Syksy saa, minä en, kirjoitti pakinoitsijanimimerkki Johnny Walker Ylioppilaslehdessä 1960-luvulla. Mutta nyt on mistä ottaa: Helsingin juhlaviikot, Art goes Kapakka, Orionissa Tarkovskia - Andrei Tarkovskin sisar Maria on Suomessa. Tekemistä ei puuttuisi, jos vain noidannuoli suostuisi yhtään antamaan periksi. Viikko on jo täynnä tuskaa ja kipua.
Työ on sysännyt syrjään olympialaiset, mutta sen verran sorruin eilen kännykkäkutsujen houkutuksiin, että vietin aikaani hetken baarissa. Lopulta kävi niin, että tarkastellessani saldoa, olin mässäillyt Anin seisovassa pöydässä turkkilaisia herkkuja, tarkastellut ahneena yllättäen kesäloman jäljiltä löytynyttä 50 euron seteliä ja tuhlannut sen, haaveillut laiskuudesta ja haureudesta, tuntenut turhamaista ylpeyttä viime aikojen aikaansaannoksistani ja verrannut niitä silti kateellisena muiden kuolemattomiin saavutuksiin ja sortunut lopulta vihaamaan kaikkia niitä, joiden selkä ja perskannikat eivät ole kipeitä ja jotka sitä paitsi voivat elää autuaan tietämättöminä kaikista näistä seitsemästä kuolemansynnistä.
Takaraivossa oli kuitenkin paitsi selkä myös aamun kokous. Niinpä mielessä pysyivät opetukset Kahdentoista patriarkan testamenteista: "Onhan synti sielun tuho, varsinkin haureuden synti, joka erottaa Jumalasta ja lähentää epäjumaliin, sillä se eksyttää järjen ja mielen, ja toimittaa nuoria ennen aikojaan tuonelaan. [Lähde: The Twelve Patriarchs, I, The Testament of Reuben Concerning Thoughts"] Ja jos joku alkaa huomautella iästäni, saa hän tuta ryhmysauvasta.
Ja kuin patriarkkain opastamana tänään voin sitten keskittyä oleelliseen, onhan pyhä perjantai, ja sen seitsemän seireenin laulu soi raakapuun juurelle. Vannon, että olen tänään viisas; toisin sanoen valpas, myönteinen, osaava, tietävä, mutta silti nöyrä, avoin ja oppivainen. Tämä ei sulje pois sitä, että aion olla urhoollinen, siis rohkea, keskittymiskykyinen ja tahtova sekä ehdottomasti vastuullinen. Kun vielä jaksaisi olla oikeudenmukainen eli kohtuullinen, reilu, ymmärtävä ja rehellinen, niin eiköhän se siitä. Ja kun kaiken tämän on tehnyt, on oikeastaan samalla ahkera eli kestävä, toiminnanhaluinen, toimintakykyinen ja tavoitteellinen - tietysti reaaliteettien puitteissa.
Siinä on aineksia huoneentauluksi. Tai vaikkapa meemiksi: kuinka ilta toteutui näiden hyvän elämän ohjeiden mukaisesti. Tai sitten ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti