Don Kikhot

Yle Teeman Kino Klassikko tänään 19.00:
Don Quijote

(Don Kikhot, Neuvostoliitto 1957, 100') Miguel de Cervantesin satiirisen ritariromaanin parhaana pidetty elokuvaversio omatekoisen ritarin ja hänen aseenkantajansa seikkailuista. Ohjaus: Grigori Kozintsev. Pääosissa: Nikolai Tserkasov, Juri Tolubejev.

Grigori Kozintsev (1905-1973) tuli tunnetuksi skandaaleja herättäneenä teatterintekijänä. Hän perusti teatteriseurueen nimeltä FEKS (Eksentristen näyttelijöiden tehdas) vuonna 1921 kumppaninaan niin ikään ukrainanjuutalainen Sergei Jutkevitsh (1904-1985). Pojilla oli ollut pari vuotta aiemmin, vain viisitoistavuotisna Kiovassa oma nukketeatteri. Kolmikko - mukana myös Leonid Trauberg - edusti neuvostotaiteen formalistista vasemmistosuuntausta. Teatterin ohella he olivat kiinnostuneita sirkuksesta, katusoittajista, music hall -esityksistä, mainosjulisteista ja amerikkalaisista elokuvista.

FEKS siis kiinnostui elokuvasta, jota käytettiin myös osana teatteriesityksiä. Oktjabrinan seikkailut (1924) on kokeilevista varhaisluomuksista tunnetuimpia. Elokuvallisena esikuvana niissä olivat saksalaiset ekspressionistit.

Nuorten miesten viehtymys absurdiin, groteskiin, eksentriseen ja vääristettyyn ilamisuun sai elokuvallista muotoa Gogol-filmatisoinnissa Päällysviitta (myös Viitta, 1926). Heidän kuuluisin mykkäfilminsä oli kuitenkin historiallinen elokuva, Pariisin kommuunista kertonut Uusi Babylon (Novyj Vavilon, 1929). Mykkäelokuvan tekniselta taitavuudeltaan mestariteokseksi luonnehdittu elokuva joutui vastatuuleen stalinistisen taiteen käsitysten edetessä. Se sai huonon vastaanoton niin kriitikoilta kuin yleisöltäkin ensinnäkin siksi, että hyökkäys "pikkuporvarillisen älymystön tuotteeksi" leimattua formalismia vastaan oli juuri tuolloin kiivaimmillaan. Kozintseviä ja Traubergia syytettiin formalismin lisäksi sekä "romantismista" että riidanhakuisuudesta, eikä syytöslista jäänyt tähän. Heitä syytettiin myös aineellisten sekä henkisten resurssien tuhlauksesta. Arvostelijat väittivät sujuvaan tapaansa, että yleisö nauroi elokuvassa väärissä kohdissa, huuteli hävyttömyyksiä, vaati esityksen keskeyttämistä ja epäili, että elokuvan tekniset omainaisuudet johtuivat yksinkertaisesti viallisesta projektorista.

Kozintsev ja Trauberg tekivät johtopäätöksensä. He siirtyivät kuuliaisesti sosialistiseen realismiin ja ohjasivat vuosina 1935-1938 ns. Maxim trilogian, josta tuli tyylisuuntauksen klassikko.

Maximin nuoruus (1935), Maximin paluu (1937) ja Näkemiin, Maksim (1938) kertovat kahden kuvitellun hahmon, Pietarin työläisalueilta tietoisiksi kommunisteiksi kasvavien Maximin ja Natashan tarinan. Kozintsev ja Trauberg pyrkivät uudistamaan sosialistisen realismin sankarikäsityksen. He halusivat tietoisesti eroon niistä edellisen vuosikymmenen vallankumouksellisista sankareista, jotka rakennettiin elokuviin tavallisesti siirtämällä mekaanisesti sopivaksi katsottuja bolshevikkihahmoja perinteiseen seikkailujuoneen.

Kozintsev ja Trauberg uudistivat genreä niin, että ottivat lähtökohdakseen tyypillisen vallankumousajan kommunistin elämäntaipaleen ja muovasivat päähahmonsa mahdollisimman uskottaviksi ihmisiksi. Maksim-sarjaa höysti vallaton huumori, jota viljellään myös vakavien aiheiden yhteydessä, varsinkin sarjan alkupuolella. Sarjan viimeisessä osassa huumori on jo tahatontakin: Maxim pääsee V. I. Leninin ja Josif Stalinin juttusille, kuten monessa muussakin neuvostoyhteisön avoimuutta julistamassa näytelmäelokuvassa. Suojasään kaudella elokuvasta ilmestyi ns. Hrushtshevin leikkaus, josta Stalin oli sensuroitu pois.

Lopulta Kozintsevista ja Traubergista ei ollut sosialismin sankareiksikaan. Parivaljakon yhteistyö päätti heidän ensimmäisen ja viimeisen sodan jälkeisen elokuvansa sensuurikielto. Prosje ljudi (Tavallisia ihmisiä) kertoi tavallisten kansalaisten ponnistuksista lentokonetehtaan rakentamiseksi ja kuvasi sota-ajan koettelemuksia rehellisen oloisesti. Sellainen ei tietenkään käynyt - kukapa Stalinin ajan taiteessa rehellisyyttä olisi kaivannut - ja elokuva pääsi julkisuuteen kolme vuotta Stalinin kuoleman jälkeen, suojasään aikana vuonna 1956.

Traubergin elokuvantekoon tuli kahdentoista vuoden tauko, mutta Kozintsev pystyi jatkamaan uraansa ilman suurempia vaikeuksia. Mutta hänkin jätti elokuvan vähemmälle ja työskenteli enimmäkseen teatterissa. Myöhemmistä elokuvaproduktioista mainittakoon Hamlet, joka sai juryn erikoispalkinnon Venetsian festivaaleilla. 12.3.1905 syntynyt Kozintsev kuoli Leningrdissa 11.5.1973.

Kozintsevin filmografia:(vuoteen 1946 asti kaikki ohjaukset yhteistyönä Leonid Traubergin kanssa)

1924 Pohoshdenija Oktjabriny
1925 Miska protv Judenica
1926 Sinel (Viitta)
1927 Sojush velikogo dela
1929 Novyj Vavilon (Uusi Babylon)
1931 Odna
1935 Junostj Maksima (Vastavirtaan/Maksimin nuoruus)
1937 Vozvrashenije Maksima (Maksimin paluu)
1939 Viborgskaja starona (Myrskylintu/Näkemiin Maksim)
1946 Prosje ljudi
1948 Pirogov (Suuri parantaja)
1953 Bielinski (Sanan säilällä)
1956 Don Kihot (Don Quijote)
1964 Gamlet (Hamlet)
1970 Korol Lir (Kuningas Lear)

Hauskaa elokuvailtaa!