Moroskooppi oli tehnyt ruokaa tunnetuin seurauksin. Itsellänikin on periaate, ettei naista pidä keittiöön päästämän, ellei sitten tiskauksesta ole kyse, mutta eilen olin onneksi poissa kokkausvuorollani. Siitä kuulette jäljempänä, mutta ensiksi poliittisesti korrekti selitys pienine sivupolkuineen. Pienet sivupolut ovat metsän parasta antia, koska ne kiertävät ne puut, joilta metsää on tunnetusti niin hankala tarkastella.
Vatikaanin vastustajat jo arvasivat, että en kokannut kotona, koska olin karaokessa, mutta yllätys piileekin siinä, että en ollut laulamassa, vaan kuuntelemassa baarineitosen jorinoita koirista ja mikä ehkä hieman mielenkiintoisempaa (MEHM) uudesta tai uudehkosta pop- ja rockmusiikista. Teemoja yhdistää se, että molempien tiimoilla haukutaan suvereenisti joka puolelle.
Että nyt pitäisi sitten musiikkimakuni olla päivitetty 2000-luvulle, kun on harjoiteltu Egotripin Matkustaja ja kuunneltu ilmeisesti Itä-Suomesta maailmaan ponnistavia Negativea ja Stelloa joidenkin vähemmän tyydyttävien laulu- ja soitinyhtyeiden ohella. Antakaa anteeksi tunteidenne raaka loukkaus, mutta HIMin Solitary Man on surkea verrattuna Neil Diamondin tyylipuhtaaseen esitykseen, jonka suvereenilla yksinäisyydentunteella nenääni laulan itsekin, kun ryhdyn mikrofonin kanssa kahden käymään. Sen sijaan laulu- ja soitinyhtye Limp Bizkit -versio The Who -yhtyeen kansansuosikista Behind Blue Eyes on vertaisa repäisy. Veikkaisin, että tässä ovatkin sitten rockmusiikkikommenttini seuraavaksi kahdeksi vuodeksi.
Niin siis pääsin jo yhdeksäksi kotiin kun ajattelin katsella toistamiseen Steven Spielbergin A.I. :n. Mutta ruoka vei voiton tuosta tunteiden leikistä. Ja tässä tulee se ruoka. Sitä on teidän pakko kokeilla. Se maksaa vain kielen verran, sillä tämä ruoka tunnetusti vie sen mennessään.
Gratinoidut cannellonit pinaattiraejuustotäytteellä
ALKUVALMISTELUT:
Otetaan alle kymmenen euron viinipullo, joka on viilennetty hieman yli suositusten. Avataan miehisenä työnäytteenä ja jaetaan annoksiin: Vaimo saa kaksi lasillista ja itse juon neljä. Siitä tulee sekä nälkä että hyvä kokkausfiilis. Teini-ikäiset kokkaajat googlettavat, että mitä ihmettä se cannelloni oikein on. Olitte oikeassa. Se on spaghettipuun lopputuotteita sekin, tähän vain porataan julmetusti isompi reikä, samanlainen kuin teidän mässytakahampaissanne on.
VAIHE YKSI
Tämän jälkeen kumarrumme pakastimen puoleen, etsimme näpit jäässä takanurkasta kaksi viime vuonna sinne unohtunutta pinaattipakkausta, jossa olevat vihreät pallerot sulatamme ja mikäli sormet ovat vielä jäljellä sipulin leikkaamisen jälkeenkin - veitsen pitää olla terävä, huomattavasti terävämpi kuin kokkikolmonen. Toistan tietoiskun: terävän veitsen kanssa kannattaa olla varovainen. Suurin osa naisten tekemistä miestapoista tapahtuu terävällä veitsellä keittiössä. Siksi älä lähenny pakastekylmillä sormilla edes vaimoasi vaikka yrittäisitkin vain olla kömpelösti hellä. Muista pääasia. Olette laittamassa ruokaa. Eikä sitä viiniä enää enempää, vielä.
Hyvän kokkaustaitoni avulla olen selvinnyt näistä elämän karikoista muutamilla pintanaarmuilla. Niitä pitää kotikokkitaistelun käyneillä olla. Pelkät poninhäntämies-mitalit eivät riitä, sillä silloin kaikuu työväenjohtaja Väinö Leskisen laulu yli muun: "Paljon on mitskuja rinnassa, vaikkei oo haavoja pinnassa." Sen verran kapteeni Leskinen sai aikanaan nahkoihinsa, että tuommoisen osasi sanoittaa ja säveltää.
Mikäli miestapolta on vältytty käy, sikäli kun levy on muistettu vääntää päälle, että sipulit ja pinaatit ensin kuullottuvat ja sitten sipuli pehmenee. Siinä vaiheessa nautimme jälleen viiniä ja jos on oikein suuri hätä, avaamme toisen, sillä pinaatti ja sipuli saavat hieman jäähtyä ennen kuin niihin sirotellaan suolaa, pippippip-ätshii-pippuria ja muutama ripaus muskottia (Myristica fragrans). [Muskotti on muskottipuun kukka- ja hedelmämauste. Lievästi huumaava muskottiöljy ehkäisee ruoansulatus- ja ilmavaivoja. Yliannostus aiheuttaa päänsärkyä ja pahoinvointia. Muskottia ei pidä käyttää väärin, kuten dorkat huumehörhöläiset joskus tekevät.] Kun seos on maustettu on aika sekoittaa siihen raejuustoa.
Määrät ovat tietysti makuasioita. Me käytimme tuplatäytteet ohjeisiin verrattuna, lukuunottamatta pinaattia. 2 pakastepussia tekee 400 grammaa pinaattia, siihen pannaan niin reilun kokoinen sipuli, että mieskin itkee sitä silputessaan. "Vaikk olet heikko sipul vain, saat miehen kyynelii-ii-i-hin." Raejuustoa pantiin tähän kokkaukseen tuplamäärä ohjeeseen nähden, ts. kaksi purkkia eli 400 grammaa. Ja sitten taas miehen kädet väännetään irti viinilasista, ja tehtäväksi tulee tunkea tämä seos cannelloneihin, joita otetaan käyttöön niin paljon kuin tarvitaan. Se on näppäräsormiselle isukille mainio sormiharjoitus, joka on poliittisesti korrekti ja laillinen veto. Äiti saa auttaa, jos on hyvällä tuulella. Sitä varten isän pitää täyttää äidin viinilasi ajoissa. [Pienokaiselle on annettu viisi euroa, jotka hän saa sijoittaa alakerran videoliikeessä myytäviin mässyihin. Tiedotus Tampereelle: Mässy on helsinkiläislasten ilmaisu karamellille.]
Ensimmäinen vaihe on ohitse. Mutta työt eivät. Ojaa on kaivettava kunnes kiintiö on tehty. [Nuoret googlettakoon, mitä tarkoittaa "stahanovilaisuus"].
VAIHE KAKSI
No nythän kävi niin, että viime kesän sipulisato oli hurja. Kun palaa kotiin yöllä kolmen aikaan karaokesta, on parempi ottaa sitruunaa suuhun, että sen kuuluisan hymyn saa pyyhityksi pois ja sitten vielä voi sipaista silmän alle sipulia. Sitten vain äidinvaistot herättävät sanat: "Kukaan ei rakasta minua" ja katso. Leipälapion sijaan saatkin huovan ja tyynyn, joilla voi mukavasti nukkua käytävässä aamuun asti, kunnes postimies läiskii aamun Hesarilla hereille. Naapurin ystävällinen rouva voi vielä tarjota aamukahvitkin, jos hänellä sattuu olemaan koiravahtivuoro aamutuimaan.
Siis sipuleita on vaikka Venäjälle antaisi. Se silputaan aidon "martial arts" perinteen mukaisesti tiibetiläisiä mantroja mutisten ja tehokkaita filippiiniläisiä veitsiliikkeitä muistellen. Nyt olemme myös murskanneet jalkapohjillamme tomaatteja niin paljon, että matto on pestävä, ja siksi avaamme murskapurkin kulmahampaillamme, väännämme leikkaantuneen metallikannen ylös ikenillä ja kaadamme jäljelle jääneiden hampaiden avulla tomaattimurskan kattilaan. Temppu on siinä määrin vaarallinen kotioloissa, ettei kannata hymyillä yhtä aikaa. Siis suorin vartaloin kahdella kierteellä, mutta vakavana. Sinne tomaattimurskan sekaan sitten vain se sipulinmurskaustulos, ja vielä nokare voita - se on lehmästä saatavan alkutuotteen jalostettu muunnos jota oli ennen Flooraa - ja mikä tärkeintä - valkoviiniä. Tietoisku: Viinin pitää olla yhtä hyvää kuin se mitä juodaan. Ruoanlaittoon EI saa käyttää huonoa viiniä. Huonon viinin voi humalaansa juoda, mutta ruokaan se ei kuulu. Voimme kuitenkin tässä välissä, toisen vaiheen lopuksi, hieman siemaista valkoviiniä, jotta laatu varmistuu. Tomaattijutun viimeistely tapahtuu tehosekoittimella. Silloin voi hyräillä tämän edesmenneen yhtyeen 16 ikuista hittibiisiä.
Tämä tehosekoitettu tomaattimurskaus pannaan uunikestävään vuokaan, jota voi vaikka vähän voidellakin (voipaketin paperiin käärityllä voipalalla, ja jos on ovela, lämmittää hieman peltiä siinä uunissa, joka on tässä ohimennen grillattu 200 asteen lämpöiseksi). Ja tähän iltaruskon punaiseen, suorastaan verenpunaiseen mönjään pudotamme varovasti ne täytetyt cannellonit.
KOLMAS VAIHE
Todellinen rakkautemme puhdasta luontoa ja maaseudun tuottavia elinkeinoja kohtaan varmistetaan sillä, että kolmannen vaiheen alku aloitetaan ottamalla reilun nokareen voita ja sulattamalla se kattilassa. Sitten siirtää huljautamme kattilan pois kuumalta levyltä, sekoitamme siihen jauhoja, ihan tavallisia pullankarheita vehnäjauhoja, joista on syytä nyppiä madot pois. Nämä madot voi sitten syöttää gerbiileille tai anoliksille. Aamuyön liskoille jauhomadot eivät maistu ja pussista tahtoo roiskua olkapäille sellaista josta voi joutua vastaamaan myöhemmin.
Kun näkee sulanutta voita ja jauhoja, alkaa käsi heti vatkata. Sheikka, hani, sheikkaa sopi rytmikuvioksi. Oikeaoppinen vatkaus tehdään ranteella, ei koko kädellä jäykistellen, mikä tahtoo pojilla tarttua ainoaksi vatkaukseksi teini-ikään saavuttaessa. Siitä on nyt kasvettava pois.
Meillä on sula voi, jauhot ja vatkaava ruumis. Nyt kaadamme siihen toista lehmätuotetta, maitoa, ja jatkamme erittäin voimakasta vatkausta, haudomme sitä levyllä kuin kana munaa ja maustamme suolalla ja pippurilla - ätshii selän taakse, ei kattilaan - ja lisäämme tupla-annoksen, eli neljä desilitraa juustoraastetta, me käytimme mustaleimaemmentalia. Se Ingmannin halvempi on ihan OK. Emme vitkaile vaan jatkamme vatkailuamme kunnes juusto on sulavista sulanein. Tässä vaiheessa järkevämpi on jo vatkannut jollain muulla kuin sillä, jossa on kaikkein eniten tarttumapintaa.
Nyt meillä on siis tomaattimurskakastike, sen päällä kelluvat täytetyt cannellonit ja nyt sitten lyömme tämän valkokastikkeen siihen päälle. Vuoka pannaan uuniin ja muistetaan viinilaseista huolimatta, että tämän voi vielä ryssiä kaatamalla tai sotkemalla koko kauniin kerrostuneisuuden. Siis se selvempi kokki pistää sen 200 asteen uuniin 20 minuutiksi - aikaa voi mitata kellolla, pyytää vaikka sukulaisia soittamaan, ja viiniä ei saa juoda toista pullollista lisää tuon 20 minuutin aikana.
Pinta menee 20 minuutissa kullanruskeaksi, cannellonit ovat pehmenneet.
Koristele tuoreilla yrteillä ja sitten on muuten kiire. Muuten jää ilman.
VAIHE NELJÄ
Kansa ei halua mitään leivoksia, vaan gratinoituja cannelloneja pinaattiraejuustotäytteellä. Syödään viinin kera.
LOPPUVALMISTELUT
Sytytetään takka, levitetään karhuntalja ja laitetaan pehmomusiikkia radio Vatikaanista. Puhalletaan kynttilät eikä tiputeta steariinia. Loppu sujuukin sitten itsestään.
[Ohje - uskokaa tai älkää - Paras keittokirja nro 2, myyvät Prisma ja SokosMarket, hinta 1 euro.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti