On tavallista valittaa siitä, että itse on viimeinen joka saa jostakin uudesta aina tietää. Pääministeriä myöten.Anita teki viimeisimmässä kirjoituksessan paljastuksia, joita minä en saa virallisesti tietää näin etukäteen. Mukavalta se mahdollisuus tuntuu, aivan kuten sekin, että optikko ja poliisi myöntävät minulle oikeuden ajella autoa lasit päässä vuosikaudet tästä eteenpäin. Nekin sujuivat äärimmäisen kepeästi tänään, vaikka jonottaminen oli tosiasia.
Jonkinlainen aavistus tästä Anitan kertomasta mahdollisuudesta tietysti oli, kun minut oli näin kunnianarvoisaan seuraan kutsuttu puhumaan. Kuiskivat ympärillä, että sillä on tarkoituksensa. Elokuvaihmiset ovat kai siellä olleet jotenkin hiljaisia viime aikoina.
Täytynee kehitellä jotakin ekstrakivaa, vaikka tarjottu aika tuntuu kovin lyhyeltä, varsinkin jos kuvan kanssa aikoo vähän pelata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti