tiistaina, lokakuuta 11, 2005

Hyperbolataan

"Yksilöllinen tuoksu johon miljoonat ovat ihastuneet" on mainosmaailman klassikko ja samalla loistava esimerkki jonkun hyperbollan hyperbolasta.

Tunnetuin hyberbola on varmaankin Raamatusta, jota kirjaimellisesti noudattavia varmasti riittää: "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni." (Luuk. 14:26)

Kyse on siis tyylikeinosta. Siis vastaavasta kuin mitä ovat ajatusviiva, sitaatti, esimerkki, kysymys, vertaus, alkusointu, anafora, antiteesi, asyndeton, deskriptiiviset sanat, ellipsi, metafora, parafraasi, personifiointi, sanajärjestys, järäsarjastus, "sitaatti", suostuttelumääritelmä ja tietenkin toisto, toisto, toisto, toisto sekä toisto.

Hyperbola on kärjistävää liioittelua sosiaalisessa tilanteessa. Niin kuin ironiakin. Ironisessa lausumassa sanotaan jotakin, mutta tarkoitetaan muuta. Eiks' ookin paha? Hyperbolassa jotakin mieltä askarruttavaa asiaa korostetaan voimakkaasti, aina banaaliuteen saakka, ja joka tapauksessa niin, että on raavittava päätä jonkin muunkin kuin kirjaimellisen tulkinnan äärellä. Tulkitsijalla on siis oltava tietoa siitä, mikä on hyberbolaa käyttävä taho. Tämän tyylikeinon tunnistaminen siis edellyttää, että tulkitsijalla on käytännön kokemusta tiettyihin sosiokulttuurisiin käytäntöihin osallistumisesta.

Ja juuri siksi minä ihmettelenkin, miksi kielivirtuoosinen kieli ei virtuena enää virtuaalimaailmassa riitä. Pitää olla poikkeuksellinen kielivirtuoosi. Onks' semmonen enää normaalii?

8 kommenttia:

Kaura kirjoitti...

Tavanomaisena kielivirtuoosina on paljon hauskempaa!

Jari Sedergren kirjoitti...

Ei vaiskaan! Elä yritä. Kuuluttaja ilmiantoi sinut jo.

Matti kirjoitti...

Anteeksi nyt vaan, Sedis, mutta anafora ei ole tyylikeino. Anafora tarkoittaa pronominin / promuodon suhdetta siihen ilmaisuun jolta se perii viittauskohteensa. Esimerkiksi: "MATTI riippuu netissä, siis HÄNELLÄ on ongelma". Pro-muoto (HÄN) on ikäänkuin muuttuja x, jonka sen edeltäjä (tässä erisnimi MATTI) sitoo.

Jari Sedergren kirjoitti...

Matti hyvä.

Oli se ainakin Dantella ja Berchellä. Runous on niin monimutkaista.

Jari Sedergren kirjoitti...

Ja poliittisessa retoriikassa anafora on kuin nyrkillä silmään.

Voin antaa siitä vielä 145000 esimerkkiä lisää. Mutta kai me olemme ilman sitäkin yhtä mieltä siitä, että anafora on koko muun maailman mielestä tyylikeino. Muun maailman tietysti siksi, että sinä et sitä tiedä, enkä minä osaa käyttää.

Tunnusta heti!

Matti kirjoitti...

Anafora, sellaisena kuin se teoreettisessa kielitieteessä ja kielifilosofiassa tunnetaan: http://plato.stanford.edu/entries/anaphora/. Kirjoitin aiheesta graduuni kokonaisen luvun.

Jari Sedergren kirjoitti...

Tiedän. Mutta on näitä muitakin tieteitä. Ja poliittisen retoriikan tuntijana sinun pitäisi ottaa huomioon tuon kielen tavan tyylivaikutus.

Anonyymi kirjoitti...

Klassisessa retoriikassa anafora merkitsee sanan tai ilmauksen toistoa useiden perättäisten lauseiden alussa. Tästä on käytetty myös nimityksiä epanafora ja epanalepsis. Esimerkki: "Strike as I would Have struck those tyrants! Strike deep as my curse! Strike! and but once." Byron