"Yksilöllinen tuoksu johon miljoonat ovat ihastuneet" on mainosmaailman klassikko ja samalla loistava esimerkki jonkun hyperbollan hyperbolasta.
Tunnetuin hyberbola on varmaankin Raamatusta, jota kirjaimellisesti noudattavia varmasti riittää: "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni." (Luuk. 14:26)
Kyse on siis tyylikeinosta. Siis vastaavasta kuin mitä ovat ajatusviiva, sitaatti, esimerkki, kysymys, vertaus, alkusointu, anafora, antiteesi, asyndeton, deskriptiiviset sanat, ellipsi, metafora, parafraasi, personifiointi, sanajärjestys, järäsarjastus, "sitaatti", suostuttelumääritelmä ja tietenkin toisto, toisto, toisto, toisto sekä toisto.
Hyperbola on kärjistävää liioittelua sosiaalisessa tilanteessa. Niin kuin ironiakin. Ironisessa lausumassa sanotaan jotakin, mutta tarkoitetaan muuta. Eiks' ookin paha? Hyperbolassa jotakin mieltä askarruttavaa asiaa korostetaan voimakkaasti, aina banaaliuteen saakka, ja joka tapauksessa niin, että on raavittava päätä jonkin muunkin kuin kirjaimellisen tulkinnan äärellä. Tulkitsijalla on siis oltava tietoa siitä, mikä on hyberbolaa käyttävä taho. Tämän tyylikeinon tunnistaminen siis edellyttää, että tulkitsijalla on käytännön kokemusta tiettyihin sosiokulttuurisiin käytäntöihin osallistumisesta.
Ja juuri siksi minä ihmettelenkin, miksi kielivirtuoosinen kieli ei virtuena enää virtuaalimaailmassa riitä. Pitää olla poikkeuksellinen kielivirtuoosi. Onks' semmonen enää normaalii?
8 kommenttia:
Tavanomaisena kielivirtuoosina on paljon hauskempaa!
Ei vaiskaan! Elä yritä. Kuuluttaja ilmiantoi sinut jo.
Anteeksi nyt vaan, Sedis, mutta anafora ei ole tyylikeino. Anafora tarkoittaa pronominin / promuodon suhdetta siihen ilmaisuun jolta se perii viittauskohteensa. Esimerkiksi: "MATTI riippuu netissä, siis HÄNELLÄ on ongelma". Pro-muoto (HÄN) on ikäänkuin muuttuja x, jonka sen edeltäjä (tässä erisnimi MATTI) sitoo.
Matti hyvä.
Oli se ainakin Dantella ja Berchellä. Runous on niin monimutkaista.
Ja poliittisessa retoriikassa anafora on kuin nyrkillä silmään.
Voin antaa siitä vielä 145000 esimerkkiä lisää. Mutta kai me olemme ilman sitäkin yhtä mieltä siitä, että anafora on koko muun maailman mielestä tyylikeino. Muun maailman tietysti siksi, että sinä et sitä tiedä, enkä minä osaa käyttää.
Tunnusta heti!
Anafora, sellaisena kuin se teoreettisessa kielitieteessä ja kielifilosofiassa tunnetaan: http://plato.stanford.edu/entries/anaphora/. Kirjoitin aiheesta graduuni kokonaisen luvun.
Tiedän. Mutta on näitä muitakin tieteitä. Ja poliittisen retoriikan tuntijana sinun pitäisi ottaa huomioon tuon kielen tavan tyylivaikutus.
Klassisessa retoriikassa anafora merkitsee sanan tai ilmauksen toistoa useiden perättäisten lauseiden alussa. Tästä on käytetty myös nimityksiä epanafora ja epanalepsis. Esimerkki: "Strike as I would Have struck those tyrants! Strike deep as my curse! Strike! and but once." Byron
Lähetä kommentti