Kala-allergikkoa ihan huimaa tämä eräidenkin gourmetti.Minä laitoin lampaanviulun marinadiin. Ensin tuhat valkosipulia tökittiin luisen ja vähän laihahkon entisen lampaan sääri- ja reisilihaksiin ja samalla kerrottiin lapselle, että tämä on yksi niistä, jotka tapasit viime syksynä.
Ovat kuulemma niin söpöjä, ettei niitä saisi syödä. Pitäisi ottaa lemmikiksi.
Sanoin, että kollegalla on niitä 50 ja lisää tulee. Pitää tappaa entiset pois ja syödä suihin, sillä ne ovat paitsi söpöjä myös hyvänmakuisia.
Ei se uskonut, mutta katseli kuinka suola ja valkopippuri ja rosmariini ja timjami hierottiin siihen mitä otuksesta oli jäljellä. Lapsi sanoi ryhtyvänsä kasvissyöjäksi, vaikka sanoikin, että hommana tuo näyttää mukavalta. Niin sanoi eilenkin, kun tein itämaishönkösiä lihapullia. Minttu- ja juustokumina on silloin maun ytimessä.
Ja sitten argentiinalaista punaviiniä päälle. Eikös ne sielläkin pidä lampaita, joten kai se viini käy siihen. Vuorokaudeksi marinoitumaan. Sitten uuniin 180 astetta, kohta lasketaan 125. Kolmisen tuntia, 80 astetta. Valellaan marinadilla. Pieniä sipuleita tietysti viereen marinadiin kypsymään. Ja myöhemmin herkkusieniä. Kai sinne voisi porkkanan tai pari heittää.
Ehkä minä joudun syömään sen pääsiäisenä yksin. Onneksi se on alle kaksikiloinen.
5 kommenttia:
Onko se Kuukkelson saanut mitään sitten viime vapun? Anna sille vaikka sorkka kaaluttavaksi. Olettaen edelleen, että viulu on jalka.
Pitääkö minun nyt vetää päätelmä, että et ole tulossa meanderiaan kala-aterialle?
Olisihan se komea tapa kuolla. Tosin lahna tyynyn alle on helpompi.
Meillä on naapurikylässä oikea kyläteurastaja, jolla on kaupan seinillä kuvia somista eläinlapsista. Heti siinä alla on kyltti, jossa sanotaan ylpeästi "Teurastamme vain omia eläimiämme."
Isoisä kuulemma teurasti oman kylänsä eläimet. Isä arveli, että taito tai kestävyys tähän puuhaan oli opittu sisällissodassa.
Olin kai viiden vanha kun sain kanan ja kirveen "Jos ei pysty tappamaan, ei tarte syödäkään"
Lähetä kommentti