torstaina, elokuuta 19, 2004

Päivän kulku

Aamulla sitä aina ajattelee, että miksi juuri minä. Noidannuoleni on kehittynyt kiivaasti ja kalkkeuttaa paikkoja nyt molemmissa pakaroissa. Särkylääkettä ja baanalle laulamaan työnorjat zorronyöstä nouskaa, maan ääriin kuuluu - kivulias pajatus.

Ja eipä aikaakaan kun olin jo työn touhussa. Aamukahvilla tupakilla pohdittiin miksi naiskuulantyöntäjillä ei enää nykyisin ole sellaisia viiksiä, joista keravalainen ammattikoululainen heitä aina kadehti. Piitsvollein ominaisuudet kävimme tarkoin läpi ja pohdimme kaksimetrisiä naiskoripalloilijoitakin aivan suuremmoisella sujuvuudella ennen kuin ensimmäinen nainen tuli tupakkahuoneeseen. Hetken hiljaisuuden jälkeen jatkoimme samasta aiheesta. Tupakkahuone on sovinismin pesä. Se johtuu siitä, että se on syntiä varten muutenkin tehty. Emmekä me lätisijät pahalla. Täytyyhän koirankin saada edes joskus haukkua kuin Ellun kana.

Siinä sitten piti tehdä suunnitelma ensi kevään dokumenttierikoisnäytöksiin. Taideteollisuutta, turismia ja suomikuvaa, valtiovierailut & diplomatia, urheilu ja kansatiede teemoiksi. Niistä saa kiehtovan paketin, kun sitä muutaman viikon harrastaa. Tähän kolmen viikon työhön uhrasimme kolme minuuttia. Yksityiskohdat saattavat sitten viedä sen kolme viikkoa ja enemmänkin.

Tämän syksyn esitykset painavat jo päälle. Koska olin saanut filmografiaan tämän viikon ojankaivuu-urakan eli Neitoperhon ja Kummeli kultakuumeen hoidetuksi (yht. 8 tuntia 26 minuuttia meni siihen) - terveisiä vain kuningatar Elisabeth... eiku Aulille, hyvä kuva tänään Hesarissa - ryhdyin katsomaan kollegani opastuksella Kekkos-filmejä, joista meillä on näytös lokakuussa - tai oikeastaan jo Kekkosen syntymäpäivänä 3.9. semmoinen erikoispläjäys yksityistilaisuudessa. Hip! Siitä tulee hauskaa!

Harry Lewingin Kansakunnan puolesta, neuvostoliittolainen väriuutiskatsaus Suomen presidentti Neuvostoliitossa, väriuutiskatsaus UKK Amerikassa ja Mikko Niskasen ja Juho Gartzin työstämä ETYK-päämääränä rauha kuuluivat päivän repertuaariin muutaman muun ohella. Vähän pitää ripsiä kasaan vanhempaa kamaa 1930-luvulta ja ynnätä sekunteja. Mutta siitä tulee upeaa revittelyä. Joskus työ on kivaa. Enemmän kuin kivaa. Täähän on ihan mukavaa. Ja tästä maksetaan palkkaa: pitkä nenä yliopistolle.

Siinä välissä katselin Majesteetti-levitteen mainoksia (mukana perheineen mm. Niilo Tarvajärvi, säveltäjä Einar Englund, mäkihyppyvalmentaja Johansson ja Palle eli Reino Hirviseppä testimonial-mainoksissa: "Sitä pitää saada lisää...") ja vielä kuin ohimennen kaverin penkoessa videohyllyjä Lockstedtin jääkäreistä tehdyn saman nimisen elokuvan, joka ilmestyi kesällä 1941. Kuva-aineisto oli kuvattu Saksassa ja oli jäänyt Pohjanmaalle - valtio lunasti aineiston vaasalaisilta ja Valtion tiedotuslaitoksen kuvaosasto sitten työsti sen loppuun.

Nyt sitten puhtaaksikirjoitusta ja ehkä yksi tai kaksi esitettä. Sitten kello on 19 ja on aika lähteä katsomaan mitä varhaissyksy tuo tullessaan. Huomenna on aamulla filmografian kokous ja elokuvasäätiön jengin (16) vierailu.

Olen nyt pari kertaa kirjoittanut näitä paljastusblogeja siitä, millaista mun päivä ihan oikeasti on. Kommentit ratkaisevat jatkanko niitä vai lopetanko nämä kommentaarit, joissa tulee oikeastaan pääasiassa lueteltua erilaisia toimia, sillä äkkiseltään niiden pohdinta ei sitten kuitenkaan ole se aito asia. Pallo on siis lukijoilla. 0 comments tarkoittaa että nää on tosi tylsiä. Tai että te kaikki tarttette pallolaajennuksen...

3 kommenttia:

TURISTI kirjoitti...

With all do respect, man...

Ne on vähän tylsiä. Mutta tämä oli parempi kuin se edellinen.

Cheers!

Marleena kirjoitti...

Minusta on mukava, että kirjoittelet näin monipuolisesti. Huumoria on hauska lukea, mutta on kiva myös tietää blogistanilaisten arkielämästä töineen päivineen. Ei tarvitse kenenkään tulla sanomaan, että "Get a life, man", kun huomaa että sellaista meillä on ihan omasta takaa...

mea kirjoitti...

Ja tosta maksetaan vielä palkkaakin.