Maanantai, elokuu 09, 2004, klo 7:55 ip Käymälä kirjoitti seuraavasti ja jatkoi:
Kertokaapa mikä on blogi uutiskanavana? Luin Sedistä ja tulkitsin sen sellaiseksi. Ehkä en lukenut riittävästi. En oikein ymmärrä miten joku voi olla uutistoimittaja ilman säännöllistä kuukausipalkkaa. Hyvä ja pätevä toimitustyö on ennenmuuta raakaa työtä, aikaa vaativaa työtä, miksi ihmeessä joku tekisi sitä ilmaiseksi? Vai nauttivatko jotkut bloginpitäjät palkkaetuisuuksia työstään? Sehän olisi mainiota.
Kiitän luonnehdinnasta. On tietysti eri asia olla uutiskanava kuin saada aikaiseksi blogi, jonka kirjoittajan satunnainen aikaansaannos joskus muistuttaa uutista tai josta tehdään sellainen - minusta on käsittämätöntä että joku netinkäyttötaitoinen kirjoittaja ei ole jo myynyt kalliilla hinnalla juttua Dan Brownin Da Vinci -koodin taustoista kesän aikakaus- ja sanomalehtiin...
[Käyttäkää blogini Dan Brown-juttuja ja antakaa minulle 40 prosenttia palkkiosta ja voimme kilistellä sen kunniaksi... Myymiskelposen jutun tekeminen veisi minulta tuon pohjalta vajaan tunnin, aineiston kerääminen vei paljon enemmän, mutta oli kivaa, koska siihen oli tiedonintressi. Tietysti minun tittelini kanssa voi pyytää enemmän rahaa jutusta kuin se, jolla titteliä tai mitä tahansa muuta vastaavaa yleisesti päätoimittajan tai toimitussihteerin korvaan "arvostettavaa" ei ole, vaikka näillä tilulilutilpehööreillä ei tarvitse olla itse jutun - puhumattakaan sen tason - kanssa mitään tekemistä... Pyytäminen ei tosin ole vielä saamista, joten pitää kai osata myydäkin (tähän se aina kaatuu, kun ei viitsi ja lapsella riittää ruokaa)... Koko sivun juttu... 600-2000 euroa... Kelpaisi hyvin kiertoartikkeliksi... Mutta ei ole uutinen... Joten takaisin asiaan...]
Blogeista Lehti on sitten jo parodia uutiskanavasta tai paremminkin uutisvälineestä. Sen uutiskriteerit vain eroavat CNN:stä. Mutta juuri uutismuodollaan Lehti kiinnittää huomiota. Vaikka se aika ajoin tunnistetaan helposti huumoriksi, se rikkoo jotakin, joka on jo melkein pyhää. Uutisväline = luotettavuus, turvallisuus ja varmuus eli kaikki se mitä Käymälä omalla blogillaan varoo ja välttää - ja juuri siksi en ihmettele Käymälän nenään käynyttä vienoa tuoksua uutismaisuutta tuntiessaan, vaikka nimimerkin valinta osoittaa monimielisyydessään aikamoista sieto- ja vastustuskykyä an sich.
Muoto ja sanoma liittyvät uutisvälineen praxiksessa rikkumattomasti yhteen. Ja jo siksi blogin on vaikea olla uutiskanava: kanavan jatkuvuus ja muotovaatimukset yleisön silmissä ovat vakiintuneet. Siitä poikkeaminen on työlästä ja häiritsee kaavamaisuuksiin asti tottunutta lukijaa. Ja siksi uutinen ja blogi ovat vaikeasti yhteen sovitettavissa oleva asia.
Mutta journalismi ja blogi eivät ole. Suomalainen Vaikuttava tietotoimisto (VAI) pohdiskelee journalismin määritelmää sivustollaan. Se lainaa pakistanilaisen toimittaja Kunda Dixitin pohdiskelua: "Balanced journalism is a euphenism for status-quo journalism. If the scale is already tilted, balanced reporting just favours those who are already rich and powerful."
Vaihtelevat käsitykset journalismin olemuksesta ovat taustalla siihen, että suuret globalisoituneet uutistoimistot saavat haasteita koko ajan jostakin syystä (vain) vaihtoehtoisiksi helposti nimitettäviltä uutistoimistoilta. Hakusanoilla alternative news Google painaa eteesi 8810000 linkkiä 0,21 sekunnissa.
Silti veikkaan Käymälänkin tyydyttävän mahdollisen uutisnälkänsä juuri niillä suurten kansainvälisten uutistoimistojen uutisilla, jonka nimet lapsetkin oppivat sanomaan. Uutisessa kyse on siis myös siitä, mitä me haluamme kuulla ja nähdä. Ja entistä useammin: uutisessa on kyse siitä, mistä me olemme valmiit maksamaan. Uutisten tekeminen maksaa enemmän kuin niiden kirjoittamiseen käytetty aika ja Käymälä on ihan oikeassa ihmetellessään, miksi jotkut tekevät sitä ilmaiseksi. Tai tarkennusta peliin: harva sentään ihan ilmaiseksi.
Ikiaikaisista palkkavaatimuksista luopumisen takana on yleensä kyse aatteesta. Aivan kuten partiolaiset auttavat turvalliseksi katsomiaan mummoja kadun yli ja rotarileijonat lahjoittavat kansallisesti määräytyneille sotainvalideille bussimatkan ostosparatiiseihin tai jonkun "veljen" sisarentyttären vuodeksi Amerikkaan, monet monituiset vapaaehtoistyöntekijät toimivat globaalisti eri puolilla maailmaa kärsivien, nälkäisten ja sairaiden ihmisten parissa.
Uutistyö on yksi tapa, jolla tällainen vapaaehtoinen - usein alansa ammattilainen - voi toimia. Näitä aatteita on monia, eikä niitä käy tässä yksilöiminen. Jollakin lailla ne aina liittyvät kollektiiviseen ajatteluun. Mädän ja veren haju tuottaa sellaisen Madeleinen leivoksen aina silloin tällöin.
Käymälän kahdesta viimeisestä siteeratusta virkkeestä näkee, mikä on hänen uutiskriteerinsä. Hyvän uutistyön tavoitteena on selvästi ottaa "rosvot kiinni". Ja kuinka hän tätä ilmoittaessaan onnistuukaan olemaan siinä sivussa ulosnäkyvällä tavalla kateellinen, raivoisan mustasukkainen, pahantahtoinen, viisastelevaa sarkasmia poispainetussa ahneudessaan käyttävä, ironista vallanhimossaan ja ikuisessa kaikkialle lonkeronsa levittävässä kostossaan tapaileva ja lyhyesti nykynuorison kielellä sanoen "pahapahapaha". Siinä Käymälän salaisuudet, joita kaikki tämän uutisen jälkeen tunkevat katsomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti