Turku

Täällä Cybercafe Turku. Arveluni siitä, että sähkö olisi ehkä tullut Turkuun, piti paikkansa. Keskellä Hansa-korttelia, jossa kortteleita on liitetty toisiinsa eksyttävällä pieteetillä, löytyy nettikahvila, joka on täysin robotoitu. Nämä laitteet tuovat mieleen vanhan puhelinkopin, sillä kaikki toimii kolikoilla. Kameravalvonta pitää huolen muusta.

Saapuminen keskiviikkona oli ikimuistoinen. Järkyttävän kaunis kesäsää alkoi muuttua Kuppiksen kohdalla ja kääntyi ensimmäisiksi sadepisaroiksi sillä siunaamalla sekunnilla, kun jalkaterät ottivat ensimmäisiä horjuvia askeliaan Turun maaperällä.

Horjuminen johtui siitä, että edellisenä päivinä ruhoni ja kahden kauppakassin yhteispaino työnsi kiilamaisen kivenjärkäleen kantapääni paksun nahkan läpi, joten jalkapohjassani on siisti reikä, punainen sisäänmenoaukko keskellä, ympärillä mustaa ja sinipunaista. Turvotus on kamala ja kipu hirveä. Turun traumani oli siis tänä vuonna jalkapohjassa, ei peukalossa ja jalan ristisiteissä kuten joinakin aiempina. Mutta terveenä en ole täällä ollut tiettävästi koskaan.

Silti kaupunki vaikutti taksin sisältä pirteältä. Paljon on kaupunki potristunut sitten kun esi-isäni Hans Platz oli Turun pormestari 1500-luvun alussa.

Torstai ei ollut vielä elokuvapäivä: Pekka ja Pätkä, Laineen Laitakaupungin laulu ja Armand Lohikosken Minä soitan sinulle illalla ei nyt jaksanut innostaa. Kävin kuuntelemassa bloggari Markku Soikkelin luentoa Timo K. Mukan teoksista ja Rauni Mollbergin elokuvista, joita hän tarkasteli kirjallisuuden balladi-teorioiden näkökulmasta. Markku esitti asiansa hienosti ja uskottavasti. Milka (Mukalla Tabu) ja Maa on syntinen laulu, jonka eilen katsoin pitkästä aikaa, ovat lajityypillisesti balladeja, joskin kirjan ja elokuvan välillä on oleellisia eroja, joita Markku taitavasti nosti esiin.

Elokuvakirjoittaja Markku Varjola piti yleiskatsauksen Mollen elokuviin ja Jukka Sihvonen, elokuvaprofessori, esitti hauskan performanssin elokuvateoriaa luovasti soveltaen. Sitten olikin aika testata Amarillo-ravintolan tarjous tuoda pöytää vajaalla seitsemällä eurolla litran kannu olutta. Elokuvasäätiön Harri Ahokkaan kanssa niittasimme niitä pari kappaletta meksikolaisruoan painikkeeksi.

Seminaarin jälkeen suuntasimme ensin valokuvaaja ja lehtimies Leevi Korkkulan "Ajan virrassa" valokuvanäyttelyyn, jossa Olavi Virralla on keskeinen rooli ja sieltä Kirjakahvilaan nauttimaan Laitilan panimotuotteiden monipuolista kirjoa. Matka jatkui vauhdikkaasti Koululle, jonka historialuokassa vietimme hulabaloota leppeästi elokuvista keskustellen. Minä sorruin soittamaan isänmaallisia lauluja harmonilla, joka historianluokkaan ystävällisesti oli tuotu.

Jengi alkoi uuvahtaa, mutta oma kiertotieni vei vielä karaokeen, jossa sinnittelin aamukolmeen. Paikalla oli myös turkulaisia, jotka taputtivat. Siitä heille kaunis kiitos. Portieerille vakuutin kysyttäessä, että kaikki on niin hyvin kuin yksinäisellä vieraspaikkakuntalaisella voi olla näin tyhjässä ravintolassa.