Rakas päiväkirja! Menin aikaisin nukkumaan. Kello ei ollut puolta neljääkään ja silti älysin laskostaa vaatteeni. Keittiöön jäi valo. En jaksanut nousta. Tokko olisin pystynytkään. Kello kahdeksan läksin kotoa. Menin elokuviin karamellin maku suussa.
Katselin 66 minuuttia Pariisin ja Chamonixin olympialaiselokuvaa vuodelta 1924 Orionissa. Paavo Noponen herätteli viisihenkistä katselijakuntaa pamauttamalla valojen pimennyttyä, että "ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua." Näimme Paavo Nurmen ja Ville Ritolan, 11 vuotiaan Sonia Henien luistelevan ja monta muuta kansallissankaria eri maista. Alun kuvat kunnossa, Imperial War Museumin kopio on kohtuullisen hyvä. Se on pisin tunnettu versio maailmassa, tarkoitettu anglosaksiseen levitykseen, välitekstit olivat englanniksi. Siinä on kolme osaa: ensin Antiikin olympialaiskuvaelma, sitten Chamonixin talvikisat, ja lopuksi Pariisin kesäolympialaiset.
Kyse oli ennakkokatselusta Orionin Kinokonserttia varten: elokuva-arkisto esittää 7.10. klo 19 elokuvan Kaartin soittokunnan säestyksellä tämän 166 minuuttisen elokuvan. Liput ekstrahintaisia, järkyttävät 7 euroa, joten alkakaa säästää sukanvarteen Tapahtumaa varten.
66 minuutin kohdalla keskus soitti. Minulla oli tapaaminen. Kiiruhdin tihkusateessa pari kilometriä työpaikalle. Olin unohtanut, että kymmeneltähän se toimittaja saapui. Pitäisi saada hänelle dokumenttielokuva televisioon aikaiseksi; tässä vaiheessa kyse oli aiheesta. Kartoitimme kiintoisia aihepiirejä kaksi tuntia, vinkkejä kertyi ainakin parin vuoden tuotantoon. Antaas kattoo.
Söin mustaa makkaraa. Puolukkahilloa. Munkin kahvin kanssa. Sitten sorvin ääreen. Varasin itselleni 20 elokuvaa esiteltäväksi syksyksi, mukana neuvostoliittolaisia lastenelokuvia. Filmipuolella olisi odottamassa neuvostoliittolainen uutiskatsaus Urho Kekkosen vierailusta siellä. Se on värielokuva, ja siinä sen juju. Se ei liene yhtä hauska kuin Universalin elokuva Armi Kuuselan valinnasta Miss Universumiksi, jonka katsoin eilen filmipöydässä. Sininen iltapuku ja pinkki uimapuku toivat voiton Hawaijin, Kreikan ja Filippiinien tytöstä. Puerto Ricon tyttö toivoi kyynel silmässä, että omasta maastaan tulisi Yhdysvaltojen 49. osavaltio.
Näytämme tuon neukkufilmin varmaankin 13.10. Orionissa klo 17, osana suurta Kekkos-iltaa. Armi Kuuselan voi nähdä viikkoa aiemmin 6.10. klo 17.
Klo 14 professoriksi Helsingin yliopistoon valittu Henry Bacon tarjosi täytekakkukahvit. Hyvä puhe, hyvää kakkua. Nyt on maha täynnä.
Syksyn esitteiden puutelista on pungerrettu kasaan. Pitää mennä hoitamaan lasta. Lyhyt päivä siis, eilen meni iltaseitsemään.
Tämä on kyllä hyvä esimerkki ja syy sille, että en pidä päiväkirjaa. Edes netissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti