Blogiskenessä on kohistu jo viikkokausia nyt tapahtuneesta Juudas Iskariotin maineen palautuksesta.
Katolinen ensyklopedia sanoo perinteisen käsityksen tiukasti. Juudas oli: "Apostoli joka petti Jumalallisen Mestarin". Suomenkielinen nimi tulee kreikankielisestetystä nimestä Ioudas. Se on johdettu hebrean sanasta judah, joka merkitsee ylistettyä.
Apostoleista Juudaksia oli kaksi. Siksi toista sanotaan "iskariotiksi" eli "mieheksi Keriothista". Carioth on kaupunki Juudeassa, pieni kaupunki Hebronista etelään. Itse asiassa Hebronin vanha nimi, siis paikka mihin Abraham haudattiin, on nimeltään Kiriath Arba. Nykyisin Kiriath ei ole varsinainen nimi millekään, mutta sitä käytetään etuliitteenä monen paikan nimessä.
Joskus tuo "iskariot" ("iscariot") on liittetty myös juutalaiseen tuona aikaiseen protonationalistiseen terroristiryhmään, jonka nimi on englanniksi The Sicarii. Nimi tulee latinasta: sica tarkoittaa tikaria ja sicarius sen kautta murhaajaa, myöhemmin myös palkka-murhaajaa. Tämä juutalainen aktivistiryhmä surmasi vihollisiaan usein lyhyillä tikareilla.
Raamattuun valikoitu kirjoituskokoelma esittää Juudas Iskariotista kovin yksioikoisen kuvan: hän on petturi eikä juuri mitään muuta. Juudaksen vanhemmat olivat varakkaita, asuivat Jerikossa, ja olivat saddukeuslaisia. Juudas oli heidän uskonmallinsa unohtanut ja liittynyt Johannes Kastajan johtamaan joukkoon, mikä aiheutti sen, että vanhemmat kielsivät olemasta hänen vanhempiaan. Juudas etsi töitä, ja pääsi apostolien kirjanpitäjäksi. Hän oli ainoa juudealainen apostolien joukossa.
Kavalluskertomukset
Matteuksen evankeliumi: 10:4 Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama, joka hänet kavalsi. 26:14 Silloin meni yksi niistä kahdestatoista, nimeltä Juudas Iskariot, ylipappien luo. Markuksen evankeliumi: 3:19 ja Juudas Iskariotin, saman, joka hänet kavalsi. 14:10 Ja Juudas Iskariot, yksi niistä kahdestatoista, meni ylipappien luo kavaltaakseen hänet heille. Luukkaan evankeliumi: 6:16 ... Juudaan, Jaakobin pojan, sekä Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja. Johanneksen evankeliumi: 12:4 Silloin sanoi yksi hänen opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, joka oli hänet kavaltava... 13:2 Ja ehtoollisella oltaessa, kun perkele jo oli pannut Juudas Iskariotin, Simonin pojan, sydämeen, että hän kavaltaisi Jeesuksen.
Juudaksen taustoista ei puhuta eikä sitä, miten hänestä oli tullut apostoli. Hän oli Jeesus Nasaretilaisen johtaman ryhmän luottohenkilö, varainhoitaja. Juudas Iskariot seurasi myös Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Siellä Jeesus todisti, että hänen rakkain opetuslapsensa oli Juudas, sillä hän puhutteli äitiään Mariaa ja Juudasta: "Nainen, tämä on poikasi!", "Tämä on äitisi!" Siitäkin voi päätellä, että Juudas oli tehnyt "kavallustyönsä" Jeesuksen tahdon mukaan. Petokseen uskoivat myös roomalaiset, sillä Juudas Iskariot -pettäjä oli ainut joka pystyi liikkumaan heidän keskuudessaan silloin, kun jopa Simon Pietari kolmasti Jeesuksen kielsi.
Johanneksen Evankeliumin 20 luvun mukaan Jeesuksen haudalla Juudas Iskariot oli jälleen paikalla nopeimpana ja innokkaimpana, sillä hän piti tekoaan oikeutettuna. Ensimmäisenä hän ei uskaltanut haudalle astua, mutta uskoi sovitustyön onnistuneen sen jälkeen, kun Simon kertoi haudan olevan tyhjä. Kun apostolit sen jälkeen "menivät yhteen", sen voi tulkita sovinnoksi Simonin ja Juudaksen välillä: Juudaksen oli "petettävä", jotta kirjoitukset toteutuisivat. Kyse oli siis lavastuksesta. Useimmiten petosta on selitetty sillä, että Saatana meni Juudaksen sydämeen.
Nämä Raamatun kohdat mielestäni tukevat sitä nyt Juudaksen evankeliumissa julkistettua näkemystä siitä, että Juudaksen "kavallus" oli sovittu. Juudas siis uhrautui petturiksi ja kavaltajaksi, jotta kirjoitukset toteutuisivat eli kaikki menisi suunnitelmien mukaan. Kuten yllä linkattu Ylen uutinen kirjasi Egyptistä löydettyjen uusien papyrusrullien avaavan tietä uusille tulkinnoille: "Evankeliumin mukaan opetuslapsista juuri Juudas vapautti Jeesuksen maallisista kahleista, jotta hän voisi toteuttaa taivaallista tehtäväänsä. Käytännössä hän oli ainoa opetuslapsi, joka todella ymmärsi Jeesusta [- -]."
Papyrusrullat ovat 16 senttiä leveitä ja 29 sentiiä korkeita ja ne olivat nahkaan käärittyjä. Teksti oli kirjoitettu 300- tai 400-luuvlla luvulla koptin kielen keskiegyptiläisellä murteella. Otsikko on Juudaksen evankeliumi. Löytö tehtiin neljännesvuosisata sitten Al-Minyasta, Keski-Egyptissä. 62 sivuista kääröä on säilytetty salaisessa paikassa Sveitsissä tähän asti.
Tätä löytyä on tietysti jo tulkittu. Sen sanotaan sopivan hyvin ns. "post-kristikunnalliseen" kontekstiin. Kristikuntaan eri aikoina muodostunut läheinen suhde kirkon ja hallituksen välille on nimittäin vaikuttanut myös raamatun tulkintoihin. Yhteispelin tuloksena Jeesuksen radikaalia sanomaa armon, rakkauden ja anteeksiannon puolesta on vähätelty. Sellaiset arvot eivät sovi kirkkoon, jonka on tehtävä osansa hallitsemisessa, sotien käynneissä, vangitsemisissa ja kidutuksissa. Kun kirkko etääntyy hallituksista, syntyy tilaa sellaisille uusille tulkinnoille Jeesuksesta, jotka painottavat enemmän anteeksiantoa kuin rangaistusta. Juudaksen itsemurhahan on kristinuskon mytologian ytimessä: itsemurha estää häntä saamasta anteeksiantoa, jonka Jeesus ristinkuolemallaan olisi voinut antaa. Itsemurha on suurin synti - se on niitä harvoja katolisia oppeja, jonka soisi juurtuvan tännekin.
Juudaksen kohtalo ei nimittäin viitannut lainkaan anteeksiantoon tai armoon. Hänenhän sanottiin Matteuksen evankeliumissa tehneen itsemurhan. Perimätieto on määritellyt sen hirttäytymiseksi. Kavalluksesta saamansa rahat Juudas heitti hirttäytymispaikan, temppelin, lattialle. Apostolien teoissa (Ap.t. 1:16-19) kertomus päättyy eri lailla: 16 Hän sanoi: "Veljet! Sen kirjoitusten sanan oli käytävä toteen, jonka Pyhä Henki Daavidin suulla oli ennalta Juudaksesta lausunut -- tuosta miehestä, joka ryhtyi oppaaksi Jeesuksen vangitsijoille. 17 Hän kuului meidän joukkoomme ja oli saanut osalleen palvelutehtävän niin kuin mekin. 18 Petoksensa palkalla hän hankki itselleen kappaleen maata, mutta sitten hän syöksyi päistikkaa alas, niin että hänen vatsansa halkesi ja sisälmykset pursuivat ulos." 19 -- Tämä tuli yleisesti tiedoksi Jerusalemissa, ja niin se paikka sai heidän kielellään nimen Hakeldama, Veripelto."
Eli kuolintavasta Raamattu ei ole yksimielinen. Koraani on asiasta eri mieltä. Koraani painottaa omassa tekstissään, etteivät juutalaiset tosiasiassa edes ristiinnaulinneet Jeesusta. Juutalaisia nuhdellaan Koraanissa, kun he sanovat: "Totisesti olemme surmanneet Messiaan, Marian pojan, Jumalan lähettilään". Koraani jatkaa: "Mutta eivät he ole surmanneet, eivätkä ristiinnaulinneet häntä, vaan heistä näytti siltä" (Suura 4:156).
Tämä jae tulkitaan yleisimmin siten, että Jeesuksen vihollisten tullessa ristiinnaulitsemaan Jumala teki ihmeen ja vapautti hänet. Jumala järjesti asian niin, että joku toinen, todennäköisimmin Juudas, näytti Jeesukselta ja joutui ristiinnaulittavaksi Jeesuksen sijaan. Koraanin tulkinnan mukaan Jumala otti Jeesuksen taivaaseen, jossa hän on tänään ja josta palaa takaisin maan päälle.
[Tämä on elämäni pisin uskonnollishenkinen kirjoitus. Mutta aihe on kiehtova, enkä takaa, ettenkö palaisi siihen.]
13 kommenttia:
suosittelisin sinulle lukemista Sedis!
Lukemista?
Mulle vasta tänään selvisi, että ensi viikolla on pääsiäinen. Paraskin maallikkosaarnaajan tytär!
Metsätyönjohtaja ("kymppi") Anders Kettunen, esi-isäni äidinäidin kautta oli myös maallikkosaarnaaja Mainualla Kajaanissa (s. 3.01.1844 Vuolijoen Vuottolahti k. 7.04.1896).
Ja tietysti oli isänäidinisänäidinisä Johan Poikonen, renkimies, torppari, herännäisyysmies ja -liikkeen johtohenkilö Savossa
s. 1794 (oma kertomus). Hän oli aika velikulta saarnaamisessa: hänellä olivat aika ajoin hallussa ainakin Maaninka, Suonenjoki ja Kerimäki.
Joo tota, mites nämä perinteiset käsitykset, että Johanneksen evankeliumin "rakkain opetuslapsi" olisi kirjoittajan puhuttelu itsestään (eikä siis Juudas) ja että juutalaiset eivät ristiinnaulinneet Jeesusta, koska heillä ei ollut siihen oikeutta, vaan roomalaiset?
Tuon Poikos-tarinan minä luin jo aikapäivät sitten siitä mainiosta sukukronikastanne. Tätä metsätyönjohtajaa en nimeltä tunnista.
Kyllähän näistä apokryfikirjoista saa aikaan vaikka minkälaista da Vinci -koodia :-) Juudasta voi lukea nykykielellä ainakin PDF-tiedostosta. Kirjallisen muodon kannalta teksti on aika mielenkiintoinen, koska siinä korostuu kahden puhujan, tässä Jeesuksen ja Juudaksen, dialogi suuremmassa määrin kuin dialogi monessa muussa evankeliumissa. Gnostilaiset, kuten hellenistisessä valtakulttuurissa tietysti monet muutkin, suosivat Platonia, eikä pelkän dialogimuodon perusteella kannata tehdä isompia johtopäätöksiä.
Juudaan evankeliumin alkutekstin on ajoitettu syntyneen ennen 180-lukua, jolloin kirkkoisä Irenaeus hahmotteli kristillisten kirjojen kaanonia ja kävi ankaralla kädellä harhaoppisiksi tuomitsemiensa kristillis-gnostilaisten kirjoitusten kimppuun. Tulilinjalla oli myös tämä evankeliumi.
Kanoniset evankeliumit lienee kirjoitettu joskus suunnilleen vuosien 60-100 välillä ja jotkut Paavalin kirjoittamat tai hänen nimissään kirjoitetut kirjeet ehkä hiukan evankeliumeja aikaisemmin. Irenaeuksella saattoi olla jossain määrin perusteltu käsitys siitä, että hänen suosikkikirjansa olivat vanhempia kuin Juudas ja siten hän piti niitä luotettavampina. Aikaahan ei ollut kulunut vielä kovinkaan montaa tuolloista sukupolvea. Nuo sittemmin kanonisoidut evankeliumit pohjannevat lähinnä Markukseen ja oletettuun "Logiaquelleen" eli 1800-luvulla rekonstruoituun ja sinänsä ehkä epähistorialliseen Jeesuksen opetusten koosteeseen, joka puolestaan olisi sisällöllisesti lähellä sittemmin löydettyä Tuomaan evankeliumia. Tuomas taas ei näin rippikoulupohjalta luettuna juurikaan eroa kanonisista evankeliumeista opetustensa ja perusideologiansa pohjalta; gnostilaiseksi en sitä kovin herkästi menisi sanomaan.
Juudaan evankeliumin perusidea, kavaltajan ja Jeesuksen yhteistyö, on hyvinkin valentinolaista tai vastaavaa kristillistä gnostilaista ajattelua. Jonkinlainen dualistinen sovituksen idea sisältyy väistämättä siihen kohtaukseen, jossa "alemman jumalan" piiriin kuuluva Juudas auttaa "ylemmän Jumalan" piiriin kuuluvaa Jeesusta suorittamaan tehtävänsä. Asetelma on mielestäni ajatuksellisesti melko lähellä kanonisten evankeliumien ideaa ihmisen poika -Jeesuksen ja Jumalan välisestä suhteesta.
Irenaeuksen vimma Juudaan evankeliumia (ja monia muita vastaavanlaisia tekstejä) vastaan on selkeää gnostilaisuuden vastaista uskontopolitiikkaa, mutta sen ei ole tarvinnut olla pelkkää oikeassaolemisen ja vallanhimoa, vaan asiaansa uskovan historialliskriittisen pohdiskelijan päätymistä oman tietämyksensä mukaisin kronologisin perustein kannattamaan aineistoa, jonka on katsonut perustuvan vanhempaan tekstikerrostumaan. Aikajänne alkuteksteihin oli tuolloin kuitenkin vain reilu vuosisata
Kuten Merja toteaa, nykyisin vallalla oleva perimätieto pitää Johanneksen "rakasta opetuslasta" Johanneksena itsenään. Jos/kun oletetaan Juudaan evankeliumi Johannesta nuoremmaksi, on tässä ollut tuhannen denaarin paikka sovittaa sopiva hahmo tähän kirjaimellisella tasolla nimettömään rooliin. Valentinolaisille tai heidän aateveljilleen sopiva hahmo on voinut olla Juudas ja Ireneauksen seuraajat ovat mielellään puhuneet Johanneksesta.
Mutta yksinomaan Johanneksen evankeliumia lukemalla on vaikea mennä sovittamaan Juudasta rakkaimman opetuslapsen rooliin. Ehtoollisella olleista kun kerrotaan näin: "Yksi opetuslapsista, se joka oli Jeesukselle rakkain, oli aterialla hänen vieressään. Simon Pietari nyökkäsi hänelle, että hän kysyisi Jeesukselta, ketä tämä tarkoitti. Opetuslapsi nojautui taaksepäin, Jeesuksen rintaa vasten, ja kysyi: "Herra, kuka se on?" Jeesus vastasi: "Se, jolle annan tämän leivänpalan." Sitten hän kastoi palan ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle." (13:23-26). Aika vaikeaa on nähdä rakkainta opetuslasta ja Juudasta samassa hahmossa tämän kuvauksen perusteella niinkuin teet tulkitessasi Johanneksen 20. lukua.
"läheinen suhde kirkon ja hallituksen välille"
Tarkoittaako tämä Esko Ahon pahamaineista hallitusta, vai jotain muuta?
Synoptisten evankeliumien - siis niiden Raamatussa olevien - ajoituksesta ja kirjoittajista on olemassa hauska artikkeli.
Vähän sekava artikkeli gnostilaisuudesta.
Blogilainausta: Kaanonin ulkopuoliset evankeliumit, jonka lopussa linkkejä.
En mene takaamaan käännöksien oikeellisuutta (niin kuin ei kukaan muukaan tässä maailmassa).
Ehkä näistä pitäisi DaVinci-koodi väsätä...
Täytyy korjata kommenttiani ainakin siinä, että Juudaan evankeliumia ei ehkä ole oikeudenmukaista kutsua valentinolais-kristilliseksi. Roomalaisen Valentinoksen seuraajat Irenaeus luokitteli samaan mielestään harhaoppisten joukkoon kuin muutkin historiankirjoituksen sittemmin gnostilaisina tuntemat suuntaukset.
Helsinkiläinen eksegeetikko Dunderberg on ainakin Aamulehdessä ilmaissut näkemyksensä, että Juudaan evankeliumi kuuluisi enemminkin gnostilaisuuden hiukan hardcorempaan setiläisyyden haaraan.
Juudaan evankeliumin 12. logionissa (matkittakoon sana "logion" Tuomaan evankeliumin perinteisestä jäsentelytavasta tarkoittamaan suunnilleen samaa kuin kanonisen evankeliumin "jae"; en tiedä, ovatko tutkijat jäsentäneet Juudasta jollakin tavoin) Jeesuksen hieman aiemmin (log. 7) esittämään kysymykseen: "Miten te tunnette minut? Totisesti sanon teille: Yksikään sukupolvi, te mukaanlukien, ei tunne minua" Juudas vastaa: "Minä tiedän, kuka olet ja mistä olet tullut. Tulet Barbelon kuolemattomasta valtakunnasta. Enkä minä ole kelvollinen lausumaan lähettäjäsi nimeä."
Barbelo on kaitselmus, setiläisen gnostilaisuuden Jumalan primaari ilmentymä. Itse asiassa- anteeksi niin koodaajat kuin teologit - gnostilaisessa maailmassa Jumala on kuin luokka, jonka määrittelyjä vastaavat siitä rakentuneet (uskomusjärjestelmässä tätä kutsutaan emanoitumiseksi) oliot eli aionit.
Myöhemmin evankeliumissa viitataan itseensä Seetiin, joka edusti setiläisille Jumalan puhtainta ilmentymää ihmisessä: "Hän loi Seetin turmeltumattoman sukupolven".
Tämä "Jumala-luokan" ilmentyminen, lähinnä erilaisina jumalolioina ja noiden olioiden ominaisuuksien esittely, tuntuu nopealla lukemisella olevan keskeisin sisältö siinä, mitä lukijalle halutaan opettaa kuvaamalla Jeesuksen dialogia Juudaan kanssa. Kovin on gnostilaista menoa.
National Geographicin PDF-dokumentti muuten tuntuu olevan ruuhkan takana, mutta brittiläinen Tertullianus-harrastaja on julkaissut sivuillaan käännöksen HTML-muodossa (http://www.tertullian.org/rpearse/manuscripts/gospel_of_judas/#English%20Translation)
Kyllä tästä vielä uusi da Vinci -koodi kirjoitetaan. Nimeksi tulee tietenkin Stroustrup-koodi. "Juudaan evankeliumi - oliomallin jumalallinen alkuperä".
Ettekö Te käsitä, että Jeesus ja Judas vaihtoivat paikkaa eli kuka suuteli ja ketä?
"Eli kuolintavasta Raamattu ei ole yksimielinen. Koraani on asiasta eri mieltä. Koraani painottaa omassa tekstissään, etteivät juutalaiset tosiasiassa edes ristiinnaulinneet Jeesusta. Juutalaisia nuhdellaan Koraanissa, kun he sanovat: "Totisesti olemme surmanneet Messiaan, Marian pojan, Jumalan lähettilään". Koraani jatkaa: "Mutta eivät he ole surmanneet, eivätkä ristiinnaulinneet häntä, vaan heistä näytti siltä" (Suura 4:156)."
Jumalaa ei ole olemassa. Tuhlaatte aikaanne satuihin. Muistakaa lukea satuja lapsillenne, jotta ainakaan heidän ei tarvitse niitä harrastella aikuisena.
aiempi kommentti: "Mutta yksinomaan Johanneksen evankeliumia lukemalla on vaikea mennä sovittamaan Juudasta rakkaimman opetuslapsen rooliin. Ehtoollisella olleista kun kerrotaan näin: "Yksi opetuslapsista, se joka oli Jeesukselle rakkain, oli aterialla hänen vieressään. Simon Pietari nyökkäsi hänelle, että hän kysyisi Jeesukselta, ketä tämä tarkoitti. Opetuslapsi nojautui taaksepäin, Jeesuksen rintaa vasten, ja kysyi: "Herra, kuka se on?" Jeesus vastasi: "Se, jolle annan tämän leivänpalan." Sitten hän kastoi palan ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle." (13:23-26). Aika vaikeaa on nähdä rakkainta opetuslasta ja Juudasta samassa hahmossa tämän kuvauksen perusteella niinkuin teet tulkitessasi Johanneksen 20. lukua."
Itse asiassa tämä tulkinta ja jutun lainaukset ovat alunperin minun, ei tämän blogin pitäjän.
Kirjoituksani aiheesta löytyy sfnet:stä ja useammasta keskustelualueesta.
mutta, mutta..
"Herra, kuka se on?" Jeesus vastasi: "Se, jolle annan tämän leivänpalan." Sitten hän kastoi palan ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle." (13:23-26)
Tässä on juuri peitelty teksti avattavissa niille joilla ymmärrystä on. Kaikkia ei kerrota naiivin kirkkouskon mukaan vaan salaisesti, ymmärryksellä lukien avautuvana.
Rakkain opetuslapsi kuuli Jeesuksen sanat (kirjasi ne jopa Johanneksen evankeliumiin). Miksi hän ei tehnyt mitään Juudaksen aikeiden estämiseksi, jos ei ollut itse tämä? Hyväksyen teon hän on osa salaliittoa ja rikosta.
Vain jos ymmärretään rakkaimman opetuslapsen olleen itse tuo kavaltaja, voidaan ymmärtää se miten kavaltajan henkilöllisyyden kuuleminen ja tapahtuman kirjaaminen Johanneksen evankeliumiin ratkeaa ilman ristiriitaa.
Sanoma kärsii jos Iskariot yhdistetään suoraan rakkaimpaan opetuslapseen. Vain lähimmäisen rakkauden sanoman ymmärtäminen voi aukaista tuon salaisuuden verhon, ilman että usko menetetään vaikka kavaltaja ja kavallettava olisivat sopineet teon.
Kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta kuka heistä on suurin, tämä vastasi:
"Se teistä, joka on kaikkein pienin, on todella suuri".
Jeesus tuskin tarkoitti ikää tai fyysistä kokoa pienimmällä.
Jokainen voi itse sisimmässään miettiä kuka opetuslapsista on tuo kaikkein pienin, vähäarvoisin.
Ettei vaan olisi eräs Juudas Iskariot.
Lähetä kommentti