Yle ja NATO

Pari päivää sitten Yleisradio julkisti tutkimuksen, jossa kansalaisilta oli kyselty NATO-asioista. Lähtökohtana olivat muutaman viime vuoden tulokset, jotka osoittavat yleisen mielipiteen NATO-vastaisiksi.

Tätä mielikuvaa ja ihmisten reaalista kantaa on alettu nyt aktiivisesti muuttaa. Kun vuosien yritys muuttaa NATO-vastaiset ihmiset NATO-myönteiseksi ei ole muuttunut, ovat NATO-myönteiset alkaneet hajottaa NATO-kielteisten rivejä.

Keinona näyttää olevan mm. YLE:n tutkimus. Eikä oikeastaan tutkimus - jonka kysymyksenasettelu kyllä sekin on johdatteleva - vaan se, miten tutkimuksen tuloksia tulkitaan. Katsotaanpas, mitä sieltä löytyy.

Pro Karelia -liike lyö pohjat, joita on varmasti vaikea ylittää.

"Ylen tv-uutisten teettämän mielipidekyselyn mukaan peräti 49 % suomalaisista kannattaa Natoon liittymistä, jos Suomen valtionjohto perustellusti hakisi Suomea jäseneksi.

Tutkimustulos kuvaa suomalaisten halua uskoa ja vahvaa toivoa siihen, että valtionjohtomme toiminta on vastuullista. Omaa mielipidettä ei uskalleta tuoda esille, ennen kuin päättäjät kertovat, mitä he ovat päättäneet. Pelaamme siten jatkuvaa sokkosilla-oloa ja seuraa-johtajaa –leikkiä tärkeissä asioissa."

Jo ensimmäisen kappaleen peräti-sana saa 49% vaikuttamaan melkein enemmistöltä. Suurempi ongelma on se tosiasia, että kyselystä ei voi tehdä sellaista päätelmää, jonka mukaan kyseessä olisi kannatus NATOon liittymiselle. Toisesta kappaleesta voisi päätellä, että kansalaisten pitäisi osoittaa mieltänsä ja kapinoida kaikesta: radikaali liike tuo Pro Karelia, joka onkin radikaali, sillä se tavoittelee omaa kehitysmaataan Karjalasta.

Niinpä ei ainakaan minua yllätä liikkeen kilpailuhenkinen ote: "Nato-kysymystä olennaisesti enemmän kansalaisten mielipiteistä on Karjalan palautuskyselyissä johdateltu täysin harhaanjohtavasti tahallisesti uhkaavalla kysymyksenasettelulla. Karjalan Liiton kysely keväällä tiukkasi, haluaisitko palautusta, jos se merkitsisi sotaa tai tuntuvia veronkorotuksia." Manipulaatio havaitaan ("olennaisesti enemmän"), mutta se lakaistaan maton alle, vaikka pitäisi tehdä juuri toisin päin. Nostaa kissa pöydälle.

Ihmettelin näitä tulkintoja jo maanantaina Hesarin Unskin blogissa. Tänään Helsingin Sanomien mielipidepalstalla kirjoittaa tiedotusopin professori ja valtio-opin dosentti Pertti Suhonen Tampereen yliopistolla samasta aiheesta.

YLEn kysymys kuului: "Jos tasavallan presidentti ja pääministeri perustelluista syistä päättävät, että Suomi hakee Naton jäsenyyttä, voisitteko tässä tapauksessa tukea valtiojohdon ratkaisua." Tämän lisäksi kyselyssä oli se tavallinen kysymys ihmisten NATO-kannasta ilman kiekuroita ja kysymyskikkailuja.

Sillä kikkailustahan tuo kiemuraisempi kysymys käy. Tämä näkyi myös vastauksista. Noin 30 prosenttia vastaajista vastustaa NATO-jäsenistä, Pertti Suhonen kirjoittaa, mutta voisi hyväksyä jäsenhakemuksen, mikäli sille olisi "perustellut syyt".

Suhonen päättelee: "Kaiken järjen mukaan juuri nuo perustellut syyt ratkaisevat kannan vaihtamisen, ei se, että valtiojohto tekee hakemuksen. Ovathan järkevät kansalaiset valmiita hyväksymään yhteiskunnallisia ratkaisuja, joilla on vahvat perustelut." Ja näitä perusteltuja syitähän ei tässä yhteydessä esitetty. Ne voivat olla vastaajien päässä ihan mitä tahansa.

"Mikäli haluttaisiin tutkia perlkästään kansalaisten valmiutta lähteä tukemaan maan johdon Nato-hakemusta", Suhonen argumentoi, "pitäisi kysymys esittää ilman mainintaa perustelluista syistä. Tässä tapauksessa tulokset olisivat todennäköisesti hyvin toisenlaiset."

Toinen ongelma oli se, mitä itsekin ihmettelin maanantaina: Miten ihmeessä sanamuoto "voisitteko tukea" on tulkittu ikään kuin se olisi kuulunut "tukisitteko". Kuten Suhonen toteaa, edellinen on huomattavasti epävarmempi kanta kuin jälkimmäinen. "Mahdollinen tuki on jotakin hyväksymisen ja vastustamisen väliltä".

Tällaiseen analyysiin eivät toimittajien rahkeet ole riittäneet. Kaivakaamme Renault-mainoksen alta esiin Talouselämä-lehti. "Perustellut syyt" kummittelevat sielläkin, mutta miksi niitä ei sanota julki? Tässäkin tapauksessa kansalaisen harkinta on muutettu NATO-kannatukseksi.

"Suomalaiset suhtautuvat edelleen kielteisesti Nato-jäsenyyteen. Ylen TV-uutisten kysely kuitenkin osoittaa, että presidentin ja pääministerin päätös hakea jäsenyyttä saisi hyväksynnän lähes joka toiselta." Mielenkiintoista on se, että viestinnän koulutuksen saaneet toimittajat eivät missään pura tätä ristiriitaa. Jokainen toimittaja näkee tuo ristiriidan kielteisen suhtautumisen ja jäsenyyden kannattamisen välillä, mutta yksikään ei sitä ala purkaa. NATO-myönteinen sopulitehtävä sen sijaan otetaan varsin vakavasti suomalaisessa lehdistössä.

"Taloustutkimuksen teettämässä kyselyssä 21 prosenttia kannatti Nato-jäsenyttä ja 54 prosenttia vastusti. Mutta jos presidentti ja pääministeri perustelluin syin päättäisivät, että Suomi hakee puolustusliiton jäsenyyttä, saisi se 49 prosentin kannatuksen. Vastustajien osuus jäisi silloin 37 prosenttiin vastanneista. Presidentin ja pääministerin linjanmuutos vaikuttaisi selvimmin naisiin, sillä heidän Nato-kannatuksensa lähes kolminkertaistuisi 16 prosentista 45 prosenttiin." Boldaukset minun. Miksi tätä naisten hurjaa mielenmuutosta ei kukaan ota pohdittavaksi: olivatko he helpommin petettävissä kysymyksen sanamuodoilla vai ovatko he näin auktoriteettiuskoisia. Uskon edelliseen: perustellut syyt purevat naisiin, koska he joutuvat perustelemaan aina kantansa. Miehille riittää tohottaminen. Myös NATO-kysymyksessä.

Tutkimuksessa oli mukana 1008 suomalaisen mielipide. Virhemarginaali on siksi vielä aika suuri, 2,5 prosenttiyksikköä suuntaansa. Ehkä nämä osallistujamäärät kannattaisi kaksinkertaistaa, kun tulokset alkavat olla noin nafteja fifty-fifty -suuntaan.

Helsingin Sanomat selvisi vähän puhtaammin kortein, sillä sen uutisen kärki oli reaalisessa NATO-vastustuksessa, vain 21% vastanneista kannatti NATOon liittymistä.

Mutta entäs se tulkintapuoli: "Tilanne muuttuu kuitenkin päinvastaiseksi, jos valtionjohto päättää hakea Naton jäsenyyttä. Kyselyn mukaan 49 prosenttia suomalaisista antaa tukensa tasavallan presidentille ja pääministerille, jos Naton jäsenyyttä haetaan perustelluista syistä."

Näin koko asia kääntyy todellakin "päinvastaiseksi"! Mistä tämä "päinvastainen" tähän ilmestyi? Kun neljä viidestä vastustaa suoraan kysyttäessä NATOon liittymistä, on selvä, että tuo 49% - joka ei millään loogisella ajattelulla todellakaan muuta yhtään mitään päinvastaiseksi - ajattelee jotakin muuta kuin NATOon liittymistä - se ajattelee niitä "perusteltuja syitä". Joita ei siis kerrottu, koska niitä ei ole.

Ne perustellut syyt ovat nimittäin sitä, mitä turvallisuuspoliittinen genre aina tuottaa: uhkakuvia uhkakuvien perään. Sitähän suomalainen NATO-keskustelu on.

Kukaan ei oikeasti tee juttuja siitä, mitä NATO on. Olisiko Hesarin jo aika?

Tosin tuo Unskin blogissaan tänään esittämä näkemys siitä, että NATO ei olisi sotilasliitto, on aika kehno lähtökohta. Eiköhän tuo liene vahvempi sotilasliitto kuin koskaan ennen. Siitä huolimatta, että se harjoittaa sekä sisällään että yhteistyökumppaniensa kanssa sitä kriisinhallintaa ja montaa muuta lajia käytännöllistä sotilastoimintaa.