Kuohuntaa shampanjalasissa

Kuukkelien valinta on aiheuttanut taas pienimuotoista kuohuntaa shampanjalasissa. Taidan näin kritiikin aluksi korkata tuon Roederer Cristal Brut Vintagen - odottakaas - äh, ja "poks" - ja sitten pieni kulaus. Hyvää vapun alkua!

Nyt Velikulta on yhdistänyt kaksi klassista teemaa - katse harhailee, siemaisen vielä tuota, äh, on se hyvää näin aamutuimaan - ja kritikoi Kuukkeiden jakoa JA toplistaa.

Jos velikullan kaltaiset aktiiviset kirjoittajat käyttäisivät yhtä paljon aikaa ja vaivaa näiden unohtuneiden blogien nostamiseen kuin toplistan ja kuviteltujen yhteisöjen, ts. "sisäpiirien" kaltaisten tuulimyllyjen kritikointiin - anteeksi hyvä Maalainen tuo ekovertaus... Äh... Tämä shampanja on varmasti luomushampanjaa... Se tulee ystävältäni Sancho Panchalta -, niinpä siis jos, niin silloin asiat voisivat olla toisin.

Velikultakaan ei sano yhtään laiminlyötyä blogia nimeltä. Niitä on aina vaan monta. Sitä voi sanoa jo huonoksi politiikaksi. Metakritiikkiä. Laiminlyödyt blogit nousevat vain jos toiset suostuvat tekemään ilmaista työtä niiden puolesta: tuomaan esille sitä mistä pitää. Sinnikäs työ palkitaan. Luetuimpien tuki tuo nopean nousun, mutta se on maailman laki.

Ongelma on logiikassa: Jos kerran top-50 on väärin, miksi sinne pitäisi pyrkiä. Puhumattakaan siitä, että Turistin, - johon ei pääse kun Blogsome takkuilee enemmän kuin Blogger -, jo lopettaneen Moroskoopin tai Karu Sellin salamannopeat nousut luetuimpien joukkoon osoittavat, että listan kärkikvartaaliin pääsee kun on tyyliä, räväkkyyttä ja taitoakin. Jos joku on päässyt ilman noita, niin hyvää tuuria se on vaatinut. Tuo tilaaminen kun on - äh, siemaus - demokraattista.

Mistä tahansa me tiedämme, että kaikki ei niin sanotusti myy. Kaikki eivät ole kärkikamaa. Siksi niiden "löytöjen" sponssaaminen on tärkeää. Siihen kannattaa satsata, ei kalifiksi kalifin paikalle nousemiseen.

Ja jos nämä sanomani snaijaatte, tajuatte myös miksi näissä kritiikkijutuissa on aina niin iso ristiriita. Niin kuin me tutkijat aina sanomme, toisaalta ja toisaalta.

Oma esimerkki:
Sedis Blog keikkui aluksi viikkotolkulla noin sijalla 250, vielä pidempään sijoilla 100-150, kuukausitolkulla just ja juuri top-sadassa ja sitten kärjen ensin lähinnä Maalaisen - siitä suuri kiitos sillä on mukavaa saada lukijoita kun itse ajattelee niitä joskus jopa ansaitsevansa - ja sitten isoimpia lukijakuntia saaneiden satunnaisen linkkituen avulla yläkvartaalin partaalle, missä on jumitettu jo pitkään.

Muutokset olivat äkillisiä: jopa parikymmentä tilausta viikossa tuli lisää ja sijoitus nousi rajusti. Tiettyjä tyylinvaihteluita ja trendien haistamista kyllä on harjoitettu. Perustyyliään kuitenkaan unohtamatta - äh.

Blogeja voi kirjoittaa tavoitteellisesti tai tavoitteetta. Ei kummassakaan tavassa ole mitään vikaa: elämässä voi julkaista tai kirjoittaa terapiaa pöytälaatikkoon. [Nyt on pakko kumota lasillinen tuota ihastuttavaa kuplivaa olentoa]

Mutta mulle on turha tulla soittelemaan. Riittää kun luette.

[Blogihenkilö laittaa puhelimen kiinni ja serpentiiniä kaulaan, tarttuu shampanjapulloa kurkusta kiinni ja äännähtelee kuin kuukkeli: "tööt". Katsoo vielä peilistä nenäänsä. Tämä on se ainoa päivä vuodesta jolloin kaikki on kohdallaan. Äh!]

Tämä kommentti maksoi minulle 169,50 euroa. Lopuksi on pakko siteerata kalpeana punastuvaa Blogstaria:

"Ave maria gratia plena dominus tecum benedicta tui in mulieribus et benedictus fructus ventris tui jesus, santa maria mater dei, ora pro nobis peccatoribus nunc et i hora mortis , nostrae, amen."