Blogien ja journalismin suhteesta

Maalainen on viime aikaisissa kirjoituksissaan pari kertaa nostanut esiin blogien ja journalismin välisen suhteen. Keskustelua on virinnyt lähinnä hänen kommenttipalstoillaan, mutta sen joutaa nostaa esillekin.

Maalaisen provosoivaksi tulkittu väite on se, että valtamedia piilottaa blogit. Nimimerkki OM:n vastaväite kuuluu seuraavasti: "Tuskin on sellaista netin käyttäjää, joka ei jo tietäisi, että eräät ihmiset pitävät julkista päiväkirjaa. Niitä kyllä löytää heti googlettamalla enemmän kuin jaksaa ikinä lukea." OM ei usko, että toimittajat puuhaisivat peloissaan salaliittoja blogeja vastaan. Jos tulkitsin oikein, hän ajattelee, etteivät blogit ole niin suuri juttu, että niistä edes kannattaisi kirjoittaa, sillä hän kirjoitti aiemmassa kommentissaan: "Jos itse olisin toimittaja, niin tuskin näkisin erityistä syytä tehdä mitään syväanalyysiä blogeista sen enempää kuin kaikenkarvaisista forumeista ja keskustelupalstoistakaan." Nimim. taantumusmatti oli kirjoittanut samaten Maalaisen kommenteissa: "Eräs teemoistasi, joita en opi tajuamaan: miksi ihmeessä valtamedian pitäisi kirjoittaa meidän kirjoittelustamme?"

Vastaväitteet ontuvat, sillä tosiasia on, että mediaa arkisissa toimissaan kuluttavat ihmiset eivät juurikaan tiedä, mistä blogeissa on kysymys. Vastaväite ontuu vieläkin enemmän siksi, että OM viittaa OMIIN uutiskriteereihinsä. Hänen mielestään blogit eivät ole iso juttu. [Linkki = Korean politiikkaa muuttaneelle bloggareihin pohjaavalle sivustolle OhMy News]. Sama mielipide, jota tosin ei argumentiksi esitetä, löytyy nimim. taantumusmatilta: hänen mielestään valtamedian pitäisi pysyä erossa meidän kirjoittelustamme. Miksi, sitä hän ei kerro. Oletan, että hän ei varjele yksityisyyttään, ovathan blogit jo nyt kovin julkisia, vaan että hän on OM:n kanssa samaa mieltä blogien vähäarvoisuudesta ja mitättömyydestä.

Jos OM ja taantumusmatti itse uskoisivat väitteisiinsä, he eivät vaivautuisi opastamaan Maalaista paremmalle tielle. OM kehittää itse Maalaiselle tämän muka edustaman salaliitto-teorian ja suhtautuu siihen samaan hengenvetoon pilkallisesti. Se on jo mielestäni etiikkarike ja blogisodan julistus. Taktiikkanahan tämä muistuttaa tuulimyllyjä vastaan sotivan aatelismiehen taktiikkaa.

Olen taipuvainen kääntymään Maalaisen kannalle. Taantumusmatti ei voi olla oikeassa, koska valtamedia on jo aloittanut kirjoittelunsa "meidän kirjoittelustamme". [Linkki = tärkeän "We, the Media" -teoksen sivustolle.]

Perustelu sille on mitä luontevin. Se mitä valtamedian lukijat, katsojat ja kuluttajat tekevät on sattumoisin aika tärkeää mille tahansa valtamedialle. He ovat kiinnostuneet kuluttajiensa tekemisistä. He uhraavat valtavat rahasummat markkinatutkimuksiin, joilla näitä tekemisiä tiedustellaan. Tiedustelut ulottuvat harvoin mielipiteisiin ja asenteisiin, sillä ne vaativat järkevän tutkijan vähän laadullistamaankin tutkimustuloksia. Se on kallista, sillä järkeviä tutkijoita ei ole paljon. Siksi mediat rakentavat erilaisia palautejärjestelmiä.

Mutta mikä on hyvä palautejärjestelmä? Yleisradio lakkautti kansalaiskeskusteluforuminsa, koska siitä ei ollut ohjelmanteossa sille tarpeeksi hyötyä. Pääsyy sille oli, että toimittajat eivät vaivautuneet keskusteluja seuraamaan, puhumattakaan siitä että olisivat osallistuneet keskusteluihin. Sen sijaan loppua kohden tiukentuneelle sensuurille löytyi resursseja ja lopulta tämä demokraattisen ja avoimen keskustelun väylä suljettiin ylimalkaisin sanakääntein.

Tilalle YLE rakensi hajautetun keskustelupalstaverkosto, joka rajaa yleisönsä yhden ohjelman seuraajiin. Jos sitä tarkastelee makroperspektiivistä, kyse on hajota ja hallitse -metodista. Ja epäilemättä ohjelmanvalmistus saa siitä virtaa.

Jos minä olisin YLE:ssä töissä, kannustaisin bloggareita tv-kommentaarin ja jopa tv-journalismin tielle, tarjoaisin tilaa ja mainosta kovillekin kriitikoille. Mutta jos Maalainen on oikeassa, he eivät sitä tee. Antaa kolumnistien vain olla jo olemassa olevien painettujen medioiden - siis niiden jotka jo ovat suurten kaupallisten yritysten hallussa - suosituinta ainesta. Asiantunteville ja kärkeville kolumnisteille löytyy sijaa mediassa. Kysymys kuuluu, miksei blogisti voisi muka täyttää vastaavan paikan journalismissa.

Mutta näen täysin mahdolliseksi äärimmäisen suositun tv-kolumnisti-blogin. Tällä hetkellä kai kukaan ei bloggaa televisiosta, siihen keskittyen. Viestinnän opiskelijoiden olisi syytä ryhdistäytyä. Semmoisella blogilla kun voisi suoritella yhtä sun toista opinnoistaankin ainakin yliopistossa. Ainejärjestöt asialle, kun muutkin jo osaavat, kuten edellisestä linkistä näkyy.

Se mitä me kirjoitamme, on - päinvastoin kuin Maalaisen kriitikot väittävät - kiinnostavaa. Esimerkkejäkö? Katsotaanpa Turun Sanomien, ehdottomasti suomalaiseen valtamediaan kuuluvan mediainstituution, kirjoitus 17.3. 2004 Nettilintu palkitsee, jossa mainostetaan tulevaa Kuukkeli-kisaa ja haastatellaan Janne Jalkasta, tunnettua blogistia. Tämä siis jo lähes puoli vuotta sitten. Turun Sanomat palasi blogeihin ainakin 22.8. otsikolla Irakilaisten kotisivuilta uusia näkökulmia sotaan. Siinä haastateltiin uusmediajournalismin professori Ari Heinosta ja Pinserillä listatuista blogeistakin tuttua valtsikan verkko-opetuksen asiantuntijaa Jere Majavaa.

Lisättäköön tähän, että järkevämmät mielipiteet löytyivät Jereltä; Arin tehtävänä oli toimittajan käsittelyn jäljiltä tuoda esiin konservatiiviset näkökulmat lähdekritiikistä ja siitä, kuten hän sanoo, että "kehittyneissä maissa ihmiset ovat tottuneet käyttämään internetiä hyväkseen etsiessään tietoa kiistanalaisista kysymyksistä. Ihmisten alttius löytää muutakin kuin valtamedian välittämiä tietoja on siis kasvanut." Ari Heinonen toivoi blogeilta selkeyttä, sillä ne voivat olla vaikeaselkoisia, eikä niistä saa selville, mistä on kysymys. Tietysti on paha juttu, jos ei professori saa blogista selvää. Mutta niin tiedeihmiset tapaavat puhua ideaalimallit mielessään.

Minun ei tarvinne nostaa esille kansainvälistä esimerkkiä bloggauksen läpimurrosta niin yritysten palautekanavana kuin poliittisen kommentaarin saralla. "Poliittiset blogit ovat yksi merkittävimpiä uusia asioita amerikkalaisessa poliittisessa journalismissa, tiivistää washingtonilainen poliittinen aktivisti Ellen Miller tuossa linkkaamassani Journalisti-lehden artikkelissa.

Niitä on pilvin pimein eikä määrä ole vähentymässä. Lukijat lasketaan miljoonissa. Esimerkiksi The Washington Post on jo palkannut bloggarin riveihinsä.

Helsingin Sanomat on tunnetusti hidas. Mutta kun se saa ilmaa siipiensä alle, alkaa tapahtua. Verkkomediasiiven rakentaminen oli tästä esimerkki. Tosin se hautautui pian epärealistisen maksullisuuden alle. Ehkä se keksii vielä bloggaritkin.

Suomessa puuttuu tiukasti erikoistuneita blogeja. Itse olen ajatellut rustata pystyyn historiablogin. Bloggarin suurin ongelma on tiedonsaanti. Suomessa monet tiedot ovat todella vaikeasti yksityishenkilön saatavissa. Mutta ehkä rimaa ei tarvitse heti asettaa niin ylös. Säännöllisyys, keskittyneisyys ja asiantuntevuus ovat avaintermejä menestymiselle.

Huumori ja muu viihde, oivallukset, tuoreus ja arkipäivä ovat bloggareiden valtteja jo nyt. Valtamedia tarvitsee sellaisia koko ajan.

Tällä hetkellä valtamedia tyytyy hyväksikäyttöön: blogien kirjoitukset vuotavat kaupalliseen julkisuuteen ilmaiseksi ja tunnustuksetta jatkuvasti. Se ei ole journalistisessa käytännössä uutta. Myös sensaatiokäyttö on tutun oloista: taannoinen 7-päivää lehden kurkistus sensaatio mielessään blogistien arkipäivän salojen paljastamiseen ja poliitikkojen blogi-innostuksen hyväksikäyttö iltapäivälehdistössä ovat tästä perinteisestä keltaisen lehdistön tyylistä varmoja näyttöjä. Ei ihme, että Maalainen ja minäkin toivoisimme jotakin muuta.

Mutta vain Maalaisen peräänkuuluttama itsekunnioitus tuo kunnioitusta.

Voipi olla että palaan kansainvälisin esimerkein teemaan tuonnempana. Ehkä kirjoitan myös blogeista demokratian välikappaleina ja blogeista mediakritiikkinä. Blogien mediakriittinen sisältö voi olla ongelmallista myös valtamedioille. Jos mietimme Irakin sodan päivittäisten propagandateemojen alas ampumista, juuri blogit mediana välittivät ne parhaiten ja nopeimmin. Valtamedia jäi päivittäisten propagandateemojen valtaan, ja joutuivat niitä sitten perumaan myöhemmin. Semmoinen vähentää niiden uskottavuutta. Blogien mediakriittinen aktiviteetti voi olla valtamedialle kauhistus.

Nyt tämä menee liian pitkäksi, vaikka OM ja taantumusmatti eivät varmasti ole vielä käännytettyjä. Pitäisi varmaan journalistisesti tiivistää. [Linkki: Journalismnet.com, joka on viiden arvostetuimman journalismi-saitin joukossa ja tarjoaa loistavan välineistön kenelle tahansa netin avulla journalismia harjoittavalle.]