalaisessa poliittisessa journalismissa, tiivistää washingtonilainen poliittinen aktivisti Ellen Miller tuossa linkkaamassani Journalisti-lehden artikkelissa.
Niitä on pilvin pimein eikä määrä ole vähentymässä. Lukijat lasketaan miljoonissa. Esimerkiksi The Washington Post on jo palkannut bloggarin riveihinsä.
Helsingin Sanomat on tunnetusti hidas. Mutta kun se saa ilmaa siipiensä alle, alkaa tapahtua. Verkkomediasiiven rakentaminen oli tästä esimerkki. Tosin se hautautui pian epärealistisen maksullisuuden alle. Ehkä se keksii vielä bloggaritkin.
Suomessa puuttuu tiukasti erikoistuneita blogeja. Itse olen ajatellut rustata pystyyn historiablogin. Bloggarin suurin ongelma on tiedonsaanti. Suomessa monet tiedot ovat todella vaikeasti yksityishenkilön saatavissa. Mutta ehkä rimaa ei tarvitse heti asettaa niin ylös. Säännöllisyys, keskittyneisyys ja asiantuntevuus ovat avaintermejä menestymiselle.
Huumori ja muu viihde, oivallukset, tuoreus ja arkipäivä ovat bloggareiden valtteja jo nyt. Valtamedia tarvitsee sellaisia koko ajan.
Tällä hetkellä valtamedia tyytyy hyväksikäyttöön: blogien kirjoitukset vuotavat kaupalliseen julkisuuteen ilmaiseksi ja tunnustuksetta jatkuvasti. Se ei ole journalistisessa käytännössä uutta. Myös sensaatiokäyttö on tutun oloista: taannoinen 7-päivää lehden kurkistus sensaatio mielessään blogistien arkipäivän salojen paljastamiseen ja poliitikkojen blogi-innostuksen hyväksikäyttö iltapäivälehdistössä ovat tästä perinteisestä keltaisen lehdistön tyylistä varmoja näyttöjä. Ei ihme, että Maalainen ja minäkin toivoisimme jotakin muuta.
Mutta vain Maalaisen peräänkuuluttama itsekunnioitus tuo kunnioitusta.
Voipi olla että palaan kansainvälisin esimerkein teemaan tuonnempana. Ehkä kirjoitan myös blogeista demokratian välikappaleina ja blogeista mediakritiikkinä. Blogien mediakriittinen sisältö voi olla ongelmallista myös valtamedioille. Jos mietimme Irakin sodan päivittäisten propagandateemojen alas ampumista, juuri blogit mediana välittivät ne parhaiten ja nopeimmin. Valtamedia jäi päivittäisten propagandateemojen valtaan, ja joutuivat niitä sitten perumaan myöhemmin. Semmoinen vähentää niiden uskottavuutta. Blogien mediakriittinen aktiviteetti voi olla valtamedialle kauhistus.
Nyt tämä menee liian pitkäksi, vaikka OM ja taantumusmatti eivät varmasti ole vielä käännytettyjä. Pitäisi varmaan journalistisesti tiivistää. [Linkki: Journalismnet.com, joka on viiden arvostetuimman journalismi-saitin joukossa ja tarjoaa loistavan välineistön kenelle tahansa netin avulla journalismia harjoittavalle.]
Päivän sitaatti
"Kun ei voi ottaa, täytyy lainata" (Elon laskuoppi)
Päivän sitaatti: "Mykkänen kirjoittaa journalistisesti - hän ei sorru liikaan tilastointiin tai faktojen luetteluun vaan ottaa huomioon asioiden inhimillisen puolen." Julkaisutilaisuudessa ollut Anna Karismo, 27.8. 2004, HS, B14, esitellessään Pekka Mykkäsen teosta Kiina rynnistää huipulle.
Samasta jutusta:
"Kaiken vallitsevan epävarmuuden keskellä Mykkänen myöntää, että Kiinan taloussaavutuksista esitetyt arviot voivat vain harvoin olla täsmällisiä analyysejä. Usein ne ovat vain arvauksia."
Näinpä, varsinkin jos ei sorru liikaan tilastointiin tai faktojen luetteluun.
"Länsimaisia yrityksiä pidetään pumpulissa, mutta niitä houkutellaan maahan osittain puolisotilaallisten joukkojen, sensuurin ja propagandan turvaaman yhteiskunnan avulla."
Tässä olisi jo blogin aihetta Lehdelle: puolisotilaalliset joukot, sensuuri ja propaganda yrityshoukuttelun ytimessä!
Helsingin Sanomille kirjoittava toimittaja Pekka Mykkänen olisi varmaan ansainnut toimittajan, joka viitsisi lukea sen kirjan. Nyt juttu oli määrätty isoksi ja tulos oli melkoisen surkea sammakoineen. Mutta mainosta yhtä kaikki, kunhan lukija ei vain ylly tarkaksi vaan tyytyy inhimilliseen puoleen.
Valokuva oli sen sijaan oikein hauska asiantuntijakuva.
Oikein inhimillinen asiantuntija.
Päivän sitaatti: "Mykkänen kirjoittaa journalistisesti - hän ei sorru liikaan tilastointiin tai faktojen luetteluun vaan ottaa huomioon asioiden inhimillisen puolen." Julkaisutilaisuudessa ollut Anna Karismo, 27.8. 2004, HS, B14, esitellessään Pekka Mykkäsen teosta Kiina rynnistää huipulle.
Samasta jutusta:
"Kaiken vallitsevan epävarmuuden keskellä Mykkänen myöntää, että Kiinan taloussaavutuksista esitetyt arviot voivat vain harvoin olla täsmällisiä analyysejä. Usein ne ovat vain arvauksia."
Näinpä, varsinkin jos ei sorru liikaan tilastointiin tai faktojen luetteluun.
"Länsimaisia yrityksiä pidetään pumpulissa, mutta niitä houkutellaan maahan osittain puolisotilaallisten joukkojen, sensuurin ja propagandan turvaaman yhteiskunnan avulla."
Tässä olisi jo blogin aihetta Lehdelle: puolisotilaalliset joukot, sensuuri ja propaganda yrityshoukuttelun ytimessä!
Helsingin Sanomille kirjoittava toimittaja Pekka Mykkänen olisi varmaan ansainnut toimittajan, joka viitsisi lukea sen kirjan. Nyt juttu oli määrätty isoksi ja tulos oli melkoisen surkea sammakoineen. Mutta mainosta yhtä kaikki, kunhan lukija ei vain ylly tarkaksi vaan tyytyy inhimilliseen puoleen.
Valokuva oli sen sijaan oikein hauska asiantuntijakuva.
Oikein inhimillinen asiantuntija.
torstaina, elokuuta 26, 2004
Kenen joukoissa seisot?
Monilla on nykyisin vaikeuksia määritellä maantieteellistä sijaintiaan poliittisella kartalla. Sitä varten on kehitetty poliittinen kompassi. Sen avulla voit panna poliittisen suuntautumisesi testipenkkiin.
Oma tulos osoitti, että kovasti vasemmalle ja yhteiskuntaliberaaliin kulmaan iskeennyin. Oikeistolaisuus / autoritaarisuus on siis poiss. Itse sanoisin, että yllättävänkin selvästi. Voisin helposti väittää olevani vasemmistolainen hyvinkoulutettu nainen näillä ominaisuuksilla.
The Political Compass of Sedis
Economic Left/Right: -6.12
Social Libertarian/Authoritarian: -5.90
Kuvittele nelikentän keskusristi. Niiden ääripäitä kutsutaan itä = vasemmisto, länsi = oikeisto; etelä = yhteiskunnallisesti vapaamielinen, pohjoinen = autoritaarinen. Sijoituin testissä vasemmassa alaneliössä idän ja etelän ääripisteistä vedetyn janan keskelle.
Oma tulos osoitti, että kovasti vasemmalle ja yhteiskuntaliberaaliin kulmaan iskeennyin. Oikeistolaisuus / autoritaarisuus on siis poiss. Itse sanoisin, että yllättävänkin selvästi. Voisin helposti väittää olevani vasemmistolainen hyvinkoulutettu nainen näillä ominaisuuksilla.
The Political Compass of Sedis
Economic Left/Right: -6.12
Social Libertarian/Authoritarian: -5.90
Kuvittele nelikentän keskusristi. Niiden ääripäitä kutsutaan itä = vasemmisto, länsi = oikeisto; etelä = yhteiskunnallisesti vapaamielinen, pohjoinen = autoritaarinen. Sijoituin testissä vasemmassa alaneliössä idän ja etelän ääripisteistä vedetyn janan keskelle.
Englanti haltuun
David Beckam tokaisi taannoin: "If you can't run with the big dogs puppy, stay on the porch."
Sen innoittamana Edinburghissa toimiva englanninopettaja, joka ilmeisesti next blog -ominaisuuden avulla purjehti sivuilleni, kehitteli ilmeisen ulkomaalaisille oppilailleen muutaman muunkin englanninkielisessä maailmassa yleisesti käytetyn idiomin. [Pari tuntia myöhemmin, heti kun tajusin että hetkeksi tänne postaamani ja sittemmin poistamani eufemismigeneraattori oli tylsä ja sitten kun sain ensimmäisen käännettyä latinan sanakirjani avulla snaijasin, et hei, nää idi ominit on kaikki elukkajuttuja! toisen minän huom!]
Näitä voimme mekin nyt luetella. En tee linkkiä, kun sivusto nimenomaan ilmoitti olevansa vain opiskelijoita varten:
Black sheep of the family, Buy a pig in a poke, Can of worms, Cast pearls before swine, Cat got your tongue, Clip (someone's) wings, Cock-and-bull story, Bull in a china shop, Plain as the hump on a camel, Straw that broke the camel's back, Cat in hell's chance, Like herding cats, Cook someone's goose, Kill the goose that lays the golden eggs, Dark horse, Dead as a dodo, Dead duck, Don't count your chickens before they are hatched, Dog eat dog, Dog tired, Duck out, Dumb bunny, Dog’s breakfast, Dog’s chance, Dog’s life, Leopard cannot change his spots, Monkey in silk is a monkey no less, Pig in a poke, Egg on my face, Every dog has his day, Every dog has its day, Get someone's goat, Doesn’t have the sense god gave geese, Go ape, Gone to the dogs, Harmless as a pet rabbit, Hit the bulls-eye (!), Hogwash, Holy cow, Horse sense, Horsing aroundIf you lie down with dogs, you will get up with fleas In a pig’s eye, In like a lion, out like a lamb, In the dog house, It is too late to shut the stable door when the horse is stolen, It’s a dog eat dog world, It’s a dog's life, Keep no more cats then will catch mice, Knock me over with a feather, Lamb of God, Lame duck, Lead a dog’s life, Like a bear with a sore head, Bear the brunt, Eager beaver, Bee's knees, Bees in one's bonnet, The bird has flown, Get the bird, Don't bug me, Bull, Useless as tits on a bull, Cat on a hot tin roof, Cat on hot bricks, Chicken with its head cut off, Dog's dinner, Fish out of water, Lamb to the slaughter, Rats abandoning a sinking ship, Live high on the hog, Lock the barn door after the horse is gone, Look what the cat dragged in, Make a monkey of, Make a mountain out of a molehill, Mad as a March hare, Sick as a parrot, Being hounded, Bet on a lame rooster, Bet on the wrong horse, Nervous as a cat in a room full of rocking chairs, On a wing and a prayer, Put on the dog, Put the cart before the horse, Red herring, Ruffle your feathers, Sacred cow, Sad as a hound dog's eye, Separate the sheep from the goats, Sick as a dog, Sorry as owl bait, Swallowed it hook, line and sinker, Sweating like a pig, Tail between one’s legs, Scapegoat, Sitting duck, Snail's pace, Wild-goose chase, The best-laid plans of mice and men, The chickens come home to roost, Throw a monkey wrench into the works, Throw someone to the wolves, Throw to the wolves, Ticked off, Turkey, To cry wolf, To play possum, To pull the wool over one's eyes, Top dog, Walk on eggshells, If it ain't chicken, it's feathers, When pigs fly, With the tail between the legs, Wolf in sheep’s clothing, Worm, You can lead a horse to water, but you can't make it drink, You cannot teach an old dog new tricks.
Tsekatkaapa tästä nykyenglantia - siis kännyenglantia:
http://dream_sy.blogspot.com/
Sen innoittamana Edinburghissa toimiva englanninopettaja, joka ilmeisesti next blog -ominaisuuden avulla purjehti sivuilleni, kehitteli ilmeisen ulkomaalaisille oppilailleen muutaman muunkin englanninkielisessä maailmassa yleisesti käytetyn idiomin. [Pari tuntia myöhemmin, heti kun tajusin että hetkeksi tänne postaamani ja sittemmin poistamani eufemismigeneraattori oli tylsä ja sitten kun sain ensimmäisen käännettyä latinan sanakirjani avulla snaijasin, et hei, nää idi ominit on kaikki elukkajuttuja! toisen minän huom!]
Näitä voimme mekin nyt luetella. En tee linkkiä, kun sivusto nimenomaan ilmoitti olevansa vain opiskelijoita varten:
Black sheep of the family, Buy a pig in a poke, Can of worms, Cast pearls before swine, Cat got your tongue, Clip (someone's) wings, Cock-and-bull story, Bull in a china shop, Plain as the hump on a camel, Straw that broke the camel's back, Cat in hell's chance, Like herding cats, Cook someone's goose, Kill the goose that lays the golden eggs, Dark horse, Dead as a dodo, Dead duck, Don't count your chickens before they are hatched, Dog eat dog, Dog tired, Duck out, Dumb bunny, Dog’s breakfast, Dog’s chance, Dog’s life, Leopard cannot change his spots, Monkey in silk is a monkey no less, Pig in a poke, Egg on my face, Every dog has his day, Every dog has its day, Get someone's goat, Doesn’t have the sense god gave geese, Go ape, Gone to the dogs, Harmless as a pet rabbit, Hit the bulls-eye (!), Hogwash, Holy cow, Horse sense, Horsing aroundIf you lie down with dogs, you will get up with fleas In a pig’s eye, In like a lion, out like a lamb, In the dog house, It is too late to shut the stable door when the horse is stolen, It’s a dog eat dog world, It’s a dog's life, Keep no more cats then will catch mice, Knock me over with a feather, Lamb of God, Lame duck, Lead a dog’s life, Like a bear with a sore head, Bear the brunt, Eager beaver, Bee's knees, Bees in one's bonnet, The bird has flown, Get the bird, Don't bug me, Bull, Useless as tits on a bull, Cat on a hot tin roof, Cat on hot bricks, Chicken with its head cut off, Dog's dinner, Fish out of water, Lamb to the slaughter, Rats abandoning a sinking ship, Live high on the hog, Lock the barn door after the horse is gone, Look what the cat dragged in, Make a monkey of, Make a mountain out of a molehill, Mad as a March hare, Sick as a parrot, Being hounded, Bet on a lame rooster, Bet on the wrong horse, Nervous as a cat in a room full of rocking chairs, On a wing and a prayer, Put on the dog, Put the cart before the horse, Red herring, Ruffle your feathers, Sacred cow, Sad as a hound dog's eye, Separate the sheep from the goats, Sick as a dog, Sorry as owl bait, Swallowed it hook, line and sinker, Sweating like a pig, Tail between one’s legs, Scapegoat, Sitting duck, Snail's pace, Wild-goose chase, The best-laid plans of mice and men, The chickens come home to roost, Throw a monkey wrench into the works, Throw someone to the wolves, Throw to the wolves, Ticked off, Turkey, To cry wolf, To play possum, To pull the wool over one's eyes, Top dog, Walk on eggshells, If it ain't chicken, it's feathers, When pigs fly, With the tail between the legs, Wolf in sheep’s clothing, Worm, You can lead a horse to water, but you can't make it drink, You cannot teach an old dog new tricks.
Tsekatkaapa tästä nykyenglantia - siis kännyenglantia:
http://dream_sy.blogspot.com/
Which Historical Lunatic Are You?
Which Historical Lunatic Are You?
From the fecund loins of Rum and Monkey.
[via Myyntitykin ploki]
A fine, amiable and dreamy young man, skilled in horsemanship and archery, you were also from a long line of dribbling madmen. King at 12 and quickly married to your sweetheart, Bavarian Princess Isabeau, you enjoyed many happy months together before either of you could speak anything of the other's language. However, after illness you became a tad unstable. When a raving lunatic ran up to your entourage spouting an incoherent prophecy of doom, you were unsettled enough to slaughter four of your best men when a page dropped a lance. Your hair and nails fell out. At a royal masquerade, you and your courtiers dressed as wild men, ending in tragedy when four of them accidentally caught fire and burned to death. You were saved by the timely intervention of the Duchess of Berry's underskirts.
This brought on another bout of sickness, which surgeons countered by drilling holes in your skull. The following months saw you suffer an exorcism, beg your friends to kill you, go into hyperactive fits of gaiety, run through your rooms to the point of exhaustion, hide from imaginary assassins, claim your name was Georges, deny that you were King and fail to recognise your family. You smashed furniture and wet yourself at regular intervals. Passing briefly into erratic genius, you believed yourself to be made of glass and demanded iron rods in your attire to prevent you breaking.
In 1405 you stopped bathing, shaving or changing your clothes. This went on until several men were hired to blacken their faces, hide, jump out and shout "boo!", upon which you resumed basic hygiene. Despite this, your wife continued sleeping with you until 1407, when she hired a young beauty, Odette de Champdivers, to take her place. Isabeau then consoled herself, as it were, with your brother. Her lovers followed thick and fast while you became a pawn of your court, until you had her latest beau strangled and drowned.
A severe fever was fended off with oranges and pomegranates in vast quantities, but you succumbed again in 1422 and died. Your disease was most likely hereditary. Unfortunately, you had anywhere up to eleven children, who variously went on to develop capriciousness, great cruelty, insecurity, paranoia, revulsion towards food and, in one case, a phobia of bridges.
I’m thinking of incorporating some XML functionality
"I’m thinking of incorporating some XML functionality" on yksi niistä lauseista, joilla Matthew Baldwinin Tricks of the Trade -artikkelin mukaan voi tänäpänä ostaa aikaa kun hanke on jäissä mutta ei vielä kivillä.
Tämä perustuu hänen yleisempään huomioonsa siitä, että on olemassa sanoja tai ilmauksia, jotka purevat erilaisissa pattitilanteissa. Näiden taikasanojen oleellinen piirre on se, että ne vaihtelevat vuosittain. Viime vuoden taikasana ei aukaise tämän vuoden solmua. Muistan aktiivisina tiedevuosinani pohtineeni sitä, miksi "projektilla" sai viime vuonna rahaa, mutta tänä vuonna tarvitaan "hanke". Ja sitäkin miksi "kotisivu"-mantra vaihtuu paraikaa "blogiksi".
Artikkeli, jota suosittelen koko kipeydelläni, tarjoaa muitakin jippoja kielen ja ammatin välisistä suhteista kiinnostuneille.
Päivän meemihän tästä sitten bungertaa esiin kuin ristihuuli silinteristä:
Mitkä ovat tämän päivän taikasanat, ja minkälaisista ongelmista niillä voi sopivissa tilanteissa ilmaistuna päästä eroon?
Tämä perustuu hänen yleisempään huomioonsa siitä, että on olemassa sanoja tai ilmauksia, jotka purevat erilaisissa pattitilanteissa. Näiden taikasanojen oleellinen piirre on se, että ne vaihtelevat vuosittain. Viime vuoden taikasana ei aukaise tämän vuoden solmua. Muistan aktiivisina tiedevuosinani pohtineeni sitä, miksi "projektilla" sai viime vuonna rahaa, mutta tänä vuonna tarvitaan "hanke". Ja sitäkin miksi "kotisivu"-mantra vaihtuu paraikaa "blogiksi".
Artikkeli, jota suosittelen koko kipeydelläni, tarjoaa muitakin jippoja kielen ja ammatin välisistä suhteista kiinnostuneille.
Päivän meemihän tästä sitten bungertaa esiin kuin ristihuuli silinteristä:
Mitkä ovat tämän päivän taikasanat, ja minkälaisista ongelmista niillä voi sopivissa tilanteissa ilmaistuna päästä eroon?
Tsekkaa Jumalasi
Jumalan terve! Godchecker on jumaluuksin keskittynyt saitti. Tarjolla on 1600 Jumalaa, joilla keskivertoharrastajakin pääsee hyvin alkuun. Ja takuukin annetaan: "All our Gods are certified genuine and digitally signed."
Mikäli oma valinta tuntuu vaikealta, on reunustoilla tarjouksena Päivän Jumala.
Etusivulla mainostetaan myös asiaan kuuluvalla tavalla: "Nyt tarjolla 100 uutta Jumalaa". En ihmetellyt lainkaan tämän jälkeen, että tarjolla oli myös "Top Ten" -Jumalisto".
Tai mitä sanotte tästä:
Mayan Gods now online
New! Meet over 100 Mayan deities from AC-YANTO to ZOTZ in our new Pantheon section. Did you know the Mayan Gods are obsessed with football? Hear the latest results from the Underworld Semi-Finals!
Mikäli oma valinta tuntuu vaikealta, on reunustoilla tarjouksena Päivän Jumala.
Etusivulla mainostetaan myös asiaan kuuluvalla tavalla: "Nyt tarjolla 100 uutta Jumalaa". En ihmetellyt lainkaan tämän jälkeen, että tarjolla oli myös "Top Ten" -Jumalisto".
Tai mitä sanotte tästä:
Mayan Gods now online
New! Meet over 100 Mayan deities from AC-YANTO to ZOTZ in our new Pantheon section. Did you know the Mayan Gods are obsessed with football? Hear the latest results from the Underworld Semi-Finals!
Roikut jo ristillä, Sedis
Yli kolme vuosikymmentä sitten Urpo Lahtisen Hymy-lehti vetäisi tulevien aikojen lööppimaailmaa ennakoiden ja kirjailija Timo K. Mukan elämäntapoihin viitaten otsikoksi "Roikut jo ristillä, Timo K. Mukka". Mukka palkitsi kirjoituksen itsemurhalla. Asiasta syntynyt kohu taisi olla aikoinaan suurimpia keskusteluja journalismin etiikasta Suomessa. Ohimennen voin suositella parasta tuntemaani kaunokirjallista teosta teemasta: se on Heinrich Böllin Katharine Blumin menetetty maine, joka on elokuvanakin aika hyvä, vaikka arviointikykyyni vaikuttaa tietysti myös se silmäniskupolitiikka mitä elokuvan pääosaa esittäneen Angela Winklerin kanssa aikoinaan Sodankylän metsiin rakennetulla nuotiolla harrastimme.
Tänä aamuna Hymyn juttu tuli mieleen, kun itsellä on niin ristillinen olo. Maha sekaisin (3. päivä), pää kipeä (2. päivä), niska jäykkänä (2. päivä), perskannikat iskiaksen vuoksi tulessa (12. päivä) ja silmiä aristaa (1. päivä). Hetkittäin kaikki pahenee, kun kuiva yskäkohtaus ravistelee kipeitä paikkoja.
Onneksi on töitä mukana kotona, joten uskaltauduin valitsemaan "etätyön". Pitäisi varmaan käydä lääkärissä uusimassa resepti, tarkistamassa näkö ajokortin uusimisen vuoksi, vilauttamassa tätä selkää, tarkistamassa veri- ja muut arvot jne. jne. jne. Tällaisina aamuina terveiden parikymppisten valitus tuntuu turhalta.
Vaikka se ei voisi teitä vähemmän kiinnostaa, googlettamalla "keski-ikäinen mies" saa lähinnä vitsisivuja.
Keski-ikäisen miehen lääkäri kertoi tosiasiat: jäljellä on vain kuusi kuukautta elinaikaa. Sen jälkeen kun omat asiat on pistetty kuntoon, lääkäri suositteli miehelle, että tämän pitäisi tehdä kunnon suunnitelma loppuelämän nautinnoiksi.
- Mitä haluatte tehdä viimeisen kuusi kuukautta? lääkäri kysyi.
Hetken mietittyään keski-ikäinen mies sanoi:
- Luulen, että menen asumaan anoppini luokse.
- Miksi ihmeessä juuri sinne?
- Koska ne olisivat elämäni pisimmät kuusi kuukautta!
Tasoa kuvaa hyvin myös Terveydenhoitouutisten päätoimittaja, joka syöttää meille ratkaisuna keski-iän tuomiin ongelmiin kasviöljyä ruokalusikalla. Liikunnan ilotkaan eivät aina todistajalausunnon mukaan riitä.
Viina tai terva ei keski-ikäistä miestä auta. Lainaan Daniel Davisia, joka taannoi bloggasi näin: "Ratikassa ollessani lähettyvilleni asettuu istumaan pahasti viinalta haiseva keski-ikäinen mies. Tätä tapahtuu, etenkin iltaisin. Vaan tämäpä näyttää ihan historianelävöittäjältä vanhoine harmaine ja ruskeine vaatteineen ja karkeine metallikoruineen. Poikkeuksena vaellussaappaat. Risuinen parta sopii kuvaan.
Vaikutuksen mies tekee minuun kun rupean pikkuhiljaa saamaan hänen soperruksestaan selvää ja tajuan hänen puhuvan aitoa brittienglantia! Ihastuttavaa suorastaan. Saan selville että hän on Sheffieldistä kotoisin mutta asunut maailmalla vuosia. Berliinissä ainakin. Jotain hän myös yrittää selittää ainakin maratooneista, en tajua. Kännissä mikä kännissä."
Kysehän ei ole viinan käytöstä, vaan muiden suurenmoisesta halusta kieltää sen käyttö keski-ikäiseltä mieheltä. Otetaan esimerkiksi tulipalot: Lähivakuuttaja kirjoittaa: "Puhtaasti suomalainen ilmiö ja huolen aihe on keski-ikäinen mies. Tulipaloissahan kuolee juuri tyypillisimmin keski-ikäinen mies, joka asuu yksin, tupakoi ja käyttää runsaasti alkoholia. Ongelmalliseksi ryhmän tekee se, että heitä on hyvin vaikea tavoittaa tiedottamisen keinoin, jotta turvallisuuden parantamiseksi voitaisiin tehdä jotakin. Nuoret miehet taasen ovat tutkimusten mukaan suurin tuhopolttojen sytyttäjäryhmä."
Miten minusta tuntuu, että toimittaja oli hieman tiivistänyt saamaansa tietoa. Tuhopolttajista sen verran, että yleensä he ovat itse vartijoita, palomiehiä tai muita pikkuvastuullisia. Paloja sytytellään oman aseman kohentamiseksi. Joskus he itse sankarillisesti ilmoittavat palosta ja ehtivät ensimmäisinä sitä sammuttamaan. Tulipalopaikoilla näkee aina kiilusilmäisiä ihmisiä. Heillä on ainekset siihen.
Yle tv-dokumentti teeman vierestä ingressoi: "Keski-ikäinen mies on vähän liian mies. Ja vähän liian vanha. Ja hivenen jo rypistynyt. Häntä voi syyttää melkein kaikesta siitä, mikä on pielessä." Taidatkos sitä paremmin sanoa. Tai voi sen. Ei keski-ikäistä miestä pelkästään voi syyttää kaikesta, vaan häntä syytetään kaikesta.
Naistoimittajat ry esimerkiksi väittää ilmeisen toimimattomalla mutta välimuistista löytyvällä sivullaan, että median huomion kohteena ja muuten hellittävänä olisi "valkoinen, kaupunkilainen, keski-ikäinen mies". Mistä nämäkin omituiset, perättömät ja rasistiset väitteet kumpuavat? Tarvittaisiin vähän muutakin näyttöä kuin sisaruuden vahvistama "mutu" (joka on ylennetty mantran tavoin toisteltavaksi perusmyytiksi, ikuiseksi totuudeksi ja itsestäänselvyydeksi - tietysti ilman mitään näyttöä). Erityisesti nyppii, kun tämmöisiä sammakoita tulee ammattitoimittajien järjestöstä, josta olettaisi löytyvän muutakin esiin nostettavaa kuin perättömin väittein perusteltu sukupuoliviha. Onneksi Suomen kymmenet naisten- ja naisille toimitetut lehdet eivät toimi moisten väitteiden perusteella. Siellä tiedetään paremmin. [Naistoimittajien Kellokkaiden lista kertoo hyvin, mitkä asiat ovat milloinkin in. Varsinkin alkuvuosina palkinnon perustelut kertovat suorasukaisesta populismista. Viimeisimmät valinnat ovat mielestäni hyvin perusteltuja.]
Vaan ei se haittaa. Mehän niitä miehiä ollaan. Eivät naiset tai pojankoltiaiset.
Tänä aamuna Hymyn juttu tuli mieleen, kun itsellä on niin ristillinen olo. Maha sekaisin (3. päivä), pää kipeä (2. päivä), niska jäykkänä (2. päivä), perskannikat iskiaksen vuoksi tulessa (12. päivä) ja silmiä aristaa (1. päivä). Hetkittäin kaikki pahenee, kun kuiva yskäkohtaus ravistelee kipeitä paikkoja.
Onneksi on töitä mukana kotona, joten uskaltauduin valitsemaan "etätyön". Pitäisi varmaan käydä lääkärissä uusimassa resepti, tarkistamassa näkö ajokortin uusimisen vuoksi, vilauttamassa tätä selkää, tarkistamassa veri- ja muut arvot jne. jne. jne. Tällaisina aamuina terveiden parikymppisten valitus tuntuu turhalta.
Vaikka se ei voisi teitä vähemmän kiinnostaa, googlettamalla "keski-ikäinen mies" saa lähinnä vitsisivuja.
Keski-ikäisen miehen lääkäri kertoi tosiasiat: jäljellä on vain kuusi kuukautta elinaikaa. Sen jälkeen kun omat asiat on pistetty kuntoon, lääkäri suositteli miehelle, että tämän pitäisi tehdä kunnon suunnitelma loppuelämän nautinnoiksi.
- Mitä haluatte tehdä viimeisen kuusi kuukautta? lääkäri kysyi.
Hetken mietittyään keski-ikäinen mies sanoi:
- Luulen, että menen asumaan anoppini luokse.
- Miksi ihmeessä juuri sinne?
- Koska ne olisivat elämäni pisimmät kuusi kuukautta!
Tasoa kuvaa hyvin myös Terveydenhoitouutisten päätoimittaja, joka syöttää meille ratkaisuna keski-iän tuomiin ongelmiin kasviöljyä ruokalusikalla. Liikunnan ilotkaan eivät aina todistajalausunnon mukaan riitä.
Viina tai terva ei keski-ikäistä miestä auta. Lainaan Daniel Davisia, joka taannoi bloggasi näin: "Ratikassa ollessani lähettyvilleni asettuu istumaan pahasti viinalta haiseva keski-ikäinen mies. Tätä tapahtuu, etenkin iltaisin. Vaan tämäpä näyttää ihan historianelävöittäjältä vanhoine harmaine ja ruskeine vaatteineen ja karkeine metallikoruineen. Poikkeuksena vaellussaappaat. Risuinen parta sopii kuvaan.
Vaikutuksen mies tekee minuun kun rupean pikkuhiljaa saamaan hänen soperruksestaan selvää ja tajuan hänen puhuvan aitoa brittienglantia! Ihastuttavaa suorastaan. Saan selville että hän on Sheffieldistä kotoisin mutta asunut maailmalla vuosia. Berliinissä ainakin. Jotain hän myös yrittää selittää ainakin maratooneista, en tajua. Kännissä mikä kännissä."
Kysehän ei ole viinan käytöstä, vaan muiden suurenmoisesta halusta kieltää sen käyttö keski-ikäiseltä mieheltä. Otetaan esimerkiksi tulipalot: Lähivakuuttaja kirjoittaa: "Puhtaasti suomalainen ilmiö ja huolen aihe on keski-ikäinen mies. Tulipaloissahan kuolee juuri tyypillisimmin keski-ikäinen mies, joka asuu yksin, tupakoi ja käyttää runsaasti alkoholia. Ongelmalliseksi ryhmän tekee se, että heitä on hyvin vaikea tavoittaa tiedottamisen keinoin, jotta turvallisuuden parantamiseksi voitaisiin tehdä jotakin. Nuoret miehet taasen ovat tutkimusten mukaan suurin tuhopolttojen sytyttäjäryhmä."
Miten minusta tuntuu, että toimittaja oli hieman tiivistänyt saamaansa tietoa. Tuhopolttajista sen verran, että yleensä he ovat itse vartijoita, palomiehiä tai muita pikkuvastuullisia. Paloja sytytellään oman aseman kohentamiseksi. Joskus he itse sankarillisesti ilmoittavat palosta ja ehtivät ensimmäisinä sitä sammuttamaan. Tulipalopaikoilla näkee aina kiilusilmäisiä ihmisiä. Heillä on ainekset siihen.
Yle tv-dokumentti teeman vierestä ingressoi: "Keski-ikäinen mies on vähän liian mies. Ja vähän liian vanha. Ja hivenen jo rypistynyt. Häntä voi syyttää melkein kaikesta siitä, mikä on pielessä." Taidatkos sitä paremmin sanoa. Tai voi sen. Ei keski-ikäistä miestä pelkästään voi syyttää kaikesta, vaan häntä syytetään kaikesta.
Naistoimittajat ry esimerkiksi väittää ilmeisen toimimattomalla mutta välimuistista löytyvällä sivullaan, että median huomion kohteena ja muuten hellittävänä olisi "valkoinen, kaupunkilainen, keski-ikäinen mies". Mistä nämäkin omituiset, perättömät ja rasistiset väitteet kumpuavat? Tarvittaisiin vähän muutakin näyttöä kuin sisaruuden vahvistama "mutu" (joka on ylennetty mantran tavoin toisteltavaksi perusmyytiksi, ikuiseksi totuudeksi ja itsestäänselvyydeksi - tietysti ilman mitään näyttöä). Erityisesti nyppii, kun tämmöisiä sammakoita tulee ammattitoimittajien järjestöstä, josta olettaisi löytyvän muutakin esiin nostettavaa kuin perättömin väittein perusteltu sukupuoliviha. Onneksi Suomen kymmenet naisten- ja naisille toimitetut lehdet eivät toimi moisten väitteiden perusteella. Siellä tiedetään paremmin. [Naistoimittajien Kellokkaiden lista kertoo hyvin, mitkä asiat ovat milloinkin in. Varsinkin alkuvuosina palkinnon perustelut kertovat suorasukaisesta populismista. Viimeisimmät valinnat ovat mielestäni hyvin perusteltuja.]
Vaan ei se haittaa. Mehän niitä miehiä ollaan. Eivät naiset tai pojankoltiaiset.
keskiviikkona, elokuuta 25, 2004
A vot
Ei ehdi blogata. Siksi täydentelen tätä päivän mittaan.
Kekkos-näytös valmistuu huimaa vauhtia. Yli 40 lyhyt- ja dokkarielokuvaa tsekattu vähän epämääräisemmän aineiston lisäksi, valkattu, taimattu ja videosiirretty. Editointia vielä hieman niin a vot. Hieman on tässä tietysti tämmöinen eufemismi. Mutta tämmöiset urakat kasvattavat ruokahalua. Joskus pitäisi järjestelmällisesti katsoa kaikki 700 Finlandia-katsausta. Vajaa viikko yötä päivää. Kolme viikkoa kahdeksantuntista työpäivää tehden. Laskennallisesti.
Eikä Finlandia-katsaus ole ainoa kiinnostava kokoelma. Kirjoittelen kyllä lukua kirjaan suomalaisista uutiskatsauksistakin, mutta ei kai voi vaatia, että IHAN kaikki on katsottava.
Ja jos ne pitäisi mainita, on varmaan muutama sata sivua lisää varattava. Nyt kirjan tavoitteena on pysyä kohtuumitoissa. Taktiikkana on julkaista toivottavasti jo ensi vuonna sievä, kompakti kirja Suomen dokumenttielokuvan historiasta. Kun tässä ei voi sanoa, on kirjoitettava niitä lisää. Yksinkertaista, eikö totta.
Ketäs siellä ovella? Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovskin sisar Marina Tarkovskaja ja hänen miehensä Alexandr Gordon, Andrein opiskelukavereita ja oppilastyön aikaisia yhteistyökumppaneita elokuva-alalla, näyttävät tulleen vierailulle. A vot. Ja kamera jäi kotiin, mutta kävin kuitenkin kättelemässä. Hymyistä päätellen elämä ei ole Helsingissä aivan mahdotonta. Elizabeth Marschan opastaa Helsingin saloihin loisteliaalla taidollaan.
Tänään Andrein kärsimys eli Andrei Rublev alkuperäisessä muodossa Orionissa. Marina Tarkovskaja ja Alexandr Gordon esittelevät sitä klo 19. Hesarikin näytti mainostaneen minne mennä -sivun yläreunassa.A vot.
Ensi viikon Orion-esitteet ovat melkein kunnossa printattavaksi. A vot.
Ensi viikon filmografia-osuus putkessa, sisältöselosteet ja lehdistökatsaukset tehty, kokous niistä perjantaina. Lunastus ja Urpo & Turpo 2. Ihmetyttää, kuinka vähän ja huonosti Olli Saarelan Lunastuksen uskonnollisuudesta kirjoitettiin kritiikeistä. Jos jotakin oli sanottu, oli se sijoitettu tapahtumakertomuksen sisään niin, ettei saanut hakemallakaan siteeratuksi juuri mitään filmografian sitaattikokoelmaan. Seksuaalisesta kommentoidessa sama juttu. Hämmentävää oli lukea arvosteluja, joissa nuo asiat ohitettiin tosta vaan. Joidenkin lehtien lukijakunta on siis toimituksen ja toimittajan mielestä vielä konservatiivisempaa kuin se "evp eversti" jolle Uutta Suomea aikoinaan tehtiin.
Tarkemmin voitten näistä lukea Suomen kansallisfilmografian 12. osasta, joka ilmestyy ensi vuonna. Siihen asti saatte lukea yhtätoista ensimmäistä osaa (elokuvat 1907-1995), joka näyttää vievän hyllystä naftin puoli metriä. Kuten yleensä tavataan vaatimattomuutta korostaen sanoa, kyse on maailman parhaasta kansallisfilmografiasta. Kyllä sitä kelpaa katsella, vaikka se onkin vain erittäin hyvä eikä täydellinen lainkaan.
Espoon Ciné odottaa. Siellä olis virolaisleffa tänään yhtäaikaa Tarkovskin kanssa. A vot?
Lauantain esitelmä/esitys järvenpääläisten opettajien koulutuspäiville on ihan hakusessa. Lukion opettajat jäävät kuulemma niistä pajoista pois, joten homma senkun vaikeutuu. -kaa?
Kirjan luvun viimeistely siirtyy. Eilen ostamaani Dan Brownin romaania Demons and Angels ei ehdi lukea. Kurkun takia ei voi mennä karaokeenkaan rauhoittumaan.
Töitä on niin ettei voi kiirettä pitää. Istumma siis mäthäälle ja keithämme potut.
Kekkos-näytös valmistuu huimaa vauhtia. Yli 40 lyhyt- ja dokkarielokuvaa tsekattu vähän epämääräisemmän aineiston lisäksi, valkattu, taimattu ja videosiirretty. Editointia vielä hieman niin a vot. Hieman on tässä tietysti tämmöinen eufemismi. Mutta tämmöiset urakat kasvattavat ruokahalua. Joskus pitäisi järjestelmällisesti katsoa kaikki 700 Finlandia-katsausta. Vajaa viikko yötä päivää. Kolme viikkoa kahdeksantuntista työpäivää tehden. Laskennallisesti.
Eikä Finlandia-katsaus ole ainoa kiinnostava kokoelma. Kirjoittelen kyllä lukua kirjaan suomalaisista uutiskatsauksistakin, mutta ei kai voi vaatia, että IHAN kaikki on katsottava.
Ja jos ne pitäisi mainita, on varmaan muutama sata sivua lisää varattava. Nyt kirjan tavoitteena on pysyä kohtuumitoissa. Taktiikkana on julkaista toivottavasti jo ensi vuonna sievä, kompakti kirja Suomen dokumenttielokuvan historiasta. Kun tässä ei voi sanoa, on kirjoitettava niitä lisää. Yksinkertaista, eikö totta.
Ketäs siellä ovella? Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovskin sisar Marina Tarkovskaja ja hänen miehensä Alexandr Gordon, Andrein opiskelukavereita ja oppilastyön aikaisia yhteistyökumppaneita elokuva-alalla, näyttävät tulleen vierailulle. A vot. Ja kamera jäi kotiin, mutta kävin kuitenkin kättelemässä. Hymyistä päätellen elämä ei ole Helsingissä aivan mahdotonta. Elizabeth Marschan opastaa Helsingin saloihin loisteliaalla taidollaan.
Tänään Andrein kärsimys eli Andrei Rublev alkuperäisessä muodossa Orionissa. Marina Tarkovskaja ja Alexandr Gordon esittelevät sitä klo 19. Hesarikin näytti mainostaneen minne mennä -sivun yläreunassa.A vot.
Ensi viikon Orion-esitteet ovat melkein kunnossa printattavaksi. A vot.
Ensi viikon filmografia-osuus putkessa, sisältöselosteet ja lehdistökatsaukset tehty, kokous niistä perjantaina. Lunastus ja Urpo & Turpo 2. Ihmetyttää, kuinka vähän ja huonosti Olli Saarelan Lunastuksen uskonnollisuudesta kirjoitettiin kritiikeistä. Jos jotakin oli sanottu, oli se sijoitettu tapahtumakertomuksen sisään niin, ettei saanut hakemallakaan siteeratuksi juuri mitään filmografian sitaattikokoelmaan. Seksuaalisesta kommentoidessa sama juttu. Hämmentävää oli lukea arvosteluja, joissa nuo asiat ohitettiin tosta vaan. Joidenkin lehtien lukijakunta on siis toimituksen ja toimittajan mielestä vielä konservatiivisempaa kuin se "evp eversti" jolle Uutta Suomea aikoinaan tehtiin.
Tarkemmin voitten näistä lukea Suomen kansallisfilmografian 12. osasta, joka ilmestyy ensi vuonna. Siihen asti saatte lukea yhtätoista ensimmäistä osaa (elokuvat 1907-1995), joka näyttää vievän hyllystä naftin puoli metriä. Kuten yleensä tavataan vaatimattomuutta korostaen sanoa, kyse on maailman parhaasta kansallisfilmografiasta. Kyllä sitä kelpaa katsella, vaikka se onkin vain erittäin hyvä eikä täydellinen lainkaan.
Espoon Ciné odottaa. Siellä olis virolaisleffa tänään yhtäaikaa Tarkovskin kanssa. A vot?
Lauantain esitelmä/esitys järvenpääläisten opettajien koulutuspäiville on ihan hakusessa. Lukion opettajat jäävät kuulemma niistä pajoista pois, joten homma senkun vaikeutuu. -kaa?
Kirjan luvun viimeistely siirtyy. Eilen ostamaani Dan Brownin romaania Demons and Angels ei ehdi lukea. Kurkun takia ei voi mennä karaokeenkaan rauhoittumaan.
Töitä on niin ettei voi kiirettä pitää. Istumma siis mäthäälle ja keithämme potut.
tiistaina, elokuuta 24, 2004
Ei nimi miestä pahenna, vai?
Kabalarian Philosophy -sivusto tarjoaa mahdollisuuden analysoida oma nimensä. Sivusto on tietysti oikeasti Dollarian Philosophyn edustaja, mutta pragmatismi rulaa!
Description of Your First Name of: Jari
Although the name Jari creates the urge to be creative and original, we emphasize that it causes procrastination, lack of confidence, and the inability to realize your goals and ambitions. This name, when combined with the last name, can frustrate happiness, contentment, and success, as well as cause health weaknesses in the fluid systems, and tension or accidents to the head.
Your name of Jari gives you the ability to be creative along practical lines of endeavour. Your ideas can be very original and inventive. You enjoy being with people in a social environment. Your personal appearance is important to you, for you desire to make a good impression on others. Your pleasant manner attracts people to you with their problems and you are capable of offering practical advice, though you would probably not follow such advice yourself. This name causes you to be somewhat too concerned with the personalities, problems, and activities of other people.
Description of Your First Name of: Matti
Although the name Matti creates the urge to be creative and original, we point out that it causes an emotional intensity and a dominating nature that is hard to control. This name, when combined with the last name, can frustrate happiness, contentment, and success, as well as cause health weaknesses in the nervous system, and tension or accidents to the head.
The first name of Matti creates an intense personal nature. Your feelings and emotional desires are strong and consequently you are an individual, determined, strong-willed person. Your creative nature and ambition drive you to pursue success to the extent that you jeopardize your personal well-being. There is a tendency for you to dominate others. You are too certain of yourself, and you are not open to the views of others or responsive to their desires or needs. Also, this name does not incorporate qualities that enable you to be diplomatic and to compromise.
Ja sitten murskaus:
Sorry, but the name of: Sedis (M) is not yet part of our database.
Description of Your First Name of: Jari
Although the name Jari creates the urge to be creative and original, we emphasize that it causes procrastination, lack of confidence, and the inability to realize your goals and ambitions. This name, when combined with the last name, can frustrate happiness, contentment, and success, as well as cause health weaknesses in the fluid systems, and tension or accidents to the head.
Your name of Jari gives you the ability to be creative along practical lines of endeavour. Your ideas can be very original and inventive. You enjoy being with people in a social environment. Your personal appearance is important to you, for you desire to make a good impression on others. Your pleasant manner attracts people to you with their problems and you are capable of offering practical advice, though you would probably not follow such advice yourself. This name causes you to be somewhat too concerned with the personalities, problems, and activities of other people.
Description of Your First Name of: Matti
Although the name Matti creates the urge to be creative and original, we point out that it causes an emotional intensity and a dominating nature that is hard to control. This name, when combined with the last name, can frustrate happiness, contentment, and success, as well as cause health weaknesses in the nervous system, and tension or accidents to the head.
The first name of Matti creates an intense personal nature. Your feelings and emotional desires are strong and consequently you are an individual, determined, strong-willed person. Your creative nature and ambition drive you to pursue success to the extent that you jeopardize your personal well-being. There is a tendency for you to dominate others. You are too certain of yourself, and you are not open to the views of others or responsive to their desires or needs. Also, this name does not incorporate qualities that enable you to be diplomatic and to compromise.
Ja sitten murskaus:
Sorry, but the name of: Sedis (M) is not yet part of our database.
maanantaina, elokuuta 23, 2004
Yläkvartaali
Sedis Zedis käveli toimistossaan persialaista blogimattoa puhki.
- Tämä peli ei vetele. Tilanteelle on tehtävä jotain. Tämä strategiamme ratsastaa top-sata -listan huipulle olympialaisten avulla on kärsinyt haaksirikon. Eikä se ole kipparista kiinni.
Sedis Zedis tarkasteli kymmenpäistä avustajakaartiaan tuimasti. Avustajat kääntelivät käsiään epätoivoisen näköisenä. He tiesivät, että Sedis oli kova johtaja, joka antaa luusereille kenkää. Hän oli itse saanut oppia kantapään kautta sen toimiessaan Akilles-pankin johtajana. Huomiotaloustulos tai huomiotta ulos, oli Sedis Zediksen mielilause.
Kukaan ei uskaltanut inahtaakaan, että mitaleja saattaa vielä tulla ja ehkä jo pian, mutta se oli selvää että Ile ei ollut pitänyt kabinetissa antamaansa lupausta kultamitaleista... Vaikka onhan niitä jäljellä. Uimahyppääjät tai vaikka keihäänheittäjät. Ja eikö se ruotsalaistuva ahvenanmaalainen muslimikin ole värvätty olympiakomitean palkkalistalle nostattamaan kansallishenkeä? Se nyt ainakin tuo yleisurheilumitalin, kun niin monet ovat päättäneet harjoitella ja saada kokemusta tälläkin reissulla, vaikka Ile tiesikin ettei jengi sillä menolla kokoomukseen itseään pue. Ja kun se hiihdossa kokeiltu valtiollinen dopingohjelmakin on haave vain nykymenossa, eihän siihen ryhtynyt edes sosialistinen Kreikka.
Sedis Zediksen avustajat olivat keskenään pohtineet, pitäisikö uusi yritys rakentaa Marco Casagranden ajatusten pohjalle. Italialaiset näyttävät pärjäävän hyvin ja MC:n ajatukset ovat selvästi italialaisten vitsakimppujen ajalta. Tehtäisiin näistä urheilijoista kompostia, ja sieltä sitten pienet vihreät idut nousisivat Uuteen Nousevaan Suomeen. Onneksi bloggaaminen kisoista oli kielletty, sillä kaikki palkatut avustajat olivat karsiutuneet jo alkuerissä ja Sedis Zedis itse oli lennätetty Suomeen. Tapahtuma oli naamioitu noidannuoleksi.
Sedis Zedis palautti avustajakaartin lähtökuoppiin. Kyse oli nykypäivien reaaliteeteistä.
- Yritysblogit ovat nyt nousussa. Tällaisella sillisalaattilistalla ei tehdä huippuosaamista. Osaamiskeskus ykkönen, mikä on tilanne, Sedis kysyi kulmakarvaansa kohottaen ja hieroi valkoisen kissansa etutassuja. Kissa mourusi pelottavasti.
- Ykkönen raportoi. Elokuvajutska on noussu aika kipeesti esille. Nytkin se Harlin-juttu. Mä luulen et kansa kohisee. Että niinku tiede on hanskassa. Must tuntuu et ei siihen sapluunaan mitään muutosta tartte tehä. Leffat on kuitenkin markkinasegmentteinä laskettuna kova juttu näitten kohderyhmäläisten elämässä.
- Hanskassa ja hanskassa. Riippuu siitä missä hanska on... Mitenkäs nää pahimmat kilpailijat. Mikä se oli, Elokuvia ja valokuvia?
- Ei mitään hätää. Se on jo niukasti takana ja ryhtynyt kännibloggaamaan. K-18 kamaa vielä.
- Eli unohti perhesegmentin ja blogietiikan? Sedis varmisti.
- Niin teki. Vaikka onkin nyt ryhtynyt kenttähommiin ja kelaa alekauppoja DVD:t mielessään.
- Tuo on syytä pitää mielestä, Sedis sanoi hitaasti. - Siellä on tulossa takana listalla kovia elokuvajuttuja. Seuratkaa lähialueita, eikä sitten mitään yllätyksiä. Tää on kuitenkin meidän ydinosaamisaluetta, olisi noloa, jos joku keltanokka pääsisi nokittamaan nyt kun ollaan yläkvartaalin rajoilla.
- Okei pomo.
Sedis Zedis muistaa pitää takapihaakin silmällä, siitä avustajat olivat ylpeitä. Ei se jätä näitä hommia muille, vaan osallistuu itsekin.
- Osaamiskeskus kakkonen. Naurattaako kansaa? Sedis Zedis kysyi hymyillen.
- Osaamiskeskus kakkonen raportoi nauravana kulkurina. Tää panem et circenses on tän päivän jutska. Ei ole huumorilla ongelmaa. Meidän tiedustelu kentältä kertoo, että just tää huumori on se, joka vetää näitä uusia tilaajia.
Sedis halusi tietää oliko kakkonen varma.
- On se. Jos me nyt katotaan tätä topkärkee, niin ohan se selevä, että just vitsilinja vetää viileeks. Nää tämmöset ku Kysyn vaan, Mitvit, Benrope. Näähän on kaikki eri tavoin hassahtaneita juttuja, jonka äärellä segmenttipokat tilaa pissaa alleen...
- Onks siellä tilaa huipulla? Sedis keskeytti osaamiskeskusten naurahtelun. Ilmeet vakavoituivat heti.
- Tästä ei pissa- ja kakkahuumorilla selvitä. Nämä ovat yli 2-vuotiaita eivätkä saksalaisia lainkaan. - Tarkoitan nicheetä, Sedis tarkensi. - Mihin markkinarakoon me tällä huumorin saralla nyt sitten keskitytään. Mikä otetaan omaksi? Millä tavalla? Miten erotutaan?
Kakkonen mietti hetken, mutta osoittautui mainettaan paremmaksi huonojen paikkojen selvittäjäksi.
- Näähän on rakennettu siten, että Kysyn Vaan Oy tuottaa sellaista kepeätä koko kansa aikuisviihdettä kello 16 jälkeen, Mitvit Oy jatkaa klo 23 ja Benrope Oy hoitaa ahdistuksen aamulla. Niillä on ollut kesän aikana aika pahoja ongelmia tuotantolinjalla, lieneekö mummon sukanvarsi kääritty liian tiukalle, kun ei ole markkinointikoneisto sylkenyt massaa markkinoille. Välttelemme suorien linkkien tekemistä taktiikkasyistä, vaikka kyllähän ne top-listalta kaikille löytyvät.
- Mutta laadusta tässä on nyt kysymys, Sedis Zedis jyrisi. - Ne ovat paikkansa huipulla ansainneet. Ei mitään linkkiratkaisuja. Kyse on blogietiikasta. Ne ovat kaikki harjoittaneet juuri sitä lahjontaa, kiristystä ja sirkushuveja, mihin mekin pyrimme, ne on tuotteistaneet brändinsä oikein. Ei puhuta määrästä. Puhutaan laadusta.
- No meillä on ollut tämä linja, sanoi osaamiskeskus kakkonen, että on otettu ihan tämmöinen perhepohjainen huumorilinja. On syötetty semmoista sunnuntai-illan kello 15 matineaa. Siinä on kaikkien lukijoiden hyvä köllötellä vatsa pömpöllään. Ei ole liikaa ärsytetty, ja aina välillä sitten yllytty nokkelaksi.
Kakkonen jatkoi, että myös muiden osaamiskeskusten työn koordinointi oli pakottanut huumorin aika kapealle vyöhykkeelle, oikeastaan ei-kenenkään-maalle.
- Tämä uusi Mielisairaala on täyttänyt kovimman aukon tässä suhteessa. Me on vähän veikkailtu, että se on Moroskoopin illegaali velipuoli. Siis kun Moroskooppi on naimisissa ja sillä on lapset, se ei voi kirjoittaa tommosia puoliseksistisiä pornahtavia blogeja, ja siksi sillä ois tämmöinen velipuolikuu sitten osoittamassa ihmisen pimeätä puolta ja elämää aurinkovarjon alla.
- Mitäs tämä on? Minä en ole tuollaisista blogeista kuullutkaan. Miksi minulle ei kerrota mitä Blogistanissa tapahtuu. Tämähän on ennenkuulumatonta, Sedis Zedis raivosi.
- On siitä pidetty huolta. Me olemme aika aktiivisesti vierailtu näissä blogeissa kirjoittamassa kommentteja. Että sillä lailla herra johtaja on ollut näistä tietoinen ja osallistuva. Paitsi tästä Tumppu von Tumpusta, kun sitä kirjoittaa yhtenä yli kaksimetrinen kaveri ja me tiedetään että johtaja tuntee hirvittävää halua raivota niin isoille...
- Yli kaksimetriset jätetään rauhaan, se on reviirikysymys. No, hyvä että on kommentoitu. Minä jo säikähdin, että pitääkö kaikki aina tehdä itse.
- Sitä varten meidät on palkattu, kakkonen vakuutti.
Sedis nyökkäili tyytyväisenä. Yhtäkkiä kakkonen nosti päätään.
- Ai niin, se Lehti.
- Lehti? Sedis Zedis kysyi.
- Niin on olemassa sellainen Lehti.
- Blogeistahan tässä on kysymys, mitä se kakkonen nyt oikein houraa.
- Siis Blogistanissa on tämmöinen Lehti ja se sai aika raisun nousun top-listalla heti tultuaan.
- No, ei sentään meidän yritystä uhkaa? Sedis naurahti.
- Niin, tuota, kakkonen vaivaantui. - Se on itse asiassa ollut meitä paljon edellä, vaikka ilmestyi kehiin myöhemmin...
Kakkonen ei päässyt pidemmälle, sillä Sedis Zedis kurottautui pöydän yli ja tarttui kakkosen kravatista.
- Mitä? huusi Sedis.
- Nyt tilanne on jo parempi, kakkonen kuikuili purppuranpunaisena. - Lehti on jo ihan hyppysissä. Niillä on kyllä hirmuvoimat takana, se on varmaan joku ulkomainen blogifirma, joka kaappaa markkina-alueita täällä. Niillä on semmonen kansainvälinen brändi. Ja huima tuotanto. Hakkaa määrässä meidätkin.
- Onks ne hauskempia kuin me, Sedis katsoi murha silmissään.
- On... eiku ei...
- Onko vai ei?
- Nyt on pakko sanoa sillä tavalla, että tuota kysymystä ei voi asettaa ihan noin. On niinkuin mietittävä, että mille yleisölle tätä hauskuutta ja millä tavalla oikein tuottaa.
- Mitäs markkinatutkimus sanoo?
- Kaikki nauraa sille.
- MITÄ?
- Näyttää siltä, johtaja Zedis, että kaikki nauraa Lehden jutuille.
Sedis kääntyi kannoillaan, nosti oikean käden nyrkin leualleen ja mietti.
- Ovatko ne poliittisesti korrekteja? Kerääkö ne vihamiehiä uskonnollisista tai poliittisesta piireistä.
- Eivät ole. Keräävät.
- Hmmm... Sedis sanoi. -Kakkonen jatkat strategian kehittelyä tältä kantilta.
Sedis Zedis kääntyi murheellisen näköisenä osaamiskeskus kolmosen puoleen.
- Ja sitten meillä on tämä ihmissuhdepuoli. Mitenkäs se jaksaa?
Sediksen ääni oli pelottavan rauhallinen ja tyyni. Se enteili räjähdystä.
- Ihmissuhdeblogina emme ole markkinatutkimusten mukaan menestyviä.
- Missä mättää? Eikö perhettä ole tuotu esille niin kuin viime kokouksessa määräsin.
- Onhan sitä, mutta tämä koordinaatio muiden osaamiskeskusten kanssa on aina niin hankalaa. Kun pitäisi olla hauska, ja samalla rakastaa kovasti, ja vielä olla tieteellisen viileä. Niitä on niin kovin vaikea sopeuttaa yhteen.
- Mutta eihän teidän tarvitse kuin kertoa totuus, Sedis sanoi lempeänvaarallisesti kuin pakahtunut tiikeri.
- Totuuden kerromme rakastavasta isästä ja bloginjohtajasta aurinkoisesti. Olemme korostaneet perheyhteyttä, mutta me olemme joutuneet tinkimään ihmissuhdeblogin luonteesta huumorin vuoksi. Huumori pakottaa ikään kuin tuomaan esille tilanteita, joissa asiat menevät ihmissuhdenäkökulmasta katsoen hieman vinksalleen, päinvastoin kuin esimerkiksi Ihmissuhteet, jossa ei kyllä hirveästi naureta, mutta sitäkin enemmän kommentoidaan. Huumorin vuoksi meidän on vaikea puhua rakkaudesta niin kuin tämmöinen päiväkirjaansa rakkaudestaan mieheensä raapustava Naamioiden takana, rankasta tasa-arvosta kuin esimerkiksi Birdy, töiden jakamisesta, lastenhoitovastuun ja muiden arkisten päiväkuvioiden toteuttamisesta niin kuin Sedis Zedis blogissa pitäisi, jotta se voisi menestyä ihmissuhdeblogina. Mutta meemipuolella me ollaan kyllä edistytty. Aika fifti-fifti menee meemeihin osallistuneet noin sukupuolijakautumaltaan. On ajateltu jatkaa niinku enempi sillä linjalla.
- Onko siinä kaikki, Sedis Zedis kysyi.
- On vielä yksi asia. Sedis Blogillahan on yksi ongelma.
- Ongelmat pöytään, Sedis määräsi.
- Sedis Blog on noin blogina niinku miehen kirjoittama.
- Mikä siinä on ongelma? Kirjoittajathan ovat kolmea-neljää lukuunottamatta miehiä.
- Kun se ei ole naisen kirjoittama.
- Mutta vastahan sinä näitä mairitteluja pöydälleni kannoit. Marleenakin kehui niin että Maalainen lähti Ruotsiin hakemaan uusia aineksia. Eikös tätä segmenttiä ole hivelty strategiapapereissakin ja toplistabrainstormeissa.
- Niin mutta kun miestä ei voi naiseksi vaihtaa. Otetaan vaikka tämä menopaussi
- Ai se, jonka rohkein ilmaisu on "panomeussi".
- Niin..., kolmonen yritti, mutta Sedis Zedis jatkoi pilkallisesti:
- Se, joka syöttää meille maksalaatikkoa!
- Niin... kolmonen yritti.
- Se, joka syöttää meille maksalaatikkoa!
- Sä sanoit sen jo. Se oli kolmas kerta.
Sedis jähmettyi paikoilleen. Hän oli lausunut sanan kolmannen kerran. Eräässä kommentissaan tehdyssä lupauksessa oli sovittu, että tuo ruoka-aine sanotaan vain kolmesti. Ja nyt ne on kaikki käytetty.
Sedis Zedis joutui harvinaisella tavalla ymmälleen, tilaan jota äo:ltaan 200 ylittävät vain harvoin joutuvat kotimaansa kehissä. Oli vain yksi mahdollisuus. Johtajan valinta.
- Palaveri on päättynyt. Palaamme kenttätunnelmiin taas ennen joulua.
Kaikki kääntyivät katsomaan kun Sedis Zedis painoi tuolinsa vieressä olevaa nappia. Takaseinän hirvittävä bloggarinsyöjänä tunnettu Moolokin kita sulkeutui. Tällä kertaa kaikki avustajat selvisivät ulos huoneesta omin jaloin.
- Tämä peli ei vetele. Tilanteelle on tehtävä jotain. Tämä strategiamme ratsastaa top-sata -listan huipulle olympialaisten avulla on kärsinyt haaksirikon. Eikä se ole kipparista kiinni.
Sedis Zedis tarkasteli kymmenpäistä avustajakaartiaan tuimasti. Avustajat kääntelivät käsiään epätoivoisen näköisenä. He tiesivät, että Sedis oli kova johtaja, joka antaa luusereille kenkää. Hän oli itse saanut oppia kantapään kautta sen toimiessaan Akilles-pankin johtajana. Huomiotaloustulos tai huomiotta ulos, oli Sedis Zediksen mielilause.
Kukaan ei uskaltanut inahtaakaan, että mitaleja saattaa vielä tulla ja ehkä jo pian, mutta se oli selvää että Ile ei ollut pitänyt kabinetissa antamaansa lupausta kultamitaleista... Vaikka onhan niitä jäljellä. Uimahyppääjät tai vaikka keihäänheittäjät. Ja eikö se ruotsalaistuva ahvenanmaalainen muslimikin ole värvätty olympiakomitean palkkalistalle nostattamaan kansallishenkeä? Se nyt ainakin tuo yleisurheilumitalin, kun niin monet ovat päättäneet harjoitella ja saada kokemusta tälläkin reissulla, vaikka Ile tiesikin ettei jengi sillä menolla kokoomukseen itseään pue. Ja kun se hiihdossa kokeiltu valtiollinen dopingohjelmakin on haave vain nykymenossa, eihän siihen ryhtynyt edes sosialistinen Kreikka.
Sedis Zediksen avustajat olivat keskenään pohtineet, pitäisikö uusi yritys rakentaa Marco Casagranden ajatusten pohjalle. Italialaiset näyttävät pärjäävän hyvin ja MC:n ajatukset ovat selvästi italialaisten vitsakimppujen ajalta. Tehtäisiin näistä urheilijoista kompostia, ja sieltä sitten pienet vihreät idut nousisivat Uuteen Nousevaan Suomeen. Onneksi bloggaaminen kisoista oli kielletty, sillä kaikki palkatut avustajat olivat karsiutuneet jo alkuerissä ja Sedis Zedis itse oli lennätetty Suomeen. Tapahtuma oli naamioitu noidannuoleksi.
Sedis Zedis palautti avustajakaartin lähtökuoppiin. Kyse oli nykypäivien reaaliteeteistä.
- Yritysblogit ovat nyt nousussa. Tällaisella sillisalaattilistalla ei tehdä huippuosaamista. Osaamiskeskus ykkönen, mikä on tilanne, Sedis kysyi kulmakarvaansa kohottaen ja hieroi valkoisen kissansa etutassuja. Kissa mourusi pelottavasti.
- Ykkönen raportoi. Elokuvajutska on noussu aika kipeesti esille. Nytkin se Harlin-juttu. Mä luulen et kansa kohisee. Että niinku tiede on hanskassa. Must tuntuu et ei siihen sapluunaan mitään muutosta tartte tehä. Leffat on kuitenkin markkinasegmentteinä laskettuna kova juttu näitten kohderyhmäläisten elämässä.
- Hanskassa ja hanskassa. Riippuu siitä missä hanska on... Mitenkäs nää pahimmat kilpailijat. Mikä se oli, Elokuvia ja valokuvia?
- Ei mitään hätää. Se on jo niukasti takana ja ryhtynyt kännibloggaamaan. K-18 kamaa vielä.
- Eli unohti perhesegmentin ja blogietiikan? Sedis varmisti.
- Niin teki. Vaikka onkin nyt ryhtynyt kenttähommiin ja kelaa alekauppoja DVD:t mielessään.
- Tuo on syytä pitää mielestä, Sedis sanoi hitaasti. - Siellä on tulossa takana listalla kovia elokuvajuttuja. Seuratkaa lähialueita, eikä sitten mitään yllätyksiä. Tää on kuitenkin meidän ydinosaamisaluetta, olisi noloa, jos joku keltanokka pääsisi nokittamaan nyt kun ollaan yläkvartaalin rajoilla.
- Okei pomo.
Sedis Zedis muistaa pitää takapihaakin silmällä, siitä avustajat olivat ylpeitä. Ei se jätä näitä hommia muille, vaan osallistuu itsekin.
- Osaamiskeskus kakkonen. Naurattaako kansaa? Sedis Zedis kysyi hymyillen.
- Osaamiskeskus kakkonen raportoi nauravana kulkurina. Tää panem et circenses on tän päivän jutska. Ei ole huumorilla ongelmaa. Meidän tiedustelu kentältä kertoo, että just tää huumori on se, joka vetää näitä uusia tilaajia.
Sedis halusi tietää oliko kakkonen varma.
- On se. Jos me nyt katotaan tätä topkärkee, niin ohan se selevä, että just vitsilinja vetää viileeks. Nää tämmöset ku Kysyn vaan, Mitvit, Benrope. Näähän on kaikki eri tavoin hassahtaneita juttuja, jonka äärellä segmenttipokat tilaa pissaa alleen...
- Onks siellä tilaa huipulla? Sedis keskeytti osaamiskeskusten naurahtelun. Ilmeet vakavoituivat heti.
- Tästä ei pissa- ja kakkahuumorilla selvitä. Nämä ovat yli 2-vuotiaita eivätkä saksalaisia lainkaan. - Tarkoitan nicheetä, Sedis tarkensi. - Mihin markkinarakoon me tällä huumorin saralla nyt sitten keskitytään. Mikä otetaan omaksi? Millä tavalla? Miten erotutaan?
Kakkonen mietti hetken, mutta osoittautui mainettaan paremmaksi huonojen paikkojen selvittäjäksi.
- Näähän on rakennettu siten, että Kysyn Vaan Oy tuottaa sellaista kepeätä koko kansa aikuisviihdettä kello 16 jälkeen, Mitvit Oy jatkaa klo 23 ja Benrope Oy hoitaa ahdistuksen aamulla. Niillä on ollut kesän aikana aika pahoja ongelmia tuotantolinjalla, lieneekö mummon sukanvarsi kääritty liian tiukalle, kun ei ole markkinointikoneisto sylkenyt massaa markkinoille. Välttelemme suorien linkkien tekemistä taktiikkasyistä, vaikka kyllähän ne top-listalta kaikille löytyvät.
- Mutta laadusta tässä on nyt kysymys, Sedis Zedis jyrisi. - Ne ovat paikkansa huipulla ansainneet. Ei mitään linkkiratkaisuja. Kyse on blogietiikasta. Ne ovat kaikki harjoittaneet juuri sitä lahjontaa, kiristystä ja sirkushuveja, mihin mekin pyrimme, ne on tuotteistaneet brändinsä oikein. Ei puhuta määrästä. Puhutaan laadusta.
- No meillä on ollut tämä linja, sanoi osaamiskeskus kakkonen, että on otettu ihan tämmöinen perhepohjainen huumorilinja. On syötetty semmoista sunnuntai-illan kello 15 matineaa. Siinä on kaikkien lukijoiden hyvä köllötellä vatsa pömpöllään. Ei ole liikaa ärsytetty, ja aina välillä sitten yllytty nokkelaksi.
Kakkonen jatkoi, että myös muiden osaamiskeskusten työn koordinointi oli pakottanut huumorin aika kapealle vyöhykkeelle, oikeastaan ei-kenenkään-maalle.
- Tämä uusi Mielisairaala on täyttänyt kovimman aukon tässä suhteessa. Me on vähän veikkailtu, että se on Moroskoopin illegaali velipuoli. Siis kun Moroskooppi on naimisissa ja sillä on lapset, se ei voi kirjoittaa tommosia puoliseksistisiä pornahtavia blogeja, ja siksi sillä ois tämmöinen velipuolikuu sitten osoittamassa ihmisen pimeätä puolta ja elämää aurinkovarjon alla.
- Mitäs tämä on? Minä en ole tuollaisista blogeista kuullutkaan. Miksi minulle ei kerrota mitä Blogistanissa tapahtuu. Tämähän on ennenkuulumatonta, Sedis Zedis raivosi.
- On siitä pidetty huolta. Me olemme aika aktiivisesti vierailtu näissä blogeissa kirjoittamassa kommentteja. Että sillä lailla herra johtaja on ollut näistä tietoinen ja osallistuva. Paitsi tästä Tumppu von Tumpusta, kun sitä kirjoittaa yhtenä yli kaksimetrinen kaveri ja me tiedetään että johtaja tuntee hirvittävää halua raivota niin isoille...
- Yli kaksimetriset jätetään rauhaan, se on reviirikysymys. No, hyvä että on kommentoitu. Minä jo säikähdin, että pitääkö kaikki aina tehdä itse.
- Sitä varten meidät on palkattu, kakkonen vakuutti.
Sedis nyökkäili tyytyväisenä. Yhtäkkiä kakkonen nosti päätään.
- Ai niin, se Lehti.
- Lehti? Sedis Zedis kysyi.
- Niin on olemassa sellainen Lehti.
- Blogeistahan tässä on kysymys, mitä se kakkonen nyt oikein houraa.
- Siis Blogistanissa on tämmöinen Lehti ja se sai aika raisun nousun top-listalla heti tultuaan.
- No, ei sentään meidän yritystä uhkaa? Sedis naurahti.
- Niin, tuota, kakkonen vaivaantui. - Se on itse asiassa ollut meitä paljon edellä, vaikka ilmestyi kehiin myöhemmin...
Kakkonen ei päässyt pidemmälle, sillä Sedis Zedis kurottautui pöydän yli ja tarttui kakkosen kravatista.
- Mitä? huusi Sedis.
- Nyt tilanne on jo parempi, kakkonen kuikuili purppuranpunaisena. - Lehti on jo ihan hyppysissä. Niillä on kyllä hirmuvoimat takana, se on varmaan joku ulkomainen blogifirma, joka kaappaa markkina-alueita täällä. Niillä on semmonen kansainvälinen brändi. Ja huima tuotanto. Hakkaa määrässä meidätkin.
- Onks ne hauskempia kuin me, Sedis katsoi murha silmissään.
- On... eiku ei...
- Onko vai ei?
- Nyt on pakko sanoa sillä tavalla, että tuota kysymystä ei voi asettaa ihan noin. On niinkuin mietittävä, että mille yleisölle tätä hauskuutta ja millä tavalla oikein tuottaa.
- Mitäs markkinatutkimus sanoo?
- Kaikki nauraa sille.
- MITÄ?
- Näyttää siltä, johtaja Zedis, että kaikki nauraa Lehden jutuille.
Sedis kääntyi kannoillaan, nosti oikean käden nyrkin leualleen ja mietti.
- Ovatko ne poliittisesti korrekteja? Kerääkö ne vihamiehiä uskonnollisista tai poliittisesta piireistä.
- Eivät ole. Keräävät.
- Hmmm... Sedis sanoi. -Kakkonen jatkat strategian kehittelyä tältä kantilta.
Sedis Zedis kääntyi murheellisen näköisenä osaamiskeskus kolmosen puoleen.
- Ja sitten meillä on tämä ihmissuhdepuoli. Mitenkäs se jaksaa?
Sediksen ääni oli pelottavan rauhallinen ja tyyni. Se enteili räjähdystä.
- Ihmissuhdeblogina emme ole markkinatutkimusten mukaan menestyviä.
- Missä mättää? Eikö perhettä ole tuotu esille niin kuin viime kokouksessa määräsin.
- Onhan sitä, mutta tämä koordinaatio muiden osaamiskeskusten kanssa on aina niin hankalaa. Kun pitäisi olla hauska, ja samalla rakastaa kovasti, ja vielä olla tieteellisen viileä. Niitä on niin kovin vaikea sopeuttaa yhteen.
- Mutta eihän teidän tarvitse kuin kertoa totuus, Sedis sanoi lempeänvaarallisesti kuin pakahtunut tiikeri.
- Totuuden kerromme rakastavasta isästä ja bloginjohtajasta aurinkoisesti. Olemme korostaneet perheyhteyttä, mutta me olemme joutuneet tinkimään ihmissuhdeblogin luonteesta huumorin vuoksi. Huumori pakottaa ikään kuin tuomaan esille tilanteita, joissa asiat menevät ihmissuhdenäkökulmasta katsoen hieman vinksalleen, päinvastoin kuin esimerkiksi Ihmissuhteet, jossa ei kyllä hirveästi naureta, mutta sitäkin enemmän kommentoidaan. Huumorin vuoksi meidän on vaikea puhua rakkaudesta niin kuin tämmöinen päiväkirjaansa rakkaudestaan mieheensä raapustava Naamioiden takana, rankasta tasa-arvosta kuin esimerkiksi Birdy, töiden jakamisesta, lastenhoitovastuun ja muiden arkisten päiväkuvioiden toteuttamisesta niin kuin Sedis Zedis blogissa pitäisi, jotta se voisi menestyä ihmissuhdeblogina. Mutta meemipuolella me ollaan kyllä edistytty. Aika fifti-fifti menee meemeihin osallistuneet noin sukupuolijakautumaltaan. On ajateltu jatkaa niinku enempi sillä linjalla.
- Onko siinä kaikki, Sedis Zedis kysyi.
- On vielä yksi asia. Sedis Blogillahan on yksi ongelma.
- Ongelmat pöytään, Sedis määräsi.
- Sedis Blog on noin blogina niinku miehen kirjoittama.
- Mikä siinä on ongelma? Kirjoittajathan ovat kolmea-neljää lukuunottamatta miehiä.
- Kun se ei ole naisen kirjoittama.
- Mutta vastahan sinä näitä mairitteluja pöydälleni kannoit. Marleenakin kehui niin että Maalainen lähti Ruotsiin hakemaan uusia aineksia. Eikös tätä segmenttiä ole hivelty strategiapapereissakin ja toplistabrainstormeissa.
- Niin mutta kun miestä ei voi naiseksi vaihtaa. Otetaan vaikka tämä menopaussi
- Ai se, jonka rohkein ilmaisu on "panomeussi".
- Niin..., kolmonen yritti, mutta Sedis Zedis jatkoi pilkallisesti:
- Se, joka syöttää meille maksalaatikkoa!
- Niin... kolmonen yritti.
- Se, joka syöttää meille maksalaatikkoa!
- Sä sanoit sen jo. Se oli kolmas kerta.
Sedis jähmettyi paikoilleen. Hän oli lausunut sanan kolmannen kerran. Eräässä kommentissaan tehdyssä lupauksessa oli sovittu, että tuo ruoka-aine sanotaan vain kolmesti. Ja nyt ne on kaikki käytetty.
Sedis Zedis joutui harvinaisella tavalla ymmälleen, tilaan jota äo:ltaan 200 ylittävät vain harvoin joutuvat kotimaansa kehissä. Oli vain yksi mahdollisuus. Johtajan valinta.
- Palaveri on päättynyt. Palaamme kenttätunnelmiin taas ennen joulua.
Kaikki kääntyivät katsomaan kun Sedis Zedis painoi tuolinsa vieressä olevaa nappia. Takaseinän hirvittävä bloggarinsyöjänä tunnettu Moolokin kita sulkeutui. Tällä kertaa kaikki avustajat selvisivät ulos huoneesta omin jaloin.
Harlin jyrää kaikki
Valkokangas kirjoittaa kaiken tarvittavan taustan Renny Harlinista. Nyt hänen uusimpansa Exorcist: The Beginning on ehtinyt teattereihin (20.8.). Suomeen se on tulossa 29. lokakuuta.
Harlinin käyttämä tarina sijoittuu aikaan ennen vanhan William Friedkinin Manaajan The Exorcist (Manaaja, 1973) aikaa, joka oli 1940-luvun loppu, joten kyse ei ole uusintaversiosta tai jälkilämmittelystä eli jatko-osasta, vaikka voivathan ne joskus olla aiempia parempiakin. Tähän elokuvan esittämään aikaan viitaten siitä on käytetty nimitystä prequel. Mitenkähän tuonkin sanan suomentaisi?
Harlinin elokuvan tekovaiheet muistuttavat kuuluisaa esikuvaa, sillä siinäkin ohjaaja vaihtui kesken leffan. Nyt Paul Schrader sai kenkää ja Renny Harlin astui kehiin. Mukana ohjaajasuunnitelmissa oli alunperin pyörinyt myös vanha konkari John Frankenheimer (mm. Manchurian Candidate), mutta jopa Hollywoodin tuottajat joutuivat perääntymään, kun tämä sairastui ja kuoli 72-vuotiaana esituotantovaiheessa. Harlin itse joutui auton töytäisemäksi Roomassa ja vietti kaksi viikkoa sairaalassa, mistä saatiin aikaiseksi kauhuelokuvalle sopivaa "kirotun elokuvan" myyttiä.
Schrader ei saanut jatkaa, koska oli tuottajan näkökulmasta harhaantunut omille teilleen. Kun tuottaja James G. Robinson ei pystynyt leikkaamaan Schraderin tekemää "director's cut'ia" mieleisekseen eli sellaiseksi joka myy, eikä ohjaajan jälkeensä jättämistä filmeistä ollut tilannetta korvaamaan, oli Harlin parissa kuukaudessa värvätty Roomaan tekemään elokuvaa, joka perustui uuteen käsikirjoitukseen. Samalla melkein kaikki teknisen ja luovan työn tekijät oli vaihdettu alta aikayksikön.
Koko tarinan voitte lukea LA Weeklyn jutusta, jota tässä referoin.
Lupaavaa on se, että NYT:in (New York Times) arvostelija kirjoitti: "This is surely the most dreary-looking film ever shot by the great Vittorio Storaro ("Apocalypse Now")." Tarkempia arvosteluja voitte kaivella vaikka tästä.
Muuten arvostelut näyttävät olevan varsin kielteisiä. Siksipä elokuvakirjoittajat ovat nyt teroitelleet kyniä uudestaan. Ensimmäisen viikonlopun myynti oli 18 miljoonaa dollaria, ja Harlin komeilee siis myyntilistan ykkösenä Yhdysvalloissa. Komediakilpailija ei saanut kerättyä katsojiltaan edes 13 miljoonaa dollaria, kuten Zap It asian kertoo. Vertauskohtaa saa tietysti siitä, kun muistaa Alien vs. Predator -leffan keräänneen viime viikolla 38 miljoonaa dollaria.
Siteerataanpa lopuksi Zap It -juttua, jossa verrataan Harlinin teosta Manaajan jatko-osien menestykseen: "With headlines like "Horrifyingly Bad" and "How Bad Can a Movie Be?" the "Exorcist" prequel didn't seem to stave off the curse of the series that plagued sequels "Exorcist 2" and "3" which never lived up to the 1973 original horror classic. This weekend's release did better than the opening weekends of the 2000 re-release of "The Exorcist," which made $8 mil, "Exorcist II: The Heretic" in 1977 at $6.7 mil, or "Exorcist III" in 1990 at $9.3 mil. There's no way it could recreate the overall box office of the original's $204 mil. Despite a new re-vamped storyline and a new director, Warner Bros. couldn't save this most recent prequel from critical pans, but that didn't stop audiences from going to the theater. "
Harlinin käyttämä tarina sijoittuu aikaan ennen vanhan William Friedkinin Manaajan The Exorcist (Manaaja, 1973) aikaa, joka oli 1940-luvun loppu, joten kyse ei ole uusintaversiosta tai jälkilämmittelystä eli jatko-osasta, vaikka voivathan ne joskus olla aiempia parempiakin. Tähän elokuvan esittämään aikaan viitaten siitä on käytetty nimitystä prequel. Mitenkähän tuonkin sanan suomentaisi?
Harlinin elokuvan tekovaiheet muistuttavat kuuluisaa esikuvaa, sillä siinäkin ohjaaja vaihtui kesken leffan. Nyt Paul Schrader sai kenkää ja Renny Harlin astui kehiin. Mukana ohjaajasuunnitelmissa oli alunperin pyörinyt myös vanha konkari John Frankenheimer (mm. Manchurian Candidate), mutta jopa Hollywoodin tuottajat joutuivat perääntymään, kun tämä sairastui ja kuoli 72-vuotiaana esituotantovaiheessa. Harlin itse joutui auton töytäisemäksi Roomassa ja vietti kaksi viikkoa sairaalassa, mistä saatiin aikaiseksi kauhuelokuvalle sopivaa "kirotun elokuvan" myyttiä.
Schrader ei saanut jatkaa, koska oli tuottajan näkökulmasta harhaantunut omille teilleen. Kun tuottaja James G. Robinson ei pystynyt leikkaamaan Schraderin tekemää "director's cut'ia" mieleisekseen eli sellaiseksi joka myy, eikä ohjaajan jälkeensä jättämistä filmeistä ollut tilannetta korvaamaan, oli Harlin parissa kuukaudessa värvätty Roomaan tekemään elokuvaa, joka perustui uuteen käsikirjoitukseen. Samalla melkein kaikki teknisen ja luovan työn tekijät oli vaihdettu alta aikayksikön.
Koko tarinan voitte lukea LA Weeklyn jutusta, jota tässä referoin.
Lupaavaa on se, että NYT:in (New York Times) arvostelija kirjoitti: "This is surely the most dreary-looking film ever shot by the great Vittorio Storaro ("Apocalypse Now")." Tarkempia arvosteluja voitte kaivella vaikka tästä.
Muuten arvostelut näyttävät olevan varsin kielteisiä. Siksipä elokuvakirjoittajat ovat nyt teroitelleet kyniä uudestaan. Ensimmäisen viikonlopun myynti oli 18 miljoonaa dollaria, ja Harlin komeilee siis myyntilistan ykkösenä Yhdysvalloissa. Komediakilpailija ei saanut kerättyä katsojiltaan edes 13 miljoonaa dollaria, kuten Zap It asian kertoo. Vertauskohtaa saa tietysti siitä, kun muistaa Alien vs. Predator -leffan keräänneen viime viikolla 38 miljoonaa dollaria.
Siteerataanpa lopuksi Zap It -juttua, jossa verrataan Harlinin teosta Manaajan jatko-osien menestykseen: "With headlines like "Horrifyingly Bad" and "How Bad Can a Movie Be?" the "Exorcist" prequel didn't seem to stave off the curse of the series that plagued sequels "Exorcist 2" and "3" which never lived up to the 1973 original horror classic. This weekend's release did better than the opening weekends of the 2000 re-release of "The Exorcist," which made $8 mil, "Exorcist II: The Heretic" in 1977 at $6.7 mil, or "Exorcist III" in 1990 at $9.3 mil. There's no way it could recreate the overall box office of the original's $204 mil. Despite a new re-vamped storyline and a new director, Warner Bros. couldn't save this most recent prequel from critical pans, but that didn't stop audiences from going to the theater. "
Aamujärjestelyjä
Ei sitä olisi arvannut, että joutuu aamusta nikkaroimaan. Onneksi sentään löytyi sopivaa puuta, vasara, liimaa ja maalia pensseleineen. Tässä hommassa pitää olla vähän tavallista huolellisempi. Mutta kyllä siitä sitten tuli nätti.
Mihinkähän kohtaan tuon naulan lykkäisi. Täytyy oikein mennä kauemmas katsomaan. Tämä olisi kyllä semmoinen paikka että voisi kutsua jonkun apuun. Mutta kun ei voi. Tämä on tehtävä yksin.
Vaikka olisihan se komeampaa kun voisi järjestää vaikka kutsut. Siinä sitten cocktail-lasi kädessä voisi hyvässä seurassa ihailla. Mutta onhan se toisaalta ihan mukavaa istahtaa tähän nojatuoliin uuden löydön ääreen.
Mihinkähän kohtaan tuon naulan lykkäisi. Täytyy oikein mennä kauemmas katsomaan. Tämä olisi kyllä semmoinen paikka että voisi kutsua jonkun apuun. Mutta kun ei voi. Tämä on tehtävä yksin.
Vaikka olisihan se komeampaa kun voisi järjestää vaikka kutsut. Siinä sitten cocktail-lasi kädessä voisi hyvässä seurassa ihailla. Mutta onhan se toisaalta ihan mukavaa istahtaa tähän nojatuoliin uuden löydön ääreen.
sunnuntai, elokuuta 22, 2004
Ammuntaa kotikatsomoissa
Hopeaa tuli. Mutta kyllä tuli rikkinäinen kiekko keljuun paikkaan. On tietysti korostettava, että saman synnytyslaitoksen poikia Kajaanista tuo Marko Kemppainen. Tähän paikkaan olisi hymiö poikaa, mutta tyytykäämme ammuntaan kotikatsomossa.
Täytynee panna lännen puoleiset ikkunat kiinni yöksi. Ruotsille näyttää tulevan yleisurheilusta kultasadetta niin paljon, ettei paremmasta väliä. Tulee ihan ikävä Suomi-Ruotsia.
Tosin voi ne ikkunat panna kiinni senkin vuoksi, että säätiedotus lupailu yöksi nollakeliä ja Helsingistä vähän pohjoiseen jo yöpakkasia.
Täytynee panna lännen puoleiset ikkunat kiinni yöksi. Ruotsille näyttää tulevan yleisurheilusta kultasadetta niin paljon, ettei paremmasta väliä. Tulee ihan ikävä Suomi-Ruotsia.
Tosin voi ne ikkunat panna kiinni senkin vuoksi, että säätiedotus lupailu yöksi nollakeliä ja Helsingistä vähän pohjoiseen jo yöpakkasia.
Sunnuntai-idylli
Siis meidän perheessä sunnuntaiaamut ovat suuria yhteisöllisiä tapahtumia. Ei puhettakaan velttoudesta tai vetämättömyydestä herättäessä. Jo vessapaikan saaminen toisen nenän edestä, oven pamauttaminen kiinni ja riemuisa karjunta hädän unohtuessa lukitun oven takaa todistaa täydestä vireystilasta. Itse revin sillä hetkellä tikkejä silmäluomista, rakko on kahta numeroa liian pieni ja minä yritän ajatella lähinnä limbisellä tasolla, että pysyisköhän pystyssä. Asiaa hieman helpottaa, että nakit ovat eilisen päivän mittaan jo menneet parempiin silmiin.
