Ensin hyvät uutiset! Olympiatoimittajamme Sedis Zedis on löytynyt! Häntä on haettu koko viime viikon turhaan työpaikan piknikeiltä Kaivopuistosta ja Pihlajasaaresta, karaokejuottoloista ja kantabaareista, eikä hän ole vastannut myöskään kännykkäpuheluihin, puhumattakaan siitä, että olisi antanut lausuntoa häntä metsästäville toimittajille.
Blogistanin tietotoimisto tavoitti Sedis Zediksen työpaikaltaan Helsingistä. Katkaistakseen työpaikan tupakkahuoneessa vallinneet villit huhut SZ:n poissaolosta työpaikkaolympialaisista Sedis Zedis on Blogistanin tietotoimiston lukuisista ja nöyristä pyynnöistä johtuen suostunut haastattelemaan itse itseään.
- Aivan ensimmäiseksi, Sedis, mitä on oikein tapahtunut? Nyt on mahdollista katkoa huhuilta siivet.
- Sanotaan, että juorujen levittäjällä on harvemmin siipiparia, vaikka niin monet haluaisivat hänen sellaisen saavan. Mutta asiaan. Kuten tiedätte, valmentautuminen näihin työpaikkaolympialaisiin sujui hyvin. Hakkasin motillisen enemmän halkoja ja kaivoin ojaa reilusti yli stahanovilaiseksikin haukutun suoritesopimuksemme, ylitimme tiiminä keskiarvon 32 prosentilla ja teimme näyttävän kasvun nostemittareillakin mitattuna. Kyllä siinä oli uusi palkkajärjestelmäkin mielessä ja tulossopimusta olin valmis rukkaamaan ylöspäin, johtajan viitoittamalla tiellä.
- Sanotaan näin, että kesälomalla suoritettu viimeistelyharjoitus kuitenkin karahti pahasti kiveen, kun säät pettivät. Tuulet puhalsivat hieman yllättävistä suunnista, ja jo ensimmäisessä lähdössä Mikkelin sotaelokuvapäiviltä mukaan kerätty virus aiheutti pahoja vatsavaivoja, jotka estivät täyspäiväisen harjoittelun. Asiaa ei helpottanut lainkaan, että vatsainfluenssaa seurasi pahanlaatuinen kurkkutulehdus, kesäflunssa siis. Intervalliharjoitukset ja asianmukainen palautuminen jäivät puolitiehen, vaikka suoriuduinkin hotellihuoneesta aika kivasti Intercity-junalla Helsinkiin. Mutta kyllä niin voi sanoa, että viimeistely epäonnistui.
- Sanotaan että olin jo toipumassa flunssakierteessä ja lähdössä työpaikkaolympialaisiin, kun alushousuja kaapista ottaessa selkä teki tenän. Yksinkertaisesti se luisui alas. Siksi minun oli poistuttava työpaikalta, vaikka syyskauden avajaisiin oli vain tunteja aikaa.
- Sanotaan nyt näin, että en voinut tietää, että työpaikan delegaatio haki minua pirskeisiinsä kissojen ja koirien kanssa.
- Sanotaan että poistuessani työpaikan kisakylästä hakemaan tavaroitani jouduin perjantaina 13. päivä onnettomuuteen Noidannuoli-polkupyöräni kanssa. Onneksi paikalle sattui yksinäinen taksimies, joka kuskasi minut nuolemaan haavojani piilopirtille, jonka kaapeissa ei muuten ollut yhtää pullollista III-dopingia, jolla olisi noita kirveltäviä vartalohaavoja voinut voidella.
- Sanotaan näin, että kyllä siinä mieli musteni. Oli pantu kaikki peliin ja näin kävi. Kesälomalta työpaikkaolympialaisleiriin palaaminenkin oli sujunut hyvin. Jo kolmantena päivänä uskalsin poistua heräämishuoneesta käytäville katselemaan muutoksia. Sopeutuminen oli helppoa, koska monet muut olivat vielä poissa. Ja sitten tuli tämmöinen takaisku.
- Joka tapauksessa olin valmistautunut alkueriin oikein hyvin. Ensimmäistä elokuvaesitettä kirjoittaessa oli aika rento olo. Ei siinä pitkään nokka tuhissut kun sain sen jo valmiiksi. Siinä tuli jo pirskeet mieleen, kun tuuletinkin pelasi huoneessa aika kivasti, ja kun ei nykyään enää paperit lentele, sillä semmoista tietokonetta kuin tämä työpaikan uusi mylly on oli ilo vemplata. Saatoin olla tulokseen varsin tyytyväinen, vaikka muutama lyöntivirhe sinne jäi ja elokuvan nimikin oli kirjoitettu väärin. Mutta selkä esti iltabileisiin lähdön.
- Sanotaan näin, että sen kirja-artikkelin kirjoittaminen oli sitten tuskaa. Työpaikkapirskeistä palanneilla oli hauskoja juttuja - ne olivat toistelleet toisilleen Moroskoopin iki-ihanaa junttileirijuttua, joka on tullut liitetiedostona jokaisen työtoverinkin koneelle. Minä jäin tästä kollektiivisesta pläjäyksestä ihan paitsi. Sen artikkelin kirjoittaminen oli jo puolitiessä, varsinkin kun printteri teki tenän juuri ennen iltaharjoitusta. Mutta onneksi se on vain sivulaji, ja sellaisenaan jo muutamankin sivun vääntäminen on merkki paremmasta tuloksesta. Kun nyt vain tuo selkäkipu väistyisi.
- Sanotaan että päälaji on vasta edessä. Tulossopimusneuvotteluthan määrittelivät tavoitteeksi 12 parhaan joukkoon sijoittumisen, mitä uudistettu palkkajärjestelmän piti tukea. Tähän pyrin edelleenkin, vaikka noita vaivoja on siunaantunut lisää. Aloitan työryhmätyöskentelyn alkuerät tänään, kun teen seuraavaan kirjaan parin elokuvan verran perustekstiä. Että ei sitä aivan pessimistiksikään voi ryhtyä, vaikka takaiskuja on ollut. Ja onhan nämä ensimmäiset työpaikkaolympialaisetkin, kyllä näin suurissa ympyröissä tällainen maalaispoika tuntee itsensä pieneksi. Mutta hienoa on ollut. Ja kyllä sitä maasta pienikin ponnistaa. Kun nyt vain nuo paikat pysyisivät kunnossa.
- Kiitos Sedis. Sedis Zedis päättää raporttinsa työpaikkaolympialaisista tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti