keskiviikkona, huhtikuuta 26, 2006

Blogistanin tietotoimisto tiedostaa

Sedis Zedis kyyrötteli blogiasiaintoimistonsa parvekkeella. Se sijaitsi verrattain näkyvällä paikalla ja ilmiantajia oli liikkeellä pilvin pimein.

Tuokin ohimenevä taksi saattoi blogata, vaikka uusi kiitelty taksilaki sen heitä vaitiolovelvollisuusvaatimuksellaan kieltääkin, naapurista hän oli jo melkein varma, sillä siellä naurettiin valtoimenaan, eikä kukaan ohikulkijoistakaan ollut luotettava: kuka tahansa saattoi v-blogata tai podcastata, vaikka näennäisesti olikin aivan viattomalla pikkupikkukävelyreissulla kauniina kevätiltana ja antoi pikku Brutuksensa jättää jätöksiä naapurin pihamaalle ja aitanpolulle.

Mutta nämä eivät olleet pahinta. Yhteiskunta oli muuttunut. Aiemmin Sedis Zedis oli menettänyt yöunensa vain samasta syystä kuin muutkin bloggaavat porvarit. Yöunen varastivat Zhirinovskin laskuvarjojoukot, muu Neuvostoliitto ja viides kolonna. Mutta sen jälkeen, kun Helsingin kaupungin terveysfasismivirasto julisti sodan tupakoitsijoita vastaan, tilanne oli sitäkin pahempi. Kylmässä sodassa kun ei oikeastaan pitäisi ampua, kun ne ovat kuuman sodan tehtäviä. Ja nyt ammuttiin periaatteessa omia. Helsingissä oli sisällissota.

Tupakasta ei ollut pula. Kaupat pullistelivat sitä. Muista EU-maista itse ainetta virtasi maahan. Tupakansytyttimiä, tulitikkuja ja tuhkakuppeja myytiin lailliseen verolliseen hintaan joka puolella. Vain tupakan ja piipun polttaminen oli kielletty. Jopa juristit arvostivat sitä kieroutta, jolla tämä oli saatu aikaan. Ulkoilman ja hapen julistaminen vain tupakoimattomien oikeudeksi oli ollut nerokas vihreä aloite, johon koko fasistijuntan oli helppo yhtyä.

Sedis Zedis oli joutunut ongelmiin, sillä hänen bloginsa yläkulmassa oli valokuva, jossa näkyi palava savuke. Se ei ollut suussa, mutta se ei estänyt hallintotuomioistuinta julistamasta fatwaa, jonka ylimpänä oikeusasteena toimiva Helsingin kaupungin terveyslautakunta siunasi kädet ristiin pannen. Etsintäkuulutuksena toimi Sedis Zediksen blogin valokuva. Sen kuka tahansa kämmentietskan haltija sai eteensä parissa sekunnissa. Sen jälkeen vain soitto tupakkapoliisille ja kas, miestä vietiin. Äidit supisivat lapsilleen pamputuksen ja käsirautojen laittamisen jälkeen: "Katso, noin jalat laahaavat miestä viedessä. Se on ihan oikein. Mies oli tupakoija. Vaan maistuukohan enää tuon pamputuksen jälkeen?"

Ensimmäisen vaiheen Sedis Zedis oli kestänyt hyvin. Varhaisen kieltolain aikana ennen täysiin ravintoloihin tuli yllättäen tilaa, jossa käydä soittamassa kännykällä - tämä oli siis ennen kuin lounasaikana soitetut puhelut kiellettiin eikä työaikana saanut enää puheluita tehdä. Salapuhelimet olivat yleistyneet, kun omiin puhelimiin asetettiin ns. työnantajahälytin. Oman puhelimen käytöstä työaikana rangaistiin varoituksella. Kolmesta tulos oli ulos.

Työnantaja oli tietysti antanut puhelimen käyttöön, mutta sitä kuunneltiin. Sähköpostirajoitukset oli ollut helpompi tehdä, niiden seuraaminen oli kirjattu lakiin, jossa kerrottiin työpaikkaesimiesten perusoikeuksista. Työntekijäoikeuksia ei edelleenkään ollut, ne oli tuomittu sosiaalidemokraattisiksi haihatuksiksi.

Kaikkea ns. työnantajaoikeuksien lakiin ei saatu kirjatuksi. Siksi vessassa ja vesipostissa käyntioikeutta halutaan nyt rajoittaa tapahtuvaksi vain työntekijän omalla ajalla. Vesilasin sai tilata automaatista vain ihon alle asetettavan kellokortin avulla. Sama koski vessan ovea, joka toimi vain kellokortilla. Työnantaja saattoi vähentää näin käytetyn yksityisajan työajasta.

Työpaikan ulkopuolella oli vielä pari oikeutta, joita kansa käytti salaa hyväkseen. Ravintoloissa kännykkäpuheluita sai vielä tehdä, varsinkin kun tupakoimattomien puoli oli aina tyhjä. Ainoa ongelma oli istuinpaikan saaminen: kaikki tupakoimattomien puolen tuolit oli kiikutettu aina tupakointipuolelle.

Mutta eipä aikaakaan, kun sosiaalisfasismiministeriö oli kieltänyt senkin. Tuoleja ei saanut enää viedä tupakoijien puolelle ja tupakointipuolen tuoleihin oli asennettu nasta. Tämän jälkeen vain opettajat saattoivat enää polttaa tupakkaa ravintoloissa, mutta opettajien ravintolassakäymiskieltoa suunniteltiin jo useammassakin ministeriössä.

Ravintoloiden onneksi työpaikkojen ja julkisen kännykkäsoittelun kielto toi niihin asiakkaita. Vaikka koko muu maa oli saatu polvilleen hallitusohjelmaksi julistetun kieltopolitiikan avulla, ravintolat selvisivät aina. Ne olivat kuin kissa matkalla pilvenpiirtäjän katolta alas asfaltille.

Vasta tupakoinnin kieltäminen kokonaan ravintoloissa oli eskaloinut tilanteen sisällissodan partaalle. Salakapakoita vastaan koulutettiin ns. Elliot Ness Karhukopla, joiden väkivallankäyttöoikeudet määräytyivät terroristilakien mukaan. Työpaikoille oli asetettu työpaikkatupakointipoliisi, tuttavallisesti vain tukapo, joka haistoi työntekijöiden henkeä, valvoi työpaikan henkeä salakatselulaitteistolla ja sai rangaista välittömästi ennen tupakkavieroitukseen lähettämistä. Nämä kolmen kuukauden pakkosiirtolat sijaitsivat yleisesti ydinvoimalatyömaiden lähistöllä.

Tupakoivat ulkomaalaiset karkotettiin maasta ja heidän passiinsa tehtiin merkintä tupakointirikoksesta. Heiltä otettu biotunniste esti heitä palaamasta maahan, ellei heillä ollut oman maan terveysfasismiministeriön antamaa todistusta läpäistystä vieroituskurssista. Ongelmaksi oli tullut se, että monissa maissa näitä todistuksia sai ostaa mustasta pörssistä, eivätkä kaikkien maiden terveysviranomaiset olleet fasisteja - he saattoivat ottaa lahjuksia.

Ministeriö oli joutunut tekemään vain muutaman poikkeuksen kieltolakiin. Yli viidentoista sentin sikarit oli sallittu "kansallisen turvallisuuden ja taloudellisen menestyksen" nimissä. Niitä saivat pitää hallussa ja polttaa vain kauppa- ja teollisuusministeriön lisensioimat talousmiehet ja erityistä teknologista tietoa hallussa pitävät henkilöt, kuitenkin vain ne, joiden kuukausitulot ylittivät 10 000 euroa. Kuubalaiset sikarit oli tosin kielletty, sillä Osaman pidätyksen jälkeen globaaliksi ykköskohteeksi oli tullut sikaria poltteleva Fidel, joka oli satavuotispäivänään polttanut julkisesti suorassa televisiolähetyksessä 27 sentin sikarin suurella mielihalulla.

Sedis Zediksen salatupakka alkoi olla lopussa. Sireenien ääntä ei kuulunut, oli yleinen lomapäivä ja kaupungin asettamat tark'ampujat eivät ehkä olleet valveilla juhlittuaan eilen ministerin syntymäpäiviä.

Syvä henkeenveto vielä lopuksi. Ja silloin... Ei yskää... Ei yskäisyä... Ei ysk

12 kommenttia:

Viti kirjoitti...

Ei svittu! Svittu! Vielä tulee päivä, jolloin elämme hahmottamassasi fasistien utopiassa.

Viimeisestä henkeenvedosta vetoa, että Eduskunta tulee olemaan viimeinen mesta, jossa tupakin saa edes ottaa näkyville. Harkitsen vakavasti jo nyt mihintahansa puolueeseen liittymistä ja kansanedustajan uraa.

Olisko ehdotusta puolueesta? Pieni vai suuri? Ja mikä suunta, yksilönvapautta miinus tupakointi jakeleva oikeisto, solidaarisuusmantraansa nukahtanut vasemmisto, neljännestä - savuttomasta ja viinattomasta - valtakunnasta haaveileva keskusta, Jeesuskaan ei polttanut (ai ei?) -kristityt, vain menthol käy mutta metsään ei saa mennä polttamaan luonto kärsii -vihreät...?

Anonyymi kirjoitti...

Olen minäkin monesti ihan periaatteesta ilmoittanut aloittavani protestimielessä tupakinpolton, mutta vaimo aina epää. Sanoo aviopuoliso, että joko Koskenkorva tai tupakki: näin ollen valinto on helppo. Onneksi ei vaimo sentään kyseenalaista itseänsä.
Sauli

Miss Foxy kirjoitti...

ehkä tupakkafasismi sentään jotain positiivista tuo mukanaan, meinaan uusia työpaikkoja tupakkakyylille ja lakia hallinnoiville erityisosaajille ynnä muille sellaisille joilla on jotain erikoiskyyläkompetenssia.

(en polta : ))

Anonyymi kirjoitti...

Tarina ajalta jolloin työpaikoille suunniteltiin tupakointikieltoa.
Istuin kahvihuoneessa syömässä eväitä. Työkaveri istuu samaan pöytään, pistää lupaa kysymättä tupakaksi ja puhkuu savua minun suuntaan. Kiroaa uutta lakialoitetta. "Kyllä fiksut ihmiset osaavat näistä asioista sopia ilman holhousta". Minä yritän siinä yskiessäni niellä sämpylää.
Enää ei tarvitse syödä sämpylää samalla yskien, kiitos fasistisen holhouksen.

Veikko

Miss Foxy kirjoitti...

tupakkafasismi on minun mieleeni erittäinkin, en halua olla missään sisätiloissa missä poltetaan köh köh -

mutta että aikuisia ihmisiä vahditaan ja ehkä kysellään montako röökiä menee päivässä, eikö se nyt ole naurettavaa?

Sedis kirjoitti...

Eipä ehtinyt päivän mittaan tupakalle. Tein elokuvahakemiston. Times 12: 52 sivua elokuvia, yksi rivilleen.

Nyt voisi käydä yhdellä.

Anonyymi kirjoitti...

Miss Foxy, olen samaa mieltä, alkaa tuo vaino mennä yli äyräiden.

Veikko

Miss Foxy kirjoitti...

Sedis; eikö ole kiva, että kun tekee itse töitä, niin täällä sitä vaan keskustellaan sinun alueellasi? : D

Sedis kirjoitti...

Sana on vapaa. Ei ketjuja, kiitos.

Antti kirjoitti...

Minä olen muuten jo aloittanut ruuvin kiristämisen kieltämällä tupakoinnin 10 minuutin ajan ennen rantaradan paikallisjuniin nousemista jotta viereeni ei istuisi tupakalle löyhkääviä kanssamatkustajia. Tosin tämä on ensimmäinen kerta kun tiedotan asiasta, joten kieltoa ei ole vielä alettu kunnolla noudattaa. Kun tieto kiellosta nyt alkaa levitä, niin uskon että rantaradalla kulkevien VR:n U-, S- ja Y-tuotteiden laatukin paranee huomattavasti.

Sedis kirjoitti...

Sinun kannattaisi ryhtyä ajamaan deodoranttien ja hajuvesien kieltoa. Ja ylipäätänsä hajuaistin kieltämistä. Eikö sitä voitaisi muutella geneettisesti.

Mihin sitä tarvitsee? Nykyään ihmiset jopa syövät liikaa, joten siinäkin hajuaisti on vain haitaksi. Ja seksiäkin on liikaa, eli feromenonituotanto varmaan menisi siinä samalla. Ja kun naiset valitsevat uroonsa hajuaistin perusteella, niin kuinka monta kertaa sekin nykyisin menee pieleen? Kysyn vaan. Koska en ole poikamies, en vastaa omaa kysymykseeni.

Panu kirjoitti...

Enää ei tarvitse syödä sämpylää samalla yskien, kiitos fasistisen holhouksen.

Eläköön fasistinen holhous! Führer befiehl, wir folgen!

Sinun kannattaisi ryhtyä ajamaan deodoranttien ja hajuvesien kieltoa. Ja ylipäätänsä hajuaistin kieltämistä.

Herra Tupakoivalle Humanistille ei sitten tule mieleen, että astmaatikoille röökin hengittäminen voi aiheuttaa akuutin hengenvaaran?

Se on jännää näiden kanssa, että kaikille muille kyllä luetaan moraaliset madonluvut, mutta auta armias jos itse pitäisi luopua jostain (itsellekin täysin hyödyttömästä ja haitallisesta) heikompiosaisten hyväksi niin johan silloin alkaa parku.

Toisinaan tulee ihan kokkarinen olo.