Kallio, Järvenpää, oma peti

"Kallion" blogimiitissä, elämäni ensimmäisessä, oli vauhdikkaasti hauskaa. Eloisaa. Yksi kiitos lisää risteilemään blogosfääriin teille: Minya, ButtUgly, Turisti, Aika ja minä, Skrubu, Kobaïa, Pala maailmaani, Raparperi-Raisa, mitvit, Haltian vaaliyö, Visukinttu, Katja W, Soopa, Elokuvia ja valokuvia ja ilmeisen virtuaalisesti (?) Kysyn vaan, jonka yleisesti epäiltiin olevan läsnä oluttuoppina. Todellisuudessa hän lienee vain etsinyt Töölönlahden pusikoihin hukkaamaansa Y-kirjainta.

Toveri-ravintolasta riittäisi raportoitavaa, mutta joitakin mielikuvia kerrattakoon tässä. Ne ovat tietysti satunnaisessa järjestyksessä, eivätkä vastaa täydellisesti illan tapahtumia, eikä kaikkia ole edes mainittu, mutta se johtuu vain siitä, että unohdin ottaa kopion Stasille lähettämästä raportistani. Mutta sieltä arkistosta se vielä joskus löytyy!

Poistuessani puolen yön jälkeen kesken syvämietteisten analyysien Aika ja minän Timon kanssa, jengi näytti vielä hyvinvoivalta. Edes duracellaktivisti Turisti ei ollut silloin vielä kastellut stringejään, vaikka kotiinlähtöaikaa hän oli rukannut jo pari kertaa.

Minya, jonka rauhallisen ihaniin silmiin hypnotisoiduin niin, että sallin paitsi kuvien ottamisen myös niiden julkaisemisen, näyttää sijoittaneen muutamia digikuvia tapahtumasta sivuilleen. Täydelliset tyttöystävät ovat vaarallisia, kuten hänelle illan aikana tokaisin, vaikka one linerit olivat muuten kohdallani harvinaisen paljon jäässä. Keskustelimme myös Juoksuhaudantie-elokuvasta, mistä häntä muistutettakoon.

Koska esiinnyn kolmessa kuvassa kuudesta, voinen pitää tätä saavutusta paitsi liioitteluna myös Mr. Blogiuniversum -tittelinä. Näkisittepä minut luonnossa! Schizo-Janne on kahden kuvan päähenkilö: hän saa Mr. Euroopan Blogunioni -tittelin ja luvan siitä huolimatta pitää sivustonsa yläreunassa New York -merkintää. Kuvasta huomaa kuinka Kobaian perushymy virittäytyi päälle juuri niin nopeasti kuin laukaisinsormeni, mutta Minyan täydellisen selvä katse terästäytyi silmäluomien noustessa ääriasentoonsa vasta muutamia sadasosamillisekunteja myöhemmin lähettäen salamavaloa voimaakkaampaa säteilyä. Salamavalojen ja tähtisilmien loiste herättivät Turistinkin poseeraamaan turvallisessa kainalossani ja lopulta ottamaan tuon kuvan Schizo-Jannesta käsi valokuvauksellisesti ojossa!

Katja W:n viattomaan hymyyn voin tietysti yhtyä. Hän oli prikulleen sellainen kuin kuvittelinkin. Niinpä tunnistin hänet jo 10 metrin päästä hänen tullessaan ravintolaan, niin kuin pari muutakin. Varmuus tuli tavasta, jolla hän istuutui pöytään. Onneksi hän onnistui muuttamaan minusta saamaansa etukäteismielikuvaansa, joka lienee muistuttanut keskiaikaisten goottilaiskirkkojen koristuksia, jotka eivät todellakaan ole ilman sarvia ja hampaita. Leveä hymy. Hampaiden kera. [En voi kehua kuin Sammy Davis että on järkevää hymyillä koska on maksanut hampaistaan 50000 dollaria.]

Hymyilevän miehensä (NB eli Non-Blogger) kanssa liikkeellä ollut Raparperi-Raisa osoittautui Raisaksi, jonka yllätyksekseni tunsinkin, koska olen liikuskellut hänen isänsä kanssa samoissa ympyröissä yhden jos toisenkin kerran, joskus silloinkin kun Raisa on ollut läsnä.

Schizo-Jannen kanssa ehdimme alkukeskusteluissa pohtia blogien tulevaisuutta. Jengiä virtasi sisään kuitenkin niin, ettemme ehtineet kirjoittaa Blogistanin Wittenbergin Teesejä, jotka naulaisimme blogiuniversumin kattoon. Mutta blogien läpilyöntiin todelliseksi mediamuodoksi uskomme vakaasti.

Skrubu ei ehtinyt opettaa minulle ruotsia, vaikka Jannen kanssa kehaisimmekin kahden kielen käyttöä ja korostimme Pohjoismaisten blogikokemusten piirin lisäämistä. Meidän on mahdollista kansainvälistyä, vaikka suomen kielestä emme tietystikään luovu, päinvastoin.

Visukinttu on jo raportoinut alkuillan keskusteluista kuten myös siitä, että pöytärivistön yltäessä seinästä seinään, kommentoinnin ja keskustelujen kokonaisvaltainen seuraaminen ei enää onnistunut. Niinpä esimerkiksi kohtaaminen Elokuvia ja valokuvia -blogin Henryn kanssa jäi kättelyksi lähtiessä ja Veeran kanssa jutustelimme oikeastaan vain ihan alussa. Luultavasti aivan kaikkien kanssa ei sanaakaan vaihdettu, katseet sentään lienevät risteilleet joka suuntaan.

Mutta paikalta oli poistuttava, sillä aamulla herätys oli jo kuudelta. Yhdeksältä olinkin Järvenpäässä opettajien koulutuspäivillä luennoimassa dokumenttielokuvasta ja elokuvan opetuskäytöstä. Olivat nakittaneet minulle yllättäen kaksi kahden tunnin satsia - välissä tietenkin kahden tunnin tauko, joten arvaatte, ettei kunto kestänyt enää lauantai-illan juhlimiseen. Mutta kyllä tämä tästä. Varsinkin jos sitä vertaa Juttutupaan ja muualle jatkaneisiin blogihenkilöihin, joiden aamukommentit muistuttavat jostakin minulle käsittämättömästä syystä ibuburanamainosten alkutilannetta.

Seuraavaa blogimiittiä odotellen. Kuka se ehdottikaan viikottaista Toveri-iltaa?