Rankka viikko eikä edes lopussa. Kaksi päivää olen ollut lähteitä metsästämässä seuraavaa kirjaa varten: tänään alkoi jo tulla tulostakin. Luin yliopiston kirjastossa 13 vuosikertaa aikakauslehteä, jonka nimi vaihtelee. Alussa se on 1912 perustettu Kotimainen Työ (1927-1930), sitten Tuotanto ja markkinat (1931) ja kopulta Kotimainen tuotanto (1932-38).
Lehdessä oli kiinnostavia juttuja taideteollisuudesta, vientipropagandasta, mainoksista, jopa mainoselokuvista!
Etsin hieman teollisuuden näkökulmia elokuvaan: elokuvateollisuuden käsite on elokuvavalmistamojen tahdon mukainen asia. Kotimainen työ ry:n toiminnanjohtaja oli vuonna 1933 T. J. Särkkä, joka sitten ryhtyi Suomen Filmiteollisuuden (eli SF:n) toimitusjohtajaksi, kuuluksi maisteri Särkäksi.
Mutta järjestö oli asialla jo ennen Särkkää, sillä se valmistutti vuonna 1930 puuvillateollisuuden puolesta propagandaa tekevän elokuvan, jotka vetivät lehtitietojen mukaan yleisöä hyvin: "Esityksiä näkemässä ja kuulemassa on ollut varsinkin perheenemäntiä, siis niitä, jotka etupäässä kulutustavarain ostoksista määräävät. Myöskin eräiden kaupunkien liikemiesjärjestöt ovat osoittaneet harrastusta näitä tilaisuuksia kohtaan."
Järjestö aikoi jatkaa "filmipropagandaa" tulevaisuudessakin, mutta 1930-luvun lama tappoi tämmöiset ajatukset tehokkaasti. Siihen lamaan meinasivat kaatua filmiyhtiötkin, mutta tuloksena oli entistä ehompi Suomen Filmiteollisuus Oy, jonka johtoon Särkkä tuli Suomi-Filmistä pois ajetun perustajan Erkki Karun kuoltua yllättäen. Yhden suuren tilasta olikin äkkiä kaksi.
Särkkä diggasi Karua todella paljon, mikä näkyy hänen artikkelistaan vuodelta 1933, vaikka yleisnäkemys suomalaisesta elokuvatuotannosta oli enemmänkin karu. "Ne harvat kerrat", Särkkä kirjoittaa, "jolloin meillä on pyritty luomaan kansainvälistä elokuvataidetta (salonkikuvauksia j.n.e.) ovat yritykset epäonnistuneet ehkä yhtä poikkeusta, nimittäin Fennican Sinistä varjoa lukuunottamatta." Sen ohjannutta Valentin Vaalaa Särkkä ei mainitse, sen sijaan esillä on Karu, "elokuvaohjaajistamme huomatuin."
"Hän omaa harvinaisessa määrässä filmää filmaattiselle luonnonkauneudelle ja pystyy saamaan eloa ja reippautta varsinkin joukkokohtauksin", Särkkä hehkuttaa. Hän nostaa esille myös pitkän päivätyön elokuvankin parissa tehneen ohjaaja Teuvo Puron.
Tällaiset artikkelit ovat kivoja ja niitä tutkija lukee tarkoin. Usein niissä sanotaan enemmän kuin on tarkoitettukaan. Itseäni kiinnostavat nyt mm. erilaiset nimitykset dokumenttielokuville ennen kuin tuo sana on keksitty suomenkieleeseen käytäntöön.
Mikrofilmeiltä lukeminen on melko rankkaa puuhaa. Huomenna onkin tehtävä jotain muuta. Mutta oman kirjan kirjoittaminen on siinä vaiheessa, että bloggaaminen saattaa häiriintyä.
Mutta tuleehan näitä taukoja, jolloin jotain ehtii raapustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti