sunnuntaina, huhtikuuta 24, 2005

Uusi presidentti

Tanja Karpela hurmaa paavin, poikamiehen, vaikka polvillaan, sehän on selvä, mutta ei siitä sen enempää. Lyönpä vetoa, että se oli Benedictuksen päivän huippuhetkiä. Ihan kiva keksintö läväyttää itsensä lööppeihin huomenna juuri noin.

Mutta onhan näitä vakavampiakin asioita. Kukas näin omaperäisiä puhuu:

"Nykyiset ongelmat ovat sellaisia, että niitä ei ratkaista vanhoilla asetelmilla ja aikansa eläneisiin raja-aitoihin takertumalla."

"On vauhditettava ehdotuksia, jotka toisivat kansalaisten äänen maailmanlaajuiseen päätöksentekoon"

"On silmiinpistävää, että parhaat voimat eivät ole Suomen virallisen ulkopolitiikan piirissä."

"Tästä näkee, miten tärkeitä entiset presidentit ovat."

"Onhan tuo kolmen kopla itsekin todennut, että vaikka presidentti valitaan ensi vuonna vanhoin valtaoikeuksin, on lupa pohtia vuonna 2012 valittavan presidentin valtaoikeuksia."

"Olen kaikessa toiminnassani korostanut ja edistänyt päätöksenteon avoimuutta, jotta kansalaiset voisivat ylipäätään vaikuttaa ja osallistua päätöksentekoon."

"Suomalaiset joutuvat tekemään surutyötä, koska presidentti koetaan yhä vastuuttomien poliitikkojen valvojaksi."

"Hän kannustaa kansakuntaa katsomaan tulevaisuuteen, eikä takertumaan menneisyyteen."

"Presidentinvaalit ovat kansakunnan tärkein tulevaisuuskeskustelu."


Luulen, että suurin osa vihreistä kannattaa presidentiksi todellisuudessa Tarja Halosta. Tämä on tämmöinen vaalikierros ja puolueen profiilin nostoa palveleva ehdokkuus. Sen näkee esimerkiksi siitä kuinka usein Halosen nimi mainittiin "kilpailevan" presidenttiehdokkaan Heidi Hautalan puheessa:

"Nykyinenkin presidenttimme Tarja Halonen on tehnyt ehkä tärkeimmät ulkopoliittiset tekonsa ilman muodollisia valtaoikeuksiaan. Tarkoitan hänen työtään kansainvälisen työjärjestön asettaman globalisaation sosiaalisia vaikutuksia pohtivan komission toisena puheenjohtajana. Kun jotkut presidenttiehdokkaat aikonevat leimata presidentin yksisilmäiseksi globalisaatioaktivistiksi, voin antaa Haloselle täyden tukeni ja kannustaa meitä kaikkia miettimään, miten voimme toteuttaa hänen komissionsa ehdotukset."

Presidenttiehdokas Heidi Hautalan puhe

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sovitaanko kuitenkin että nimenomaan polvillaan Tanja Karpela meidät hurmaa...

Jari Sedergren kirjoitti...

Kyllähän hän nyt muutenkin. Prinsessa Victorialle riittä hurmaamiseen pelkkä "kippis". Näitkö Benedictuksen hymyn!

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on juuri tätä. Miksi sinä tuommoisia mielleyhtymiä haluat tuoda Sedis. Sehän oli kahden kauniin ihmisen tapaaminen, Paavin ja kulttuuriministerimme. Eikä Karpela ollut polvillaan kasvot pois päin, vaan kasvot kohti tuota miestä. Ei siinä ollut mitään vihjailevaa.

Unknown kirjoitti...

"Ihan kiva keksintö läväyttää itsensä lööppeihin huomenna juuri noin."

Kiinnostampi kysymys onkin, mistä lööpit tulevat. Oltaisiinko Karpelan eleestä elämöity näin paljon, jos hän edustaisi jotain toista puoluetta, esimerkiksi Kokoomusta?

Salaliittoteorioista viis, mutta oma käsitykseni on, että ei oltaisi.

Jari Sedergren kirjoitti...

En usko, että ministerimme puoluekanta tässä ratkaisee. Tietenkään hän ei kokoomuslaisena olisi juuri nyt ministeri.

En vihjaillut: sarkastisesti hieman ounastelin.

Jari Sedergren kirjoitti...

Hai sie, Amiros. Ainakin Ilta-Sanomien kannessa kuva on, joten käytännössä arvaukseni ei mennyt pieleen.

Juttuja en ole asiasta lukenut, mutta kertokaa Te, kuinka spontaanisti tämä polvistuminen tapahtui.

Anonyymi kirjoitti...

Ehkäpä se ei ollutkaan pelkkä ele. Ministerimme etsii ehkä syvyyttä elämäänsä. Sitä varmaankin osoitti myös hänen aikomuksensa matkustaa Intiaan.

Tanja Karpela on nuori nainen vaativassa työssä. Varmaankin se on hyvin yksinäistä. Lisäksi kaunista naista kadehditaan helposti, ja poliittinen elämä on kovaa ja julmaa.

Ihminen tarvitsee huipullakin lämpöä ja tukea, mieluummin sellaista, joka ei ole itsekästä. Eikö vanha ystävällinen pappi (sitähän tämä 78-vuotias paavi on) merkitse useimmille ihmisille turvallisuutta, isä- tai isoisähahmoa? Varmaankin myös Tanja Karpelalle.

Uskon, että Karpela vei maailman katolisille ystävällisen ja kunnioittavan viestin suomalaisilta luterilaisilta. He tulevat muistamaan sen. Kiitos Karpelalle.

Jari Sedergren kirjoitti...

Kaikki kunnioitus kunnitoitukselle, Anna. Me Pietarit vain epäilemme.