torstaina, lokakuuta 06, 2005

Bach kasvattaa järkeä

Bach kasvattaa järkeä. Kukat kasvavat paremmin vienon musiikin säestyksellä. Ja lehmätkin lypsävät enemmän ja voivat hyvin sinfonisen orkesterin säestäessä navetan eloa. Epäilemättä monet ihmissuhteet ovat parantuneet sopiva musiikin avulla, jos kohta kynttilöillä, illallisella, takkatulella, karhuntaljalla ja kalliilla lahjoillakin on osuutensa erinäisissä sattumuksissa ihmisen elämässä.

Tolvanat eivät pidä taiteesta on tietysti liian rajusti sanottu, sillä maailmassa on myös taiteesta pitäviä tolvanoita. Sen sijaan päin vastoin voi nätisti sanoa: taide edistää hyvinvointia ja järkeä. Ja se on antidementti, se estää dementiaa.

Näin väittää brittilääkäri Paul Robertson, joka on tutkinut asiaa ja esitelmöi siitä viikko sitten Royal Society of Medicinessä Britanniassa. Uusimpien luentojen aiheena on se, että musiikki on terapiaa dementikolle ja myös heidän huoltajilleen.

Skotlannin luennollaan hänen tukenaan oli soittamassa mm. Medici String Quartet, joka esitti tunnettuja kappaleita hieman väärästä sävellajista. Se antoi ihmisille vinkkiä siitä, miten Alzheimerin taudista kärsineiden havainnot ovat muuttuneet. [Mitä tämä tarkoittaa karaoke-baarien yleisölle, on vielä eksplikoimatta.]

Professori Robertson on vakuuttunut siitä, että musiikin avulla voidaan lukkiutuneita muisteja avata. Musiikki auttaa dementikkoja saamaan yhteyden maailmaan ainakin vähäksi aikaa, soivan musiikin ajaksi. Ja se antaa tilaa ja aikaa heidän hoitajilleen.

Kyse on tutkitusta tiedosta. Kansainvälisesti tunnustetut muusikot ovat auttaneet jo kahden vuosikymmenen ajan tutkimaan musiikin neurologista ja tieteellistä perustaa. Yleisesti tunnetuksi asia ei tullut tutkimuksilla, eikä Royal Society of Medicine kutsunut miestä luennoimaan säkenöivien tulosten vuoksi, vaan siksi, että televisiokanava Channell 4 esitti sarjan Music and the Mind, joka keskittyi musiikin parantavaan vaikutukseen. Television myötä miehestä tuli julkkis.

"Musiikki kantaa merkityksiä", Robertson muistuttaa. Siksi on selvitettävä monia kysymyksiä: miksi meillä on musiikkia, mitä tarkoituksia sillä on, miksi me liikutumme musiikista, kuinka se avaa muistin ja miksi ihmiset ovat avoimempia ja kommunikatiivisempia musiikin vaikuttaessa ja kuinka varhain me saamme musikaalisuutemme ja miksi.

Robertson itse uskoo pystyvänsä rakentamaan musiikin avulla kuvan ihmisolennosta kokonaisuudessaan: aivoista, ruumiista ja tunteista. Luennoilla Robertson käyttää oman puheensa lisäksi musiikkiotoksia ja myös elokuvanäytteitä.

Robertsonin sanomaa voidaan mielestäni hyvin soveltaa myös elokuvaan.

Siksi me elokuvan ystävät olemme niin "bright" koko ajan.

2 kommenttia:

ruu m kirjoitti...

Lypsävätkö lehmät paremmin, jos katsovat samalla La Dolce Vitaa.

Sedis kirjoitti...

Mitenkäs osasitkin niin osuvan esimerkin ottaa. Niiden kuvien äärellä on aina lypsetty.