perjantaina, huhtikuuta 14, 2006

Ystävä ja toveri

Ystävä ja toveri Heikki Aittokoski oli kirjoittanut avoimen kirjeen Karl Marxille (HS 14.4.2006, B2). Kovin avoimeksi tietysti kuolleille kirjoitetut kirjeet eivät voi ryhtyä, mutta voihan sitä ajatella niin, että sellaiset ovat avoimia kaikille, eläville ja kuolleille. Vaikka niin kuin hän itsekin kirjoitti: "Ei kuolleille naljailu ole kunniakasta".

Se, että Marxille pitää ns. vittuilla (jopa henkilökohtaisella tasolla) 123 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, on sinällään saavutus suomalaisilta porvareilta! He eivät ole huonounisuudessaan, pelossaan ja tavoissaan yksin. Se minua kuitenkin hämmästytti, että Heikki kehtasi lukea K. Marxin viaksi sen, että hän sai stipendejä tehtailijaystävältään Friedrich Engelsiltä. En ymmärrä, mikä siinä on ongelma, sillä juuri filantropian varaanhan Heikkikin varmasti yhteiskunnallisen kirjallisen toiminnan mieluusti jättäisi. Lukuunottamatta kepeää journalismia, siis sitä jossa lauletaan niin kuin käsketään. Viihteellisesti. Sen takia kukaan ei ole kertonut missään, mistä Ranskassa nyt taistellaan.

Heikin tehtävänä on yrittää mitätöidä Ranskan katujen kapinointi: "Alle 26-vuotiaat työntekijät olisi saanut irtisanoa helposti, mikä olisi parantanut nuorten työnsaantimahdollisuuksia." Vaikka on luonnossa (ja kolumnin valokuvassaankin) todennäköisesti ikuisesti "baby face", Heikki on selvästi täyttänyt jo 26. On tosi reilua lähteä parantamaan työnsaantimahdollisuuksia tekemällä irtisanomisista vaivattomia. Kaikki muut keinot on varmasti käytetty.

Työttömyys on ollut ranskalaisen yhteiskunnan keskeinen poliittinen aihepiiri jo 1970-luvulta. Nyt voi olla viimeinen vaihe keskustella siitä: ellei maahanmuutto jatku aktiivisesti, työväki Ranskassa vähenee, sillä edellisen "baby boomin" loputtua työvoiman määrän lasketaan laskevan jyrkästi vuodesta 2009 vuoteen 2020. Sen pitäisi helpottaa työttömyysongelmaa. Sitä ennen konservatiiveillä on kuitenkin paljon tekemistä työehtojen heikentämiseksi. Sehän on ollut politiikan keskiössä Suomessakin.

Ranska laski viikottaisen työajan vuoden 2000 alusta 39 tunnista 35 tuntiin viikossa. Samalla työllistämistukia kasvatettiin. Muutoksen vaikutuksista ei ainakaan vielä liene mitään lopullista arviota. Jean-Pierre Raffarinin konservatiivinen hallitus on vuodesta 2004 yrittänyt kehitellä entistä useampia poikkeussäännöksiä viikottaiseen työaikaan eri aloilla. Dominique de Villepinin niin ikään konservatiivinen hallitus on ryhtynyt talouden liberalisoinnin tielle: työlainsäädäntöä on pyritty heikentämään, minkä lisäksi on satsattu matalapalkkasopimuksiin työllistämisen vahvistamiseksi. Ranskassa tämä ei ole mahdotonta, sillä työvoimasta alle 10 prosenttia kuuluu ammattiliittoihin.

Toukokuussa 2005 pääministeri Dominique de Villepin asetti itselleen sadan päivän dead linen työllistämispolitiikan kehittämiseksi. Hän sanoi politiikan ytimessä olevan "työn löytäminen sieltä missä sitä on". Se tarkoitti toimenpiteitä, joilla edistettäisiin pienten, alle kymmenhenkisten yritysten yleisiä työllistämismahdollisuuksia ja myös työttömien palauttamista työelämään tätä kautta.

Pakettiin liittyi monenlaisia verohelpotuksia tuloverosta lyhytaikaisten työsuhteiden verotukseen (hotellit, ravintolat). Tämä kohdistui nuoriin aikuisiin. Myös pitkäaikaistyötön, joka löysi itselleen työtä, sai 1000 euron tuen. Oppisopimuskoulutukseen nuoria ottavat yritykset saivat veroleikkausten lisäksi helpotuksia sosiaalimaksuihin, sama koski ihmistä lähellä olevia palvelutyöpaikkoja eli esim. parturit, kotiapu, lastenhoito jne.

Hallituksella oli pyrkimys myös luoda uuden tyyppisiä työsopimusmalleja, joilla työttömät, erityisesti nuoret aikuiset voitaisiin työllistää. CPE koskee yli 20 työllistetyn yritystä, jotka palkkaisivat alle 26 vuotiaita nuoria aikuisia. Työnantajat saivat tästä sosiaalimaksualennuksia kolmeksi vuodeksi, ja heillä oli kevennetty oikeus irtisanomiseen kahden ensimmäisen vuoden aikana. Nuorten saama hyöty sopimuksesta olisi ollut työllistyminen alalla, johon he itse halusivat. Irtisanomisen tapahtuessa työttömäksi joutunut saa pienen kompensaation työnantajalla sekä valtion tukea.

Uusi töllisyyssopimus (CNE) koskee alle 10 hengen yrityksiä (ns. mikroyrityksiä). Se keskittyy auttamaan yrittäjiä, jotka voivat nopeasti laajentaa toimintaansa. Apu on sosiaalimaksujen keventäminen, työllistymisen yhteydessä tarvittavan paperityön vähentäminen ja "kasvun taloudellisten esteiden poistaminen". Ensimmäisen kahden vuoden aikana työntekijä saisi epäreilusta erottamisesta pienen korvauksen valtion avun lisäksi.

Vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen kritiikki on kohdistunut siihen, että näin luodut työpaikat ovat epävarmoja ja matalapalkkaisia. Katujen mielenosoitukset ovat kohdistuneet juuri näihin CPE- ja CNE -sopimuksiin

Vielä yksi Villepinin hallituksen toimenpide on mainitsematta. Hallitus nimittäin kehotti työttömiä ja kouluttamattomia nuoria aikuisia menemään armeijaan oppiakseen uusia taitoja.

Sen takia minulle ei suinkaan tule mieleen "hullu vuosi" 1848, kuten Heikille Helsingin Sanomissa: "Ei Pariisissa mitään hullun vuoden kaltaista nähty, mutta katujen paine se oli, joka pani nurin parlamentaarisen enemmistöpäätöksen. Kapitalismi on ranskalaisten parissa niin kova kirosana, että viime viikkojen rähinöissä on pantu säpäleiksi lukuisia työntantajajärjestön Medefin toimistoja." Tämä oli Heikin mielestä huolestuttavaa, mikä näkyy jo siinä, että mielenosoituksia luonnehditaan yksinomaan "rähinöiksi". Voiko porvari enää olla tämän enempää oikeassa!

Minulle ei tule mieleen 1848, vaan pikemminkin 1870. Silloinhan Ranskan hallitus julisti sodan Pariisille ja armeija murskasi Pariisin kommuunin. Se kismitti Karl Marxiakin.

Heikki on tietysti tasapuolinen ja osaava journalisti, vaikka hänen mielestään kapitalismin ongelma on vain imagossa. Itse olisi taipuvainen ajattelemaan niin, että ehkä siinä olisi jotakin muutakin korjattavaa. Että kapitalismikaan ei ole täydellinen. Heikin mielestä imago-ongelman - eikä siis mitään muuta - aiheuttavat "kylmästi toteutetut joukkoirtisanomiset, kohtuuton ahneus (kohtuullistakin on) sekä ajattelemattomat lausunnot". Minun mielestäni ne ovat enemmänkin kuin vain imago-ongelma. Niille pitäisi voida tehdä jotakin ja jopa pyrkiä estämään ne. Sitähän journalistin sielu ei salli. Ehkä siksi tämänkertaisen Aittokoski-kirjoituksen voi lukea tuohon viimeiseen, ajattelemattomien lausuntojen kategoriaan.

Ps. En ole muuten nähnyt missään suomalaisessa sanomalehdessä yhtään kirjoitusta, jossa kerrottaisiin MISTÄ Ranskan mielenosoituksissa on kysymys. Miksi?

5 kommenttia:

-X-J kirjoitti...

Kaikennäköistä tämä "länsimainen sivistys" taas vaihteeksi tuottaa.

Kuinka he haluaisivatkaan muuttaa suomalaista yhteiskuntaa Brysselistä.

Vastakkainasettelun aika on varmaankin alkanut, koska siitä on juttu taloussivuilla.

Kiitos muuten syventävästä katsauksesta Ranskan tilanteeseen1

Edublogi kirjoitti...

En todellakaan pinnallisella uutisten katsomisella ollut selvillä Ranskan työlakien sisällöstä. Siitä kiitokset. Oliko tosiaan yleisemminkin samanlaista tiedotuksen puutetta? Seuraan niin huonosti mediaa.
Kuvaamasi toimenpiteet vaikuttavat itse asiassa varsin monipuolisilta ja tunnut Sedis, itsekin hiukan vaikutetulta. Minun on kyllä helpompi ymmärtää, että työpaikkojen luomisessa, irtisanomissuoja voi olla edistämässä sitä. Työnantajan intressissä on saada hyviä ja ahkeria työntekijöitä. Tietenkin sitä voi myös väärinkäyttää. http://www.ranskanuutiset.com/ kyllä kertoo Ranskan asioista.
Mikähän on sinunkaltaistesi radikalististen, joita myös presidenttimme on, ratkaisu maailman ongelmiin?

-X-J kirjoitti...

Ohh--helihohhelihoo

Vai presidenttimme radikalisti? Tai niin no jos vertaa talouden tyhjiössä eteneviin parlamenttiryhmiin...

...ehkä näin, mutta jos näin on radikalisteja on maassamme tällä haavaa yllättävään runsaasti!

Rauno Rasanen kirjoitti...

Pitää todellakin olla porvari "ymmärtääkseen" (huom. lainausmerkit) pääministeri Dominique de Villepinin alkuperäisiä koeaika-ehdotuksia nuorisotyöttömyden/-työllisyyden ratkaisemiseksi.

Mutta - kumma kyllä - tätä (porvarillista) "ymmärrystä" ei tällä(kään) kertaa löytynyt poliittisesti tarpeeksi paljon.

Porvarit varmasti ihmettelevät suuresti, miksi työväen ihmiset eivät tajua "omaa parastaan".

*
Mutta etenkin näin pääsiäisaikaan myös ranskalaisen porvarin tulisi muistaa, että
Jeesuskin pelastaa (periaatteessa) kaikki ja ilman ehtoja, mutta porvarityöantaja sen sijaan pelaa vain omaan pussiinsa heikentämällä kaiken lisäksi palkansaajien ja työttömien etuja sekä yhteiskuntaturvaa.

Siis mikä ihmeen (porvarillinen) "ymmärrys"? Parempi nimitys olisi tosiasioitten mystikaatio tai niitten suoranainen valheellistaminen!

Mutta tätähän porvari puolestaan ei ymmärrä jne. jne.

Jari Sedergren kirjoitti...

En uskonut, että joutuisin tämän sanomaan näin vilpittömästi. Kiitos Rauno!

Oli nimittäin rankka ilta.