tiistaina, lokakuuta 18, 2005

Mummo

Äiti soitti ja kertoi mummon kuolleen viime yönä äkilliseen sairaskohtaukseen. Kuvassa oikealla jo aiemmin edesmennyt Katri-isomummoni, hänen tyttärensä Anna Alina ja minä äidin sylissä.

Kajaanin mummon viimeiset sanat olivat lääkärin mukaan: "Olisin täyttänyt 90 vuotta ensi lauantaina."

14 kommenttia:

Veera kirjoitti...

Osanottomme.

mea kirjoitti...

Samoin meiltä.

Rauno Rasanen kirjoitti...

90 vuotta on 30 vuotta enemmän kuin 60 vuotta eli yksi sukupolvi (ihmisikä) "pelkkää" vanhuutta.

30 vuotta "Waiting for Godot..."

Osanottoni.

Sedis kirjoitti...

Mummo ei vanhuudesta kärsinyt, hän oli aktiivinen koko ikänsä. Menoa riitti aina muiden ihmeteltäväksi asti.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Siksi pistinkin lainausmerkit sanan "pelkkä" ympärille.
Vanhuus ei välttämättä ole kitumista.

Sedis kirjoitti...

My Lucky Pozzo, eipä niin, eipä niin.

samik kirjoitti...

Osanotto. Hieno juttu että mummo meni täpöllä loppuun asti.

b. kirjoitti...

Osanotto. Ilmeisesti mummosi eli hyvän elämän.

Sedis kirjoitti...

Hyvän ja toimeliaan.

Marleena kirjoitti...

Osanottoni sinulle! Mummosi eli täyden elämän.

TURISTI kirjoitti...

On vaikeaa ottaa osaa toisen ihmisen suruun, koska menetys on aina henkilökohtainen. Mutta olen hyvin pahoillani. Jaksamista.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Osanottoni. 90 vuotta on kunnioitettavan pitkä ja täysi elämä.

ruu kirjoitti...

Osanottoni.
ruu

Timo kirjoitti...

Otan osaa.

[Pysähdyin miettimään sanojeni painoa, sillä omat isovanhempani ovat minulle tuttuja vain muutamista valokuvista ja muisteluista. Voin vain hämärästi, analogioiden ja esimerkkien kautta käsittää mummon merkityksen lapsenlapsen elämässä, mutta luulen, että sinä voit hieman hymähtää ja ajatella, ettemme me ikämme mummottomat todellakaan tiedä, mitä olemme menettäneet...]