sunnuntaina, huhtikuuta 02, 2006

10 asiaa kaapissa

Veloenakin, jonka lisäsin tuonne sivustan blogrolliin muutaman muun seuraamani blogin ohella, näyttää osallistuneen meemiin, jossa listataan kymmenen kaapista AINA löytyvää asiaa, sekä perustelu niille.

Mutta miten luurankoja voi perustella? Ei puhuta sitten niistä.

1) Ensimmäinen asia, joka meidän taloudessamme on läsnä kaikkialla, kaapeissa ja hyllyissä, pöydillä ja seinän vierustoilla, on tietysti kirja.

Niitä on se sata metriä ja vähän päälle. On pitkiä, korkeita, leveitä, matalia, paksuja ja kapeita kirjoja. Loputtomiin kirjoja. On "yritetään päästä eroon kirjoja", on "tänne ei hankita enää yhtään enempää kirjoja", on "tuo nyt on vain pakko olla kirjoja" (Suomen Kansallisfilmografia 1-12)ja "tuota voi ehkä joskus tarvita kirjoja". Kirjarivit herättävät hämmennystä silloin, kun lapsen ystävät saapuvat käymään ensimmäisen kerran. Ja aina silloin tällöin vähän vanhemmissakin...

2) Jos kerran kirja mainitaan on esiin tuotava myös video, tosin nykyisin enemmänkin dvd (digital video disk, nyk. digital versatile disk). Niitäkin on hyllymetreittäissä mitattuna muutamia kymmeniä. Ja noista leveistä pölyä keräävistä muovilaatikoista pitäisi oikeasti päästä eroon. Isän jäämistöstä on tulossa pari tuhatta videota lisää, jahka saamme ne Helsinkiin kuljetetuksi, jolleivat sisarukset tyhjennä hyllyjä, mitä he epäilemättä tekevät. Ehkä rahtaan niitä työpaikalle, jonne siis tarvitaan lisää hyllytilaa.

3) Oman hyllynsä on saanut edellisten katsomiseen tarvittava laitteisto, joka on vanha, vaatimaton, mutta tehtävänsä täyttävä. Olisi vaikea kuvitella arkipäiväistä elämääni ilman tätä audiovisuaalista maailmaa. Vaikka se on työtäni, näytän olevan siitä riippuvainen myös vapaa-ajalla. Naapureiden iloksi karaokelaitteisto puuttuu, koska ne ovat vielä varsin hinnakkaita laatutasoonsa nähden. Enkä ole kytkenyt tietokonettakaan isomeluisempiin ympäristöihin. Tietokonekaraokesta löytyy noin 13-14000 biisiversiota, joista jokunen on keskenään erilainen.

Tuo kosketinsoitinkin - vain hupikäyttöön - täytyisi piuhoittaa kiinni tietskaan ja opetella tekemään hittibiisejä, joita saisitte sitten levittää piraattiversioina koko maailmaan... Ja sitten minä palkkaisin jonkun rikkaan juristin... Ja sitten muuttaisin Bahrainiin!

4) Punaviiniä. Kaapista pitää löytyä punaviiniä. Tällä hetkellä sieltä löytyy espanjalaista, italialaista ja argentiinalaista. Italialaista kulutamme hieman tänään, kun saan tuon sunnuntairuoan keksityksi. Vaimolla on yleensä varmuusvarastona aina proseccoa. Suomessa on pakko rahdata juomia kotiin, kun naapurikaupasta ei saa. En kyllä ymmärrä miksi, kun kieltolaista on kerran luovuttu.

Se on kumma miten tuo valkoviinin ja punaviinin suhde mielessä vaihtelee. Joskus kulutus - joka ei oikeasti kovin suurta ole - keskittyi kokonaan valkkariin ja nyt on taas punaviinimieli. Melkein 30 Helsingissä oleskellun vuoden aikana tämä on kääntyillyt kuin maapallon magneettinen napa. Vähän nopeammassa tempossa vain.

Punaviini on hyvä myös kastikkeissa, joita on helppo tehdä ja jotka ovat aina hyvänmakuisia. Yleensä hyllyistä löytyy myös jotakin likööriä ja Camparia ja ehkä jotain viskiä. Nyt sattuu tosin olemaan konjakkia, kun isä viime kesänä semmoisen lahjoitti oman kuolemansa jälkeen juotavaksi. Kahdessa kuukaudessa pullo on vajonnut puoliväliin, siitäkin puolet silloin, kun asiasta kuulin. Ja jotain tsekkiviinaa taitaa jossain kaapin nurkassa olla, kun semmoinen kiintiöihin mahtui Prahasta tullessa. Väkevät eivät oikein kotioloissa mene, kun en kapakoihinkaan lähde kodin kautta valmistellen, mikä lienee se tavallisin tapa kuluttaa. Kotimaan liikkeistä ostan oikeastaan vain kossua. Pidän kansanperinnettä arvossa. Ja kossuvichy on kansallisjuoma, joka kaipaa seakseen vähän etelän hedelmiä eli sitruunaviipaleen.

Tänään näyttää sitten tulevan aika erikoista ruokaa: possun suikaloitua ulkofilettä maustan lähinnä mangochutneylla, jossa se saa nyt levätä rauhassa tämän blogin kirjoittamisen ajaksi. Hieman punasipulia ja varsiselleriä kasvispuolelta mangon lisäksi pataan. Sitten valmistellaan ja mietitään matkalla, mitä muuta se tarvitsee. Makeata soijaa on varalla.

Tuossa chutneyssä on valmiina seassa etikkaa, sinappia ja sitruunaa. Minä en ole sinappikastikkeista piitannut, mutta katsotaan nyt jätetäänkö se maku vai peitetäänkö... Ei mikään punkkuruoka, mutta muuten en olisi niin tarkka siitä, nauttiiko ruoan kanssa valkkaria vai punkkua. Enemmän kysymys on siitä, mistä pitää.

5) Kaapeissa on kasoittain näitä suomalaisittain erikoisia maustesekoituksia purkeissa. On kiinalaisia ja intialaisia, välimeren ja Afrikan pohjoisosan ruokalajeihin sopivia. Ne tuntuvat aina kalliilta kaupan hyllyllä, mutta kerran se sitten kirpaisee, kun ostaa pari- kolmekymmentä purkkia varmuusvarastoihin. Ei tule mauista pula ja saa mieleistänsä. Matkoilta niitä tarttuu myös mukaan ja myös ystävät tuovat maailmanmatkoiltaan usein joitakin maustesekoituksia. Minulla on rajoituksia, kun kala-allergikkona en voi kalatahnoja käyttää. Siksi thai-ruokaa valmistan aika niukasti. Joitakin kookosmaitopohjaisia kanajuttuja enimmäkseen.

On niissä pettymyksiäkin. Lasipurkitettu korianteri toi mukanaan sen ainakin minulle häiritsevän säilykkeen maun. Saman joka on myös kiinalaisissa lichee-hedelmissä. Tämä tuoreiden mausteiden käyttö on ainoa, jota tv-kokeilta kaipaan. Heillä on aina valtava pehko vihreätä, josta sitten kaapataan silputtavaksi "reilusti" sitä ja tätä.

Jatketaan illemmalla, kun tästä tulee niin pitkä. Kymmenen kohdan meemit ovat minulle tässä mielessä ongelmallisia.

2 kommenttia:

Maurelita Pligaa kirjoitti...

Vai ei edes ranskalaista punkkua ?

Sovinisti Pariisista

P.S. Mango chutneyllä saat kyllä paljon anteeksi... =D

Sedis kirjoitti...

Ranskalaiset punkut joutuivat aikoinaan boikottiin. En enää muista mitä pahaa Ranska hallituksineen oli tehnyt. Silloin ne jotenkin jäivät, vaikka boikotista en pidä kiinni. Italialaisia viinejä ostan, kun muutenkin sitä maata symppaan.

Ovatko muuten sammakonreidet valko- vai punaviiniruokaa?