A vot

Ei ehdi blogata. Siksi täydentelen tätä päivän mittaan.

Kekkos-näytös valmistuu huimaa vauhtia. Yli 40 lyhyt- ja dokkarielokuvaa tsekattu vähän epämääräisemmän aineiston lisäksi, valkattu, taimattu ja videosiirretty. Editointia vielä hieman niin a vot. Hieman on tässä tietysti tämmöinen eufemismi. Mutta tämmöiset urakat kasvattavat ruokahalua. Joskus pitäisi järjestelmällisesti katsoa kaikki 700 Finlandia-katsausta. Vajaa viikko yötä päivää. Kolme viikkoa kahdeksantuntista työpäivää tehden. Laskennallisesti.

Eikä Finlandia-katsaus ole ainoa kiinnostava kokoelma. Kirjoittelen kyllä lukua kirjaan suomalaisista uutiskatsauksistakin, mutta ei kai voi vaatia, että IHAN kaikki on katsottava.

Ja jos ne pitäisi mainita, on varmaan muutama sata sivua lisää varattava. Nyt kirjan tavoitteena on pysyä kohtuumitoissa. Taktiikkana on julkaista toivottavasti jo ensi vuonna sievä, kompakti kirja Suomen dokumenttielokuvan historiasta. Kun tässä ei voi sanoa, on kirjoitettava niitä lisää. Yksinkertaista, eikö totta.

Ketäs siellä ovella? Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovskin sisar Marina Tarkovskaja ja hänen miehensä Alexandr Gordon, Andrein opiskelukavereita ja oppilastyön aikaisia yhteistyökumppaneita elokuva-alalla, näyttävät tulleen vierailulle. A vot. Ja kamera jäi kotiin, mutta kävin kuitenkin kättelemässä. Hymyistä päätellen elämä ei ole Helsingissä aivan mahdotonta. Elizabeth Marschan opastaa Helsingin saloihin loisteliaalla taidollaan.

Tänään Andrein kärsimys eli Andrei Rublev alkuperäisessä muodossa Orionissa. Marina Tarkovskaja ja Alexandr Gordon esittelevät sitä klo 19. Hesarikin näytti mainostaneen minne mennä -sivun yläreunassa.A vot.

Ensi viikon Orion-esitteet ovat melkein kunnossa printattavaksi. A vot.

Ensi viikon filmografia-osuus putkessa, sisältöselosteet ja lehdistökatsaukset tehty, kokous niistä perjantaina. Lunastus ja Urpo & Turpo 2. Ihmetyttää, kuinka vähän ja huonosti Olli Saarelan Lunastuksen uskonnollisuudesta kirjoitettiin kritiikeistä. Jos jotakin oli sanottu, oli se sijoitettu tapahtumakertomuksen sisään niin, ettei saanut hakemallakaan siteeratuksi juuri mitään filmografian sitaattikokoelmaan. Seksuaalisesta kommentoidessa sama juttu. Hämmentävää oli lukea arvosteluja, joissa nuo asiat ohitettiin tosta vaan. Joidenkin lehtien lukijakunta on siis toimituksen ja toimittajan mielestä vielä konservatiivisempaa kuin se "evp eversti" jolle Uutta Suomea aikoinaan tehtiin.

Tarkemmin voitten näistä lukea Suomen kansallisfilmografian 12. osasta, joka ilmestyy ensi vuonna. Siihen asti saatte lukea yhtätoista ensimmäistä osaa (elokuvat 1907-1995), joka näyttää vievän hyllystä naftin puoli metriä. Kuten yleensä tavataan vaatimattomuutta korostaen sanoa, kyse on maailman parhaasta kansallisfilmografiasta. Kyllä sitä kelpaa katsella, vaikka se onkin vain erittäin hyvä eikä täydellinen lainkaan.

Espoon Ciné odottaa. Siellä olis virolaisleffa tänään yhtäaikaa Tarkovskin kanssa. A vot?

Lauantain esitelmä/esitys järvenpääläisten opettajien koulutuspäiville on ihan hakusessa. Lukion opettajat jäävät kuulemma niistä pajoista pois, joten homma senkun vaikeutuu. -kaa?

Kirjan luvun viimeistely siirtyy. Eilen ostamaani Dan Brownin romaania Demons and Angels ei ehdi lukea. Kurkun takia ei voi mennä karaokeenkaan rauhoittumaan.

Töitä on niin ettei voi kiirettä pitää. Istumma siis mäthäälle ja keithämme potut.