torstaina, elokuuta 05, 2004

Modernin maailman seitsemän ihmettä

Elämätön elämä - kuinkas sattuikaan Oulusta - oli tyypilliseen insinöörintapaansa laskeskellut seitsemää ihmettä ja päätynyt monien derivointien ja integrointien jälkeen kuuteentoista. Tämä laskuihme koostui Antiikin seitsemän ihmeen lisäksi peräti yhdeksästä tangentoinnin jälkeisistä nettitreffeistä, mistä onkin sitten peräisin matemaattisesti lahjakkaiden ihmisten kehittämä omituinen ilmaisu co-tangentointi. Mikäli hän olisi päässyt toisillekin treffeille saman ihmisen kanssa, kyse olisi ollut sekantista, mutta sen kantti ei ollut ilmeisesti kestänyt. Silti elämättömän elämän kokema kohtalo on epäilemättä normaali ja hän jatkaa yksikseen tangentoimista, sillä hän ei vieläkään muista pudistella lakanoita vaan ainoastaan mattonsa.

Ne seitsemän keskiajalla keksittyä ihmettä olivat kuten kaikki muistamme korvallista kaiveltuamme: Kheopsin pyramidi, Riippuvat puutarhat, Artemiksen temppeli, Zeuksen kuvapatsas, Mausoleumi, Rhodoksen kolossi ja Faroksen majakka.

Mutta niin kuin meillä on tapana sanoa, pöh, mitä tuo on nykyaikana. Modernin maailman seitsemän ihmettä ne vasta ovat jotakin. Tässä kotimaistetut seitsemän ihmettä nykypäivän Suomesta.

Ensimmäistä ihmettä ei kauan tarvitse hakea. Jokainen meistä tietää Yyterin naapurikaupungin Porin. Porin karhukaan ei vedä vertoa kaupungin tämän kesän nähtävyydelle, joka oli tietysti modernin maailman ensimmäinen ihme S. Wonder.

S. Wonderin
, jonka nimikin on enne, jammailu muistuttaa ilmiselvästi maailmanihmeistä Mausoleumia. Se sijaitsi Carian valtakunnassa, tarkemmin Vähä-Aasian länsiosan (Turkki)Halikarnaksossessa. Carian kuningas Mausollos ajatteli ehtymättömästi omaa kuolemaansa, mutta antoi hautapaikan suunnittelutehtävän muille kuin insinööreille. Urakan saivat vaimo ja sisko. Kyse oli siis Matti Vanhasen hallituksen hyväksymästä perheyrityksestä.

Kaikki ehtivät kuolla ennen kuin Mausolloksen Mausoleumi valmistui, mutta kun se n. 350 eaa saatiin ruumintallennuskuntoon, se tönötti paikallaan 1600 vuotta, ennen kuin alkoi maanjäristyksen tuloksena sortua. Mr. Wonderia tällainen ei uhkaa lähimpään 1600 vuoteen, vaikka olisimmekin vähän Superstition. Sillä kelpaa elämättömän elämän aloittaa seuraavan nettitreffailun.

Maailman tunnetuin pyromaani Herostratus poltti Artemiksen temppelin, joten emme tarkasti tiedä miltä se näytti. Modernin maailman toinen ihme on Kysyn vaan, jonka ulkonäkö on yhä selvitysyrityksistä huolimatta tuiki tuntematon, vaikka kaikki tuntevatkin hänen käsialansa. Asia ei tietysti minulle kuulu, mutta onko niin, kuten voisi viimeisimmästä kirjoituksesta päätellä, että nimimerkki on vaihtumassa: uudeksi nimeksi lienee kaavailtu pikkulintujen minulle visertämä skitsobongari Kysyn vaanii. [Sensuurin lisäys: SchiczoJanne on myöhemmin käynyt kuumana ja luvannut tehdä benito-käsittelyllään Kysyn vaaniista entistä tuntemattomamman. Sen jälkeen kuulemma tätä ei sitten tuntisi enää oma äitinsäkään.]

Pikkulintujen viserrystä saattoi helposti kuvitella tapahtuvan Riippuvissa puutarhoissa, mutta modernissa maailmassa tällainen bitumieristetty tasakattoinen viherkasvialustaterraario kymmenessä kerroksessa ei ole ihme edes nyky-Babloniassa. Modernin maailman kotimaistettu, mutta globaali kolmas ihme on sekin kasvuala: Suomen maatalous, jota edes Euroopan Unionin kaltainen maataloustukiorganisaatio ei kunnolla saa pidetyksi kannattavana. Sen takia meiltä nyhdetään viimeisetkin sentit konsonantti-kaupan lihatiskillä. Ihme on sekin, että me sitä kestämme. Mutta niin kauan kuin ihmiset huijaavat itseään, että italialainen, saksalainen, unkarilainen ja espanjalainen ruoka on huonompaa kuin suomalainen, tilanne jatkuu entisellään. Kumma kuinka nuo 200 miljoonaa ihmistä pärjäävät surkeilla maataloustuotteillaan ja kestämistä on siinäkin, että niihin on kehittynyt loistava ruokakulttuuri samaan aikaan kun täällä syötiin pettua.

Kuvanveistäjä Pheidias (äännetään feidi-äss) kolkutteli taltallaan yhden antiikin maailman ihmeistä, Zeuksen patsaan. Se sijatsi Olympoksessa, Kreikassa. Sen nykyinen vastine, modernin maailman kotimaistettu neljäs ihme on tietysti Teemu Mäen videoteos, jota kukaan ei saa nähdä, sillä se on tässä viattomassa maailmassa niin julmetun raaka. Kukaan ei ole jaksanut ajatella sitä siittiöiden Auschwitziä, joka syntyi kun Teemu-poika lasketteli spermaansa kissanraadon päälle. Ihme on sekin kuinka paljon siitä jaksetaan puhua. Herostratus-ilmiö tämäkin.

Maailman ihmeistä suurin on Kheopsin pyramidi, joka on hämmästyttävää kyllä jäljellä, vaikka miljoonat turistit ovat varastaneet siitä kivenlohkareita kotiin muistoksi. Koska modernina aikana kaikki on juuri päinvastoin kuin antiikissa, modernin maailman kotimaistetuksi ihmeeksi nro viisi valitaan yksimielisellä päätökselläni Helsingin ensimmäinen pilvenpiirtäjä, jota ei siis tietenkään ole olemassa. Jostakin syystä tässä vain keputerrorilla varustetussa maassa, jonka peruskallio on jykevää eikä maanjäristyksiäkään ole, vain matalat talot ovat sallittuja. Matalien talojen arkkitehtuuri on tehnyt tämän maan tunnetuksi. Kun täällä ei todellista tilapulaakaan ole, on seurauksena tietysti asuntopula. Se että ihmiset sen sietävät, on sitten se toinen sisäänrakennettu ihme tässäkin jutussa.

Kuvanveistäjä Chareksen Rhodoksen kolossikin on nykyiselle maailmalle tuntematon. Modernin maailman suomalaistettu kuudes ihme on uusien kolossien synty, jota Blogistanissa yhä seuraamme peukalo pystyssä herkeämättä, asiaan kuuluvaa pizzaa ja coca-colaa unohtamatta. Kolossin nousu Pinserin top-listalla on ollut viime aikoina räjähdysmäistä eikä sille näy päätöstä, elleivät sitten hänen nauttimansa lisäaineet tuhoa hyvin alkanutta kehityskaarta. Älä sorru dopingiin, Kynäniska! Huppu korkealle! Me kaikki tuemme raatamistasi puhtain kilvin!

Ptolemaios I:n rakentama Faroksen majakka Aleksandriassa on se vihoviimeinen, seitsemäs ihme Antiikissa. Modernin maailman suomalaistettu valopatsas on tietysti huomiotalouden guru Jari Sarasvuo.

6 kommenttia:

Elämätön kirjoitti...

"...hän jatkaa yksikseen tangentoimista, sillä hän ei vieläkään muista pudistella lakanoita vaan ainoastaan mattonsa."

Hilpeää. Optimisti tietysti vaihtaisi ne lakanat, mutta allekirjoittanut on kokenut optimistisia mielenliikkeitä viimeksi lokakuussa 1997.

Sanoisin kuitenkin, että näissä oloissa ei ole syytä tähdätä nopeaan integrointiin. Lausekkeen sieventämisestä puhuminen olisi ehkä vähän törkeää, mutta sanotaan nyt, että suora integrointi tuskin tässä vaiheessa onnistuu, vaan siihen vaaditaan ensin lausekkeen muokkaamista. Tässä mielessä en ymmärrä, mitä väliä lakanoiden puistelulla olisi.

Todellakin, kohtaloni varsin todennäköisesti tulee olemaan tuo normaali. Uskoakseni tämä toistuva ilmiö selittyy sillä, että normaalin gradientti on määritelmällisesti nolla, joka onkin elämättömän koko kuva.

Elämätön kirjoitti...

Mutta todellakin, kiitoksia vain tästä insinööritajuistetusta versiosta. Uskoakseni tämä auttaa monia nörttejä ja muita luonnontieteellisesti suuntautuneita ymmärtämään ihmissuhteiden problematiikkaa aivan uudella tavalla.

Sedis kirjoitti...

Niin, kysymyshän oli vain ei-insinöörin hermeneuttisesta tulkintayrityksestä transsendenttiin: ihmissuhteiden matemaattinen logiikka kun on vielä kyntämätön sarka jatkuvasta teknistieteellisestä kultivoinnista huolimatta.

Ymmärtämistäsi arvostaen tyydyn vain viittaamaan tohtori Panu Raatikaisen loistavaan teokseen, joka osoittaa, että tällaiset hengentieteelliset saavutukset eivät ole sittenkään täysin erossa loogisanalyyttisesta hahmotustavasta, vaikka tieteen historia on näin yrittänyt tolkuttaa. Suosittelen lukulistalle!

Sedis kirjoitti...

Ja sitä paitsi, hyvä Elämätön elämä, Twin Towersin romahtaminen taannoin olisi pitänyt pyyhkiä mielestäsi sen maailmanhistoriallisen tapahtuman eli nk. Single Towerin romahduksen lokakuussa 1997.

Elämätön kirjoitti...

Itse asiassa optimismin puuskalla viittasin lähinnä Suomi-Unkari MM-karsintaotteluun, jonka ollessa varsinaisen peliajan päättyessä tilanteessa 1-0 vaikutti siltä, että Suomi oli menossa kohti jatkokarsintaa.

Sedis kirjoitti...

Olin A-katsomossa tuossa ottelussa. Yleisön reaktio oli sama kuin Bambie-elokuvassa, kun päähenkilön äiti ammutaan. Urheilukielellä: katsomo romahti, eikä vika ollut insinöörien. [Tällä kertaa...]