Rotuylpeydestä

Kun eugeniikan spesialisti, emeroitunut valtio-oppinut professori Tatu "Isukki" Vanhanen aukoo suutansa ja vähän päätänsäkin vanhaan malliinsa, on aika kaivaa hyllystä yksi mielikirjoistani.

Sven Lindqvistin "Tappakaa ne saatanat" (Gummerus 1996) on saanut nimensä taannoin Ilmestyskirja-elokuvan yhteydessä käsittelemästäni Joseph Kondrad -tekstistä (Pimeyden sydän, 1899). Conradin aikalaisten, ns. imperialistien, mielessä oli alistaa muiden maiden kansat biologisen prosessin tuomalla välttämättömyydellä, sillä "alemmat rodut" päätyisivät tuhoon. Siitä tietysti seurasi erinäisiä kansanmurhia, eikä tämmöinen murhaaminen tietenkään ollut vaikuttamatta eurooppalaisten sydämiinkään.

Richard Lynn, Tatu Vanhanen
IQ and the Wealth of Nations

Synopsis

This work tests the hypothesis on the causal relationship between the average national intelligence (IQ) and the gap between rich and poor countries by empirical evidence. Based on a survey of national IQ tests, their results challenge previous theories of economic development and provide a new basis to evaluate the prospects of economic development throughout the world. They begin by reviewing and evaluating some major previous theories. The context of intelligence is then described and IQ introduced. Next they show that intelligence is a significant determinant of earnings within nations, and they connect intelligence with various economic and social phenomena. The sociology of intelligence at the level of sub-populations in nations is examined, and the independent (national IQ) and dependent (various measures of per capita income and economic growth rates) variables are defined and described. They then provide empirical analyses starting from the 81 countries for which direct evidence of national IQ is available; the analysis is then extended to the world group of 185 countries.

"British South Africa Company oli 1880-luvulla tunkeutunut etelästä Matabelemaahan, nykyisen Zimbabwen alueelle. Vuonna 1894 oli matabelekansa voitettu. Yhtiö jakoi sen laidunmaat valkoisille keinottelijoille ja seikkailijoille, vähensi sen karjan 200 000 päästä 14 000 päähän ja kielsi asett. Valkoisten kuolemanpartiot hallitsivat ja käyttivät pikaoikeutta, työvoimaa otettiin pakolla, jokainen vastuselija ammuttiin siihen paikkaan." (Lindqvist 1996)

Vanhanen tarkoittaa "synnynnäisellä" erilaisuudella älykkyysosamääräeroja, joilla hän katsoo olevan positiivinen korrelaatio "korkeaan asemaan yhteiskunnassa", jolla hän edelleen tarkoittaa suuria tuloja.

"Kansannousu tuli vuonna 1896. Yhtiö kutsui brittijoukkoja apuun. Baden-Powell oli mukana, ihasteli kun vihdoinkin "pääsi" vihollista vastaan, "joka ei paljon pysty vahingoittamaan koulittuja sotilaita".

Jo ensimmäisessä taistelussa hän ja hänen joukkonsa surmasivat 200 "alkuasukasta", minkä hintana oli vain yksi kaatunut eurooppalainen.

Näin helpoksi ja hauskaksi oli tappaminen tullut.

Tässä tapauksessa se kävi kuitenkin liian kalliiksi. Armeija oli näet tullut yhtiön pyynnöstä ja peri maksun sotilaallisista palveluksistaan. Jo muutaman kuukauden taisteluiden jälkeen yhtiö oli konkurssin partaalla. Saadakseen rauhan Rhodes ja muut valkoiset johtajat joutuivat elokuun 21. päivänä 1896 ensi kertaa kuuntelemaan mustia." (Lindqvist 1996)

Vanhanen: "Tähän asti kaikki yritykset toteuttaa täydellinen tasa-arvo ovat mahdottomuutensa takia epäonnistuneet. Karmeimpana esimerkkinä on edesmenneessä Neuvostoliitossa suoritettu suurisuuntainen yritys toteuttaa marxilainen tasa-arvo. Tavoitteena olleen tasa-arvon toteuttamiseksi alusta lähtien alettiin vangita, tappaa ja terrorisoida ihmisiä, jotka jollain tavoin olivat muita lahjakkaampia, varakkaampia tai muuten ideologiaan sopeutumattomia. Kymmeniä miljoonia ihmisiä vangittiin, karkotettiin tai tapettiin, mutta tasa-arvoa ei syntynyt. Eriarvoisuus sai vain uusia muotoja. Lopulta järjestelmä sortui omaan ihmisluonnon vastaisuuteensa."

"Luutnantti Gleerup kertoo raportissaan miten hän piiskasi kantajiaan, kunnes kuume vei häneltä voimat, ja miten huolehtivaisesti vasta piiskatut miehet silloin hoitivat häntä, levittivät valkoisia kankaitaan hänen päälleen ja häärivät ympärillään kuin hän olisi lapsi, ja kuinka hänen päänsä lepäsi yhden sylissä samalla kun toinen juoksi alas laaksoon hakemaan vettä. Niinpä hän pääsi nopeasti jaloilleen ja antoi taas piiskan viuhua." (Lindqvist 1996)

Vanhanen vastaa vastaväiteisiin: Tammisalon viittaus Jared Diamondin teoriaan kansainvälisten taloudellisten erojen perustumisesta historiallisiin ja maantieteellisiin sattumiin on mielenkiintoinen. Diamond uskoo Tammisalon tavoin, ettei kansojen tai rotujen välillä voi olla mitään älykkyyseroja. Suuret taloudelliset kehityserot johtuvat vain maantieteellisissä olosuhteissa olevista eroista. Diamondilta on vain jäänyt huomaamatta, että maantieteellisten olojen erilaisuus johti kymmenientuhansien vuosien evoluution aikana kansojen ja rotujen välisten mittavissa olevien älykkyyserojen syntymiseen. Ne selittävät huomattavalta osin nykyiset tavattoman suuret taloudelliset kehityserot maailman eri osien välillä, mutta populaatioiden välisten keskimääräisten älykkyyserojen takana on maantieteellisten olosuhteiden erilaisuus mikä alun pitäen synnytti älykkyyserot."

Darwin Argentiinassa 1832 Lindqvistin teoksesta:
"Bahia Blancassa hän näki toisen joukko-osaston, se oli umpihumalassa ja yltä päältä veressä, liassa ja oksennuksessa. Hän (siis Darwin JS) puhutteli espanjalaista komentajaa ja tämä kertoi miten vangituilta intiaaneilta kiristetään tietoja sukulaisten olinpaikoista.

Komentaja sotilaineen oli äskettäin löytänyt tällä tavoin 110 intiaania, kaikki oli otettu vangiksi tai tapettu, sillä 'sotilaat iskevät joka ainoan sapelilla maahan'.

'Intiaanit olivat nyt niin kauhuissaan, etteivät ryhdy lainkaan puolustautumaan, vaan pakenevat eri suuntiin ja jättävät jopa vaimot ja lapset. Kun heidät otetaan kiinni, he tappelevat kuin villieläimet, millaista ylivoimaa vastaan tahansa, viimeiseen hengenvetoon. Eräs kuoleva intiaani iski hampaansa vangitsijalta peukaloon eikä päästänyt irti vaikka hänen silmänsä kaivettiin kuopistaan.'

'Siinä on synkkä kuva. Mutta vielä paljon hätkähdyttävämpi on se kiistämätön tosiasia, että kaikki yli 20-vuotiailta näyttävät naiset murhataan kylmäverisesti! Sen kuullessani huudahdin että se tuntuu kovin epäinhimilliseltä, mihin komentaja vastasi: 'Miten niin, mitä muuta voisi tehdä? Ne sikiävät niin kovaa vauhtia!" (Lindqvist 1996)

Kun eugeniikan spesialisti, emeroitunut valtio-oppinut professori Tatu "Isukki" Vanhanen aukoo suutansa ja vähän päätänsäkin vanhaan malliinsa, on aika panna yksi mielikirjoistani takaisin hyllyyn. Vähäksi aikaa.