lauantaina, elokuuta 21, 2004

Whiter Shade of Pale

Missä ahjo? Vasarat
jotka aivot takoivat?
Kuka sulki kauhut pään
otteeseensa hirveään?


Ote William Blaken runosta Tiikeri

Terveystieto-sivusto opastaa: "Veren alkoholipitoisuuden kääntyessä laskuun esiintyy väsymystä, pahoinvointia ja päänsärkyä. Oireet ovat pahimmillaan silloin kun lähes kaikki alkoholi on poistunut elimistöstä. Krapulan voimakkuus on suoraan verrannollinen humalatilan voimakkuuteen. Krapulaan ei ole lääkettä. Oloa voi yrittää helpottaa raittiilla ilmalla ja levolla. Raskasta fyysistä rasitusta on syytä välttää. Lisärasitus krapulassa voi johtaa sydämen rytmihäiriöihin, sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen. On syytä muistaa, että krapulassa ajokyky on selvästi huonompi ja elimistön reaktiot poikkeavia."

"Kun krapulaa alkaa itse miettiä, pohtia ja kuvailla, niin sitten vasta huomaa, mitä kaikkea äkkiseltään hoksaamatonta krapulaan kuuluu. Aika monella kirjoittajalla tuli sellainen ahaa-elämys, että nämähän kaikki kuuluu krapulapäivään nämä jutut", sanoo krapulasta gradun tehnyt Maija Hakala Sari Sudensalmen haastattelussa Joensuun ylioppilaslehdessä.

Kävi ilmi, että krapulasta kertovia tekstejä ei ole paljon. Humalasta, alkoholista ja ryyppäämisestä on kirjoitettu pilvin pimein. Monissa elokuvissa näytetään juhlimista, railakasta menoa ja sammumista, mutta se seuraava aamu jää sitten ihan paitsioon.

"Krapula ei missään nimessä ole pelkkää pahaa, vaan krapulapäivä voi olla iloa ja riemua yhtälailla kuin pahaa oloa ja vaivojakin. Krapula voi myös heilahdella nopeasti. Tuntemuksiin vaikuttaa paljon se, missä seurassa ja missä tilanteessa krapulaa potee. Hakala mainitsee, että krapulasta on myös hyötyä joillekuille. Hänen mukaansa tila herättää toisissa ihmisissä eräänlaisen toimintavimman. Heiltä ikävien hommien tekeminen, kuten esimerkiksi siivoaminen, sujuu krapulassa parhaiten. Toisille krapula voi antaa hetkellisiä uusia ulottuvuuksia, jolloin heistä tuntuu, etteivät he ole oma itsensä, vaikka tila on muuten nautittava. Tyypillisesti suomalainen krapula on toistuva tila, eli oppi ei mene perille. Kohmelon lievittämiseen on käytetty usein monia konsteja. "

Taiteisiin krapula tietysti liittyy oleellisesti. Tyko Sallinen ja Jalmari Ruokokoski tapasivat Esplanadibiljardissa syksyllä 1915 Janne Kallion, joka oli hyvinkääläisen Mutilan tilan omistaja ja rakennusurakoitsija. Seuranpidossa kävi ilmi taiteilijoiden huono ateljeetilanne, ja Kallio tarjosi palveluksiaan urakoitsijana, olivathan työtilaisuudet sodan vuoksi vähäisiä. Rakennukset saatiin pystyyn nopeasti, valmista tuli keväällä 1916: ateljee, makuuparvi, keittiö, eteinen ja pieni kuisti penkkeineen, jolla taiteilijat "saattaisivat istua ja mietiskellä". Sallisen ehdotuksesta huviloita päätettiin tehdä samoilla piirustuksilla kaksi, oma kummallekin taiteilijalle. Hauskinta on se, että Ruokokosken ateljee sai nimekseen ikuista känniä kuvaten Humala, kun taas Sallisen huvila nimettiin Krapulaksi kuvaamaan seurauksia. [Lapinlahden Sonnisia oleva Sallinen lienee minulle muuten jotain, kylläkin aika kaukaista sukua.]

Nykytaiteilijoillakin krapula näyttää muodossa tai toisessa heijastuvan taiteeseen, tässä esimerkki suomettumisen krapulasta.

Parannuskeinoja krapulaan on tietenkin keksitty koko joukko, mutta ne toimivat huonosti kuten artikkeli Jeesus ja krapula väistämättömästi osoittaa. Artikkeli pitää sisällään suurenmoisen kulttuurihistoriallisen oivalluksen: "Kun Jeesus pääsiäisaterian jälkeen vangittiin ja vietiin Pilatuksen eteen, hän oli ymmärrettävästi ärtynyt. Kenties häntä vaivasi muiden kärsimysten ohella kohmelo. Ainakin opetuslapset olivat edellisiltana nauttineet sikäli runsaasti "viiniköynnösten antia", että sammuivat kaksi kertaa." Ei siis ihme, että Jeesus oli Pilatuksen edessä varsin harvasanainen ja melkein töykeä, mitä prefekti suuresti ihmetteli.

Monet rockbiisit on rakennettu krapulan ympärille. Suomalaisista tutuin lienee Kolmannen Naisen "Äiti pojastaa pappia toivoi", maailmankielisistä tunnetuin on tietysti Procol Harumin Whiter Shade of Pale, joka on näpsäkästi sanottu aamun kalpeudesta. Suomennos "Merisairaat kasvot" on upea, mutta missaa pointin.

Ettäkö miksi minä tällaisia kirjoitan?

Ei kommentteja: