Neljä päivää elokuvafestivaalia takana. Tänään oli helppo päivä, sillä katselin aamulla Valentin Vaalan Kaikki rakastavat (1935) ja Mauno Kurkvaaran Patarouvan (1959). Niiden edellä oli myös joitakin lyhäreitä ja jälkimmäisen elokuvan filmitähden Leni Katajakosken haastattelu. 21 elokuvassa mukana ollut Leni - itse hän pitää parhaana roolinaan Simpauttajan mökin akan roolia - nähtiin myös parissa kauneussaippuamainoksessa: Lux ja Rexona siinä esittäytyivät kauniilla iholla. Ennen kuin Kaks' tavallista Lahtista (1960) esitettiin, valkokankaalle heijastui myös lyhytelokuva Kaunis Ahvenanmaa (1959). Yleisölle ei kerrottu, mistä moinen valinta. Itse keksin vain sen, että pitkän Leni Katajakoski -elokuvan ohjaaja oli Ville Salminen, joka on syntyisin Maarianhaminasta. Leni on itse käsittääkseni tamperelainen.
Lauantaina vieraana oli Kyllikki Forssell, joka nähtiin kahdessa elokuvassa. Ensimmäisenä tuli Roland af Hällströmin Ylijäämänainen (1951) ja kolmen ohjaajan, Esko Töyrin, Kyllikki Forssellin ja Roland af Hällströmin vuonna 1953 ohjaama opettavainen episodielokuva Kolmiapila. Forssellin viimeisin rooli elokuvassa on Kaisa Rastimon Säädyllinen murhenäytelmä. Siihen hän kertoi sopineensa hyvin, koska tunsi maailman, jossa Olavi Paavolainen eli, olipa ollut joskus hänen seuralaisenaankin.
Ylijäämänainen perustuu Jussi Talven käsikirjoitukseen, vuonna 1943 elokuvauransa aloittanut (Tyttö astui elämään, Nuoria ihmisiä ja Hevoshuijarit) Forssellin vastanäyttelijänä oli Tauno Palo. Tämän lähes film noiria ajoittain muistuttavan draamallisen tragedian ja rakkaustarinan kuvasi Esko Töyri. Harri Sinijärvi saa suurimman roolinsa elokuvassa Stockmannin ilkeänä, kassaneitejä ahdistelevana osastopäällikkönä. "Minulla on hyvä asema, melkoisesti varallisuutta ja voin tarjota yksiön Töölöstä. Voitko ryhtyä rakastajattarekseni?" olisi kieltämättä raju avaus nykyäänkin esimerkiksi baaritiskillä. Huonostihan siinä sitten kävi melkein kaikille.
Kolmiapila oli episodielokuva, jossa Kyllikki Forssell ja Esko Töyri saivat ensi kertaa toimia elokuvaohjaajina. Forssell ei enää ohjaajaksi ryhtynyt, Töyri ohjasi kaksi elokuvaa 1957 ja ryhtyi sen jälkeen Fennada-Filmin studiopäälliköksi.
Forssell oli neljäs naisohjaaja Suomessa. Glory Leppänen ohjasi 1936 elokuvan Onnenpotku, Ansa Ikosen elokuva vuonna 1944 oli nimeltään nainen on aina valttia ja Brita Wreden elokuva vuodelta 1950 on Tukkijoella tapahtuu. Yhden elokuvan ohjaajaksi jäi myös Ritva Arvelo, joka vuonna 1961 ohjasi hienon Kultaisen vasikan.
Lauantaina katsoin lisäksi Veikko Aaltosen uuden dokumentin Paimenet, josta kirjoitan myöhemmin enemmän. Öisin hotellissa piti katsoa vielä ranskalaisia elokuvia, jotta saisi kymmenen täyteen tällä reissulla. Elouvien lisäksi aikaa käytettiin seminaareihin, haastattelutilaisuuksiin, elokuvista keskusteluun ja vihdoin hillittömään ilonpitoon.
Onnittelut Hesarissa tänään Petterin uuden kirjan arvostelleelle kollegalleni, Antti Alaselle, jolla tuli tänään täyteen 50-vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti