tiistaina, huhtikuuta 26, 2005

Mitä, missä ja milloin

Kerroinko minä, että löysin eilen uuden elokuvan. Saksin prinssi Henrikin käynti Suomessa, joka esitettiin Maxim-elokuvateatterissa Helsingissä 11.11. 1918 on sitten olemassa. Elokuva on merkitty Filmographica Fennicaan, eikä sen tekijöistä tai sisältämistä kuvista ole täällä aiemmin ollut mitään tietoa. Arvata on tietysti voinut. Sen verran sain siitä selville, että Henrik hyppää siinä auton kyytiin Helsingissä ja käy Imatran koskella valokuvakameroineen.

Elokuva on saksalainen katsaus Messter Woche 40/1918. Löysin sen niin kuin arkistolöytöjä nykyään tehdään. Netistä. Saksalaiset olivat digitoineet osan siitä Wochenschau-Archiviin. Täytynee hankkia kopio siitä Suomeen.

Listataanpa asioita tälle päivälle:
- Tentin korjaus
- Blogintäyttö
- Lapsi hammaslääkäriin
- Töihin kiireesti
- Filmografia-elokuvan katsominen, sisällön ja lehdistön teko
- Vieraiden vastaanotto underground-elokuvien nimissä
- Neuvottelu yhden tekeillä olevan kirjani tiimoilta (elokuvatarkastamon historia)
- Suomen Kirjallisuuden Seuran Tietolipas-sarja täyttää vuosia ja siellä pitäisi käydä kouhuviinilasi kumoamassa. Vaikka minulle kävisi tämän jälkeen kyllä lasi oikeaa viiniäkin. En ole koskaan perustanut kuohuviinistä (tai edes shampanjasta, paitsi jos se on niin kallista, että tunne ylittää järjen. Kosiessa se maistui ihan hyvälle. Kyllä, kyllä. Polvillaan, kukkien ja shampanjan kera. Olin nuorempana aika poika.)

3 kommenttia:

Sun äitis kirjoitti...

Kosia kuuluu polvillaan, niin minuakin kosittiin. Tosin shampamjasta ei ollut tietoakaan. Vasta kun olin sopertanut hämmentyneen joon, nouti ylkäni autosta pullon lämmintä lonkeroa. Joimme se puoliksi. Päivä oli 31.5.1978

ainailona kirjoitti...

Huominen päivitykseni VAIN sinulle luettavissa jo nyt! Varo vaan;)

Sedis kirjoitti...

Kui sä voit panna nii, et profiili ei ole luettavissa, Ainailona.

Äiti, siinä on ero, kosiiko ennen vai jälkeen shhampppanjan.

Minä olin vaatimattomasti hakenut kalleinta shampanjaa, mitä maasta löytyi. Kriteeri oli nimenomaan hinta. Mutta opin sen myöhemmin, kun nautiskelimme avioparina shampanjaa arki-iltaisin.