Siinä sitä sitten hoiput unisena kolistellen polvia yhteen niin, että mustelmat vain välkkyvät. Takaisin tullessa kuljetaan vihellellen ohi koomaisen zombiehahmoni. Eikä muuten ole aamuhalauksesta tietoakaan, vaikka tiedemiesten toteama kolmen minuutin kiintiö on hyvin tiedossa. Se johtuu siitä, että itse halatessani lasken aina ääneen: kaks-viis-ysi, kaks-viis-kasi, kaks-viisseittemän... Tiede-elämän on oltava säännöllistä.
"Henkes haisee", se sanoo, enkä saa kuivalta kurkultani todettua mitään. Kai se nyt, kun ei aamukurlaukselle pääse. Pitäiskö mun laittaa hajustetta tyynyn alle? Eikö se riitä kun estelen kuorsausta laittamalla kauko-ohjaimen suuhun?
Aamiaiselle tultaessa ei ehdi aloittaa, kun vähiä pöydälle rahdattuja tarvikkeita sijoitellaan jääkaappiin. Viedään siis nenän edestä, ja kello ei ole vielä läheskään kymmentä, mistä muistutan kelloani naputellen ja mielenosoituksellisesti korvalle vieden. Kysymyksillä vaikeutetaan muutenkin hankalaa lähtötilannetta: mitä sinä otat, kysytään, ja pelkän retoriikan vuoksi, sillä näenhän minä että jääkaapin ovi auki ja juusto kädessä. Vaikka mä oon maksanu ne, huomaan ajattelevani.
Sitä pitäisi hiirenruokaa sitten vonkua, että anna kulta, elä vie viimeistä murua nälkäiseltä. Samaan aikaan silmämuniin piirtyy hirmuinen valkyria, joka leipäveitsellä puolustaa juustokannikkaa.
Miksi se siinä pitää päättää ja heti? Eihän tämä asia minulle kuulu, mutta kysyn vaan, kuten Masa Niemi eli Pätkä tapasi ilmeisesti kansallisblogistimme virtuaalisesti silmäkulmassaan sanoa.
Kahvinkeitin tietysti suljetaan, koska siitähän se tulipalo aina alkaa. Siinä sitten istut tyhjässä pöydässä ja katselet kun kahvi jäähtyy, kun just nyt ei kahvi liukene kitalaelta kurkustoon. Ja jos erehdyt katsomaan mitä tahansa liian pitkään, on tuloksena sen iänikuisen tiskausmeemin toistelu. Että on eilinen kastikekulho pesemättä ja paistinpannussa kukkivat homesienet.
Kyse on valituksen osalta ns. toisesta kattauksesta, sillä siitä sai kuulla jo puolenyön jälkeen, sen jälkeen kun naistoverukset olivat käyneet keskustelupiiriä lähikuppilassa oluen äärellä ja suvainneet palata mörskään.
Ja nyt ollaan ärtyisiä kuin Jeesus Pilatuksen käsittelyssä vaikka toiset yrittää tässä olla kuin sanshaini.
Mutta on minun kastikkeissani sen verran ytyä, ettei siinä home kuki. Myrkkyseitikeistä ja valkoisista kärpässienistä en mene vannomaan.
Saan sentään television auki ja nautiskelen siitä kun liettualaiset teurastavat jenkkejä, jotka saavat palkkioksi vihellyskonsertin Ateenassa. "Kun Dream Teamista tulee pelkkä team", totesi Laurakin televisiojuonnossaan.
"Antakaa mun olla rauhassa", valkyyria karjuu, "huomenna mun täytyy kommentoida tätä artikkelia". Vihje on siinä, että pitäisi alkaa vahtia energistä lastamme, joka on tähän mennessä kieltäytynyt aamupesusta, aamiaisesta, pukemisesta ja hyvinkäyttäytymisestä - se oli eilen Korkeasaaressa puhunut punapersepaviaanien kohdalla hävyttömiä ääneen.
Minä en ole koskaan käynyt Korkeasaaressa enkä missään muussakaan eläintarhassa maailmalla. Näin nelivuotiaana neuroottisen suden maatalousnäyttelyssä kiertämässä häkkiään. Vieressä oleva karhu ei tehnyt vaikutusta. Mitä minä vankeja katsomaan ja luonnossa en niitä välitä kohdata.
Korkeasaaren perusti John Cedergren ja eläimet kuoli nälkään. Joku sitten perusti sen varmaan uudelleen. Ja sit eläimillä on yhtä paha olokun mulla. Kankkuun koskee.
Ai niin, tämähän se asia oli. Why I Hate Weblogs?
Siinä sitä sitten hoiput unisena kolistellen polvia yhteen niin, että mustelmat vain välkkyvät. Takaisin tullessa kuljetaan vihellellen ohi koomaisen zombiehahmoni. Eikä muuten ole aamuhalauksesta tietoakaan, vaikka tiedemiesten toteama kolmen minuutin kiintiö on hyvin tiedossa. Se johtuu siitä, että itse halatessani lasken aina ääneen: kaks-viis-ysi, kaks-viis-kasi, kaks-viisseittemän... Tiede-elämän on oltava säännöllistä.
"Henkes haisee", se sanoo, enkä saa kuivalta kurkultani todettua mitään. Kai se nyt, kun ei aamukurlaukselle pääse. Pitäiskö mun laittaa hajustetta tyynyn alle? Eikö se riitä kun estelen kuorsausta laittamalla kauko-ohjaimen suuhun?
Aamiaiselle tultaessa ei ehdi aloittaa, kun vähiä pöydälle rahdattuja tarvikkeita sijoitellaan jääkaappiin. Viedään siis nenän edestä, ja kello ei ole vielä läheskään kymmentä, mistä muistutan kelloani naputellen ja mielenosoituksellisesti korvalle vieden. Kysymyksillä vaikeutetaan muutenkin hankalaa lähtötilannetta: mitä sinä otat, kysytään, ja pelkän retoriikan vuoksi, sillä näenhän minä että jääkaapin ovi auki ja juusto kädessä. Vaikka mä oon maksanu ne, huomaan ajattelevani.
Sitä pitäisi hiirenruokaa sitten vonkua, että anna kulta, elä vie viimeistä murua nälkäiseltä. Samaan aikaan silmämuniin piirtyy hirmuinen valkyria, joka leipäveitsellä puolustaa juustokannikkaa.
Miksi se siinä pitää päättää ja heti? Eihän tämä asia minulle kuulu, mutta kysyn vaan, kuten Masa Niemi eli Pätkä tapasi ilmeisesti kansallisblogistimme virtuaalisesti silmäkulmassaan sanoa.
Kahvinkeitin tietysti suljetaan, koska siitähän se tulipalo aina alkaa. Siinä sitten istut tyhjässä pöydässä ja katselet kun kahvi jäähtyy, kun just nyt ei kahvi liukene kitalaelta kurkustoon. Ja jos erehdyt katsomaan mitä tahansa liian pitkään, on tuloksena sen iänikuisen tiskausmeemin toistelu. Että on eilinen kastikekulho pesemättä ja paistinpannussa kukkivat homesienet.
Kyse on valituksen osalta ns. toisesta kattauksesta, sillä siitä sai kuulla jo puolenyön jälkeen, sen jälkeen kun naistoverukset olivat käyneet keskustelupiiriä lähikuppilassa oluen äärellä ja suvainneet palata mörskään.
Ja nyt ollaan ärtyisiä kuin Jeesus Pilatuksen käsittelyssä vaikka toiset yrittää tässä olla kuin sanshaini.
Mutta on minun kastikkeissani sen verran ytyä, ettei siinä home kuki. Myrkkyseitikeistä ja valkoisista kärpässienistä en mene vannomaan.
Saan sentään television auki ja nautiskelen siitä kun liettualaiset teurastavat jenkkejä, jotka saavat palkkioksi vihellyskonsertin Ateenassa. "Kun Dream Teamista tulee pelkkä team", totesi Laurakin televisiojuonnossaan.
"Antakaa mun olla rauhassa", valkyyria karjuu, "huomenna mun täytyy kommentoida tätä artikkelia". Vihje on siinä, että pitäisi alkaa vahtia energistä lastamme, joka on tähän mennessä kieltäytynyt aamupesusta, aamiaisesta, pukemisesta ja hyvinkäyttäytymisestä - se oli eilen Korkeasaaressa puhunut punapersepaviaanien kohdalla hävyttömiä ääneen.
Minä en ole koskaan käynyt Korkeasaaressa enkä missään muussakaan eläintarhassa maailmalla. Näin nelivuotiaana neuroottisen suden maatalousnäyttelyssä kiertämässä häkkiään. Vieressä oleva karhu ei tehnyt vaikutusta. Mitä minä vankeja katsomaan ja luonnossa en niitä välitä kohdata.
Korkeasaaren perusti John Cedergren ja eläimet kuoli nälkään. Joku sitten perusti sen varmaan uudelleen. Ja sit eläimillä on yhtä paha olokun mulla. Kankkuun koskee.
Ai niin, tämähän se asia oli. Why I Hate Weblogs?
lauantaina, elokuuta 21, 2004
Blogging around the World
peeping mobile
Blogistan
rainy summer wires blogs
jumps to Blogosphere
clouds and a huge mouse eating wires,
sunday bear...
eveningrushing Blogoland
digisound night Blogoworld -
oh so gloomy computers
murderous Schizo-Janne!
21.08.2004 19:01, Sedis
Tämä on siis hieman koneen tuotoksesta parannettu painos Blogistanin runosfääriin. Tuo Schizo-Jannen määritelmä oli koneen kehittelemä.
Päivän meemi: tee runo bloggaamisesta
Blogistan
rainy summer wires blogs
jumps to Blogosphere
clouds and a huge mouse eating wires,
sunday bear...
eveningrushing Blogoland
digisound night Blogoworld -
oh so gloomy computers
murderous Schizo-Janne!
21.08.2004 19:01, Sedis
Tämä on siis hieman koneen tuotoksesta parannettu painos Blogistanin runosfääriin. Tuo Schizo-Jannen määritelmä oli koneen kehittelemä.
Päivän meemi: tee runo bloggaamisesta
Terveisiä jääkaapista
On itsestään selvää, että kännykkä ja tietokoneet on kytketty Internettiin. Mutta uusia vaihtoehtoja on jo tarjolla. Haluaisitko blogata jääkaapillasi?
Korealaiset - jotka tuossa taustalla juhlivat 14. kultamitaliaan Ateenassa - ovat perustaneet myös LG-nimisen firman, joka on totta tosiaan kehittänyt nettijääkaapin.
Eikä siinä kaikki, HomeNet -nimellä tunnettu systeemi yhdistää jääkaapin, pesukoneen, mikroaaltouunin, ilmanvaihtojärjestelmän ja digitaalisen projektiotelevision. Voit ohjata systeemiä manuaalisesti, kotiteatterin, kännykän tai läppärin kautta.
Systeemin ydin on jääkaappi. Siinä on tietysti monitori, kosketeltava lcd-näyttö, johon voi vaikka raapustaa viestin muulle perheelle. Jos jaksaa syöttää tiedot koneelle, jääkaappi kontrolloi sinne pantuja ruokatarvikkeita, mukaan lukien "parasta ennen" -päiväyksen. Ehkä se säästäisi maitokaupan kantourakoita.
Jääkaappi on luonnollisesti netissä. Jos siihen yhdistää runokoneen, on käsillä bloggaava jääkaappi.
Yamaha on kehitellyt uuden digitaalisoittimen. Sen voi yhdistää tietokoneen kautta nettiin niin, että riimittelysi voidaan välittää nettiradion tapaan koko maailman kuultavaksi on-line. Voisivatko bändit kohtapuoliin jo etäharjoitella. Tai voisimmeko perustaa bändejä, joissa on eri maissa asuvia soittajia, ja pitää netissä keikan?
Korealaiset - jotka tuossa taustalla juhlivat 14. kultamitaliaan Ateenassa - ovat perustaneet myös LG-nimisen firman, joka on totta tosiaan kehittänyt nettijääkaapin.
Eikä siinä kaikki, HomeNet -nimellä tunnettu systeemi yhdistää jääkaapin, pesukoneen, mikroaaltouunin, ilmanvaihtojärjestelmän ja digitaalisen projektiotelevision. Voit ohjata systeemiä manuaalisesti, kotiteatterin, kännykän tai läppärin kautta.
Systeemin ydin on jääkaappi. Siinä on tietysti monitori, kosketeltava lcd-näyttö, johon voi vaikka raapustaa viestin muulle perheelle. Jos jaksaa syöttää tiedot koneelle, jääkaappi kontrolloi sinne pantuja ruokatarvikkeita, mukaan lukien "parasta ennen" -päiväyksen. Ehkä se säästäisi maitokaupan kantourakoita.
Jääkaappi on luonnollisesti netissä. Jos siihen yhdistää runokoneen, on käsillä bloggaava jääkaappi.
Yamaha on kehitellyt uuden digitaalisoittimen. Sen voi yhdistää tietokoneen kautta nettiin niin, että riimittelysi voidaan välittää nettiradion tapaan koko maailman kuultavaksi on-line. Voisivatko bändit kohtapuoliin jo etäharjoitella. Tai voisimmeko perustaa bändejä, joissa on eri maissa asuvia soittajia, ja pitää netissä keikan?
Whiter Shade of Pale
Missä ahjo? Vasarat
jotka aivot takoivat?
Kuka sulki kauhut pään
otteeseensa hirveään?
Ote William Blaken runosta Tiikeri
Terveystieto-sivusto opastaa: "Veren alkoholipitoisuuden kääntyessä laskuun esiintyy väsymystä, pahoinvointia ja päänsärkyä. Oireet ovat pahimmillaan silloin kun lähes kaikki alkoholi on poistunut elimistöstä. Krapulan voimakkuus on suoraan verrannollinen humalatilan voimakkuuteen. Krapulaan ei ole lääkettä. Oloa voi yrittää helpottaa raittiilla ilmalla ja levolla. Raskasta fyysistä rasitusta on syytä välttää. Lisärasitus krapulassa voi johtaa sydämen rytmihäiriöihin, sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen. On syytä muistaa, että krapulassa ajokyky on selvästi huonompi ja elimistön reaktiot poikkeavia."
"Kun krapulaa alkaa itse miettiä, pohtia ja kuvailla, niin sitten vasta huomaa, mitä kaikkea äkkiseltään hoksaamatonta krapulaan kuuluu. Aika monella kirjoittajalla tuli sellainen ahaa-elämys, että nämähän kaikki kuuluu krapulapäivään nämä jutut", sanoo krapulasta gradun tehnyt Maija Hakala Sari Sudensalmen haastattelussa Joensuun ylioppilaslehdessä.
Kävi ilmi, että krapulasta kertovia tekstejä ei ole paljon. Humalasta, alkoholista ja ryyppäämisestä on kirjoitettu pilvin pimein. Monissa elokuvissa näytetään juhlimista, railakasta menoa ja sammumista, mutta se seuraava aamu jää sitten ihan paitsioon.
"Krapula ei missään nimessä ole pelkkää pahaa, vaan krapulapäivä voi olla iloa ja riemua yhtälailla kuin pahaa oloa ja vaivojakin. Krapula voi myös heilahdella nopeasti. Tuntemuksiin vaikuttaa paljon se, missä seurassa ja missä tilanteessa krapulaa potee. Hakala mainitsee, että krapulasta on myös hyötyä joillekuille. Hänen mukaansa tila herättää toisissa ihmisissä eräänlaisen toimintavimman. Heiltä ikävien hommien tekeminen, kuten esimerkiksi siivoaminen, sujuu krapulassa parhaiten. Toisille krapula voi antaa hetkellisiä uusia ulottuvuuksia, jolloin heistä tuntuu, etteivät he ole oma itsensä, vaikka tila on muuten nautittava. Tyypillisesti suomalainen krapula on toistuva tila, eli oppi ei mene perille. Kohmelon lievittämiseen on käytetty usein monia konsteja. "
Taiteisiin krapula tietysti liittyy oleellisesti. Tyko Sallinen ja Jalmari Ruokokoski tapasivat Esplanadibiljardissa syksyllä 1915 Janne Kallion, joka oli hyvinkääläisen Mutilan tilan omistaja ja rakennusurakoitsija. Seuranpidossa kävi ilmi taiteilijoiden huono ateljeetilanne, ja Kallio tarjosi palveluksiaan urakoitsijana, olivathan työtilaisuudet sodan vuoksi vähäisiä. Rakennukset saatiin pystyyn nopeasti, valmista tuli keväällä 1916: ateljee, makuuparvi, keittiö, eteinen ja pieni kuisti penkkeineen, jolla taiteilijat "saattaisivat istua ja mietiskellä". Sallisen ehdotuksesta huviloita päätettiin tehdä samoilla piirustuksilla kaksi, oma kummallekin taiteilijalle. Hauskinta on se, että Ruokokosken ateljee sai nimekseen ikuista känniä kuvaten Humala, kun taas Sallisen huvila nimettiin Krapulaksi kuvaamaan seurauksia. [Lapinlahden Sonnisia oleva Sallinen lienee minulle muuten jotain, kylläkin aika kaukaista sukua.]
Nykytaiteilijoillakin krapula näyttää muodossa tai toisessa heijastuvan taiteeseen, tässä esimerkki suomettumisen krapulasta.
Parannuskeinoja krapulaan on tietenkin keksitty koko joukko, mutta ne toimivat huonosti kuten artikkeli Jeesus ja krapula väistämättömästi osoittaa. Artikkeli pitää sisällään suurenmoisen kulttuurihistoriallisen oivalluksen: "Kun Jeesus pääsiäisaterian jälkeen vangittiin ja vietiin Pilatuksen eteen, hän oli ymmärrettävästi ärtynyt. Kenties häntä vaivasi muiden kärsimysten ohella kohmelo. Ainakin opetuslapset olivat edellisiltana nauttineet sikäli runsaasti "viiniköynnösten antia", että sammuivat kaksi kertaa." Ei siis ihme, että Jeesus oli Pilatuksen edessä varsin harvasanainen ja melkein töykeä, mitä prefekti suuresti ihmetteli.
Monet rockbiisit on rakennettu krapulan ympärille. Suomalaisista tutuin lienee Kolmannen Naisen "Äiti pojastaa pappia toivoi", maailmankielisistä tunnetuin on tietysti Procol Harumin Whiter Shade of Pale, joka on näpsäkästi sanottu aamun kalpeudesta. Suomennos "Merisairaat kasvot" on upea, mutta missaa pointin.
Ettäkö miksi minä tällaisia kirjoitan?
jotka aivot takoivat?
Kuka sulki kauhut pään
otteeseensa hirveään?
Ote William Blaken runosta Tiikeri
Terveystieto-sivusto opastaa: "Veren alkoholipitoisuuden kääntyessä laskuun esiintyy väsymystä, pahoinvointia ja päänsärkyä. Oireet ovat pahimmillaan silloin kun lähes kaikki alkoholi on poistunut elimistöstä. Krapulan voimakkuus on suoraan verrannollinen humalatilan voimakkuuteen. Krapulaan ei ole lääkettä. Oloa voi yrittää helpottaa raittiilla ilmalla ja levolla. Raskasta fyysistä rasitusta on syytä välttää. Lisärasitus krapulassa voi johtaa sydämen rytmihäiriöihin, sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen. On syytä muistaa, että krapulassa ajokyky on selvästi huonompi ja elimistön reaktiot poikkeavia."
"Kun krapulaa alkaa itse miettiä, pohtia ja kuvailla, niin sitten vasta huomaa, mitä kaikkea äkkiseltään hoksaamatonta krapulaan kuuluu. Aika monella kirjoittajalla tuli sellainen ahaa-elämys, että nämähän kaikki kuuluu krapulapäivään nämä jutut", sanoo krapulasta gradun tehnyt Maija Hakala Sari Sudensalmen haastattelussa Joensuun ylioppilaslehdessä.
Kävi ilmi, että krapulasta kertovia tekstejä ei ole paljon. Humalasta, alkoholista ja ryyppäämisestä on kirjoitettu pilvin pimein. Monissa elokuvissa näytetään juhlimista, railakasta menoa ja sammumista, mutta se seuraava aamu jää sitten ihan paitsioon.
"Krapula ei missään nimessä ole pelkkää pahaa, vaan krapulapäivä voi olla iloa ja riemua yhtälailla kuin pahaa oloa ja vaivojakin. Krapula voi myös heilahdella nopeasti. Tuntemuksiin vaikuttaa paljon se, missä seurassa ja missä tilanteessa krapulaa potee. Hakala mainitsee, että krapulasta on myös hyötyä joillekuille. Hänen mukaansa tila herättää toisissa ihmisissä eräänlaisen toimintavimman. Heiltä ikävien hommien tekeminen, kuten esimerkiksi siivoaminen, sujuu krapulassa parhaiten. Toisille krapula voi antaa hetkellisiä uusia ulottuvuuksia, jolloin heistä tuntuu, etteivät he ole oma itsensä, vaikka tila on muuten nautittava. Tyypillisesti suomalainen krapula on toistuva tila, eli oppi ei mene perille. Kohmelon lievittämiseen on käytetty usein monia konsteja. "
Taiteisiin krapula tietysti liittyy oleellisesti. Tyko Sallinen ja Jalmari Ruokokoski tapasivat Esplanadibiljardissa syksyllä 1915 Janne Kallion, joka oli hyvinkääläisen Mutilan tilan omistaja ja rakennusurakoitsija. Seuranpidossa kävi ilmi taiteilijoiden huono ateljeetilanne, ja Kallio tarjosi palveluksiaan urakoitsijana, olivathan työtilaisuudet sodan vuoksi vähäisiä. Rakennukset saatiin pystyyn nopeasti, valmista tuli keväällä 1916: ateljee, makuuparvi, keittiö, eteinen ja pieni kuisti penkkeineen, jolla taiteilijat "saattaisivat istua ja mietiskellä". Sallisen ehdotuksesta huviloita päätettiin tehdä samoilla piirustuksilla kaksi, oma kummallekin taiteilijalle. Hauskinta on se, että Ruokokosken ateljee sai nimekseen ikuista känniä kuvaten Humala, kun taas Sallisen huvila nimettiin Krapulaksi kuvaamaan seurauksia. [Lapinlahden Sonnisia oleva Sallinen lienee minulle muuten jotain, kylläkin aika kaukaista sukua.]
Nykytaiteilijoillakin krapula näyttää muodossa tai toisessa heijastuvan taiteeseen, tässä esimerkki suomettumisen krapulasta.
Parannuskeinoja krapulaan on tietenkin keksitty koko joukko, mutta ne toimivat huonosti kuten artikkeli Jeesus ja krapula väistämättömästi osoittaa. Artikkeli pitää sisällään suurenmoisen kulttuurihistoriallisen oivalluksen: "Kun Jeesus pääsiäisaterian jälkeen vangittiin ja vietiin Pilatuksen eteen, hän oli ymmärrettävästi ärtynyt. Kenties häntä vaivasi muiden kärsimysten ohella kohmelo. Ainakin opetuslapset olivat edellisiltana nauttineet sikäli runsaasti "viiniköynnösten antia", että sammuivat kaksi kertaa." Ei siis ihme, että Jeesus oli Pilatuksen edessä varsin harvasanainen ja melkein töykeä, mitä prefekti suuresti ihmetteli.
Monet rockbiisit on rakennettu krapulan ympärille. Suomalaisista tutuin lienee Kolmannen Naisen "Äiti pojastaa pappia toivoi", maailmankielisistä tunnetuin on tietysti Procol Harumin Whiter Shade of Pale, joka on näpsäkästi sanottu aamun kalpeudesta. Suomennos "Merisairaat kasvot" on upea, mutta missaa pointin.
Ettäkö miksi minä tällaisia kirjoitan?
perjantaina, elokuuta 20, 2004
Hyvän elämän perjantai
Syksy saa, minä en, kirjoitti pakinoitsijanimimerkki Johnny Walker Ylioppilaslehdessä 1960-luvulla. Mutta nyt on mistä ottaa: Helsingin juhlaviikot, Art goes Kapakka, Orionissa Tarkovskia - Andrei Tarkovskin sisar Maria on Suomessa. Tekemistä ei puuttuisi, jos vain noidannuoli suostuisi yhtään antamaan periksi. Viikko on jo täynnä tuskaa ja kipua.
Työ on sysännyt syrjään olympialaiset, mutta sen verran sorruin eilen kännykkäkutsujen houkutuksiin, että vietin aikaani hetken baarissa. Lopulta kävi niin, että tarkastellessani saldoa, olin mässäillyt Anin seisovassa pöydässä turkkilaisia herkkuja, tarkastellut ahneena yllättäen kesäloman jäljiltä löytynyttä 50 euron seteliä ja tuhlannut sen, haaveillut laiskuudesta ja haureudesta, tuntenut turhamaista ylpeyttä viime aikojen aikaansaannoksistani ja verrannut niitä silti kateellisena muiden kuolemattomiin saavutuksiin ja sortunut lopulta vihaamaan kaikkia niitä, joiden selkä ja perskannikat eivät ole kipeitä ja jotka sitä paitsi voivat elää autuaan tietämättöminä kaikista näistä seitsemästä kuolemansynnistä.
Takaraivossa oli kuitenkin paitsi selkä myös aamun kokous. Niinpä mielessä pysyivät opetukset Kahdentoista patriarkan testamenteista: "Onhan synti sielun tuho, varsinkin haureuden synti, joka erottaa Jumalasta ja lähentää epäjumaliin, sillä se eksyttää järjen ja mielen, ja toimittaa nuoria ennen aikojaan tuonelaan. [Lähde: The Twelve Patriarchs, I, The Testament of Reuben Concerning Thoughts"] Ja jos joku alkaa huomautella iästäni, saa hän tuta ryhmysauvasta.
Ja kuin patriarkkain opastamana tänään voin sitten keskittyä oleelliseen, onhan pyhä perjantai, ja sen seitsemän seireenin laulu soi raakapuun juurelle. Vannon, että olen tänään viisas; toisin sanoen valpas, myönteinen, osaava, tietävä, mutta silti nöyrä, avoin ja oppivainen. Tämä ei sulje pois sitä, että aion olla urhoollinen, siis rohkea, keskittymiskykyinen ja tahtova sekä ehdottomasti vastuullinen. Kun vielä jaksaisi olla oikeudenmukainen eli kohtuullinen, reilu, ymmärtävä ja rehellinen, niin eiköhän se siitä. Ja kun kaiken tämän on tehnyt, on oikeastaan samalla ahkera eli kestävä, toiminnanhaluinen, toimintakykyinen ja tavoitteellinen - tietysti reaaliteettien puitteissa.
Siinä on aineksia huoneentauluksi. Tai vaikkapa meemiksi: kuinka ilta toteutui näiden hyvän elämän ohjeiden mukaisesti. Tai sitten ei.
Työ on sysännyt syrjään olympialaiset, mutta sen verran sorruin eilen kännykkäkutsujen houkutuksiin, että vietin aikaani hetken baarissa. Lopulta kävi niin, että tarkastellessani saldoa, olin mässäillyt Anin seisovassa pöydässä turkkilaisia herkkuja, tarkastellut ahneena yllättäen kesäloman jäljiltä löytynyttä 50 euron seteliä ja tuhlannut sen, haaveillut laiskuudesta ja haureudesta, tuntenut turhamaista ylpeyttä viime aikojen aikaansaannoksistani ja verrannut niitä silti kateellisena muiden kuolemattomiin saavutuksiin ja sortunut lopulta vihaamaan kaikkia niitä, joiden selkä ja perskannikat eivät ole kipeitä ja jotka sitä paitsi voivat elää autuaan tietämättöminä kaikista näistä seitsemästä kuolemansynnistä.
Takaraivossa oli kuitenkin paitsi selkä myös aamun kokous. Niinpä mielessä pysyivät opetukset Kahdentoista patriarkan testamenteista: "Onhan synti sielun tuho, varsinkin haureuden synti, joka erottaa Jumalasta ja lähentää epäjumaliin, sillä se eksyttää järjen ja mielen, ja toimittaa nuoria ennen aikojaan tuonelaan. [Lähde: The Twelve Patriarchs, I, The Testament of Reuben Concerning Thoughts"] Ja jos joku alkaa huomautella iästäni, saa hän tuta ryhmysauvasta.
Ja kuin patriarkkain opastamana tänään voin sitten keskittyä oleelliseen, onhan pyhä perjantai, ja sen seitsemän seireenin laulu soi raakapuun juurelle. Vannon, että olen tänään viisas; toisin sanoen valpas, myönteinen, osaava, tietävä, mutta silti nöyrä, avoin ja oppivainen. Tämä ei sulje pois sitä, että aion olla urhoollinen, siis rohkea, keskittymiskykyinen ja tahtova sekä ehdottomasti vastuullinen. Kun vielä jaksaisi olla oikeudenmukainen eli kohtuullinen, reilu, ymmärtävä ja rehellinen, niin eiköhän se siitä. Ja kun kaiken tämän on tehnyt, on oikeastaan samalla ahkera eli kestävä, toiminnanhaluinen, toimintakykyinen ja tavoitteellinen - tietysti reaaliteettien puitteissa.
Siinä on aineksia huoneentauluksi. Tai vaikkapa meemiksi: kuinka ilta toteutui näiden hyvän elämän ohjeiden mukaisesti. Tai sitten ei.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